Tämä viikko on mennyt itselläni hieman hiljaisemmissa merkeissä, flunssaa sairastaen. Jouduin olemaan töistäkin poissa parina päivänä ja tutustuin hieman paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Yleinen terveysneuvopuhelin löytyy numerosta 1220, joka päivystää vuorokauden ympäri (hätätapauksissa täälläkin saa avun 112:sta). Terveyskeskuspäivystyksiä jotka ovat auki 24/7 on ympäri kaupunkia, keskustassa esimerkiksi osoitteessa Ravi 18. Näissä joutuu tietenkin oman aikansa odottamaan, erityisesti viikonloppuisin. Kiirreettömämmissa tapauksissa virolaiset varaavatkin ajan omalta perhelääkäriltä.
Viime viikolla kyseltiin elämästä Virossa, ja siitä miten se eroaa Suomesta. Minulle tuli aluksi yllätyksenä se, kuinka erityisesti viikonloppuisin kaupungilla kaikki tuntuivat puhuvan suomea. Matkailu on täällä siis iso elinkeino, ja työllistää varsinkin kesällä opiskelijoita. Toinen kieli jota kuulee melkein yhtä paljon kuin viroa, on venäjä. Virossa on iso venäläinen vähemmistö n. 25% kansasta. Työnhaussa venäjänkielentaito onkin kuulemma iso plussa. Moni nuori ei sitä kuitenkaan enää osaa, koska sen opiskelu on valinnaista ja esimerkiksi saksa on suosittu vaihtoehto. Olen myös saanut mielikuvan että virolaiset ovat kansainvälisiä ja lähtevät helposti ulkomaille opiskelemaan tai töihin, virolainen kämppikseni on samaa mieltä. Pienessä maassa opiskeluvaihtoehdot ovat rajallisemmat, myös matala palkkataso saa kuulemma lähtemään.
Hintataso täällä onkin matalampi, ruokaostokset voi tehdä hyvinkin pienellä rahalla. Itse teen ostokset enimmäkseen läheltä löytyvästä Selver-tavaratalosta, joka on vähän isompi kauppa ja josta löytyy ruuan lisäksi tarpeellista kodintavaraa liinavaatteita, astioita jne. Selver on ilmeisesti ketjuliike ja heidän partnerkaardillaan saa hyviä tarjouksia. Toinen ketju jonka kauppoja on paljon keskustassa on Rimi, joka on oman kokemuksen mukaan hieman kalliimpi.
Joukkoliikenne Tallinnan asukkaille on ilmainen, muille bussit maksavat 2e (ilmeisesti GR-koodilla 1e?), opiskelijoille 1e. Välimatkat täällä ovat kuitenkin lyhyitä, keskustassa kaikkialle, ja vähän keskustan ulkopuolellekin pääsee mukavasti kävellen. Tällä viikolla täällä on alkanut näkyä vähän enemmän pyöräilijöitä. Pyöräteitä en ole vielä tainnut nähdä, mutta en ole niitä sen kummemmin etsinytkään, eli ehkä en ole vain huomannut.
Tapasin yhdellä bussimatkalla suomalaisen naisen, ja kun kerroin olevani täällä työharjoittelussa hän kysyi onko täällä hierarkisempaa kuin esimerkiksi Suomessa (mielestäni hyvä kysymys, joka varmasti mietityttää uuteen paikkaan saapuessa). En oikein tuolloin osannut vastata. Me harjoittelijat teemme kyllä ns. näkymätöntä työtä, leikkailua, liimailua, kiinnittämistä, jota yleisö ei huomaa, mutta joka vie tunteja aikaa, ja koen että työpanostamme arvostetaan. Hieno esimerkki oli myös kun eräänä perjantaina liimasimme suuria fondikankaita lavalla, jossa oli alkamassa toisen esityksen harjoitukset, kiire oli kova, joten mukaan urakoimaan tuli jokainen kynnelle kykenevä, mukaanlukien tekninen piirtäjä ja lavastusosaston johtaja, lopuksi sitten kiittelimme kaikki toisiamme avusta!
Hienoa! Hyvältä kuulostaa!
VastaaPoista