Maaliskuussa saattelin neljä SAMIedun opiskelijaa koulutussopimusjaksolle Maltalle ja tutustuin uuteen välittäjäorganisaatioon Paragon Europeen.
Talvisaikaan Maltalle ei ole suoria lentoja Helsingistä, joten tiistaina 19.3. teimme koneen vaihdon Tukholmassa. Paragon Europen autonkuljettaja oli meitä vastassa ja vei opiskelijat asuntoihinsa ja minut hotelliin. Opiskelijat saivat häneltä kirjekuoret, joissa oli asuntojen avaimet sekä kirjeet, joihin oli merkitty jokaisen työpaikka sekä ensimmäinen tapaaminen Paragonin toimistolla seuraavana päivänä klo 15. Tapasimme opiskelijoiden kanssa vielä illalla ja sovimme, että etsimme seuraavana päivänä kaikkien työpaikat ennen toimistolle menoa.
Keskiviikkoaamuna matkustimme bussilla katsomaan Jennyn työpaikkaa, Popeye Villagea eli Kippari-Kallen kylää. Onnistuimme jäämään oikealla bussilla pois, mutta risteyksestä olisi ollut vielä kävelymatkaa eikä yhteysbussi ollut tulossa aikoihin, niin otimme taksin, joka päivysti risteyksessä. Laskuun kuljetta tarvitsi nimeni ja sitä kirjaimittain luetellessani huomasin taas, miten vaikea nimeni on ulkomaalaisille! :) Popeye Village vaikutti heti kivalta työpaikalta ja sieltä löytyi myös toinen suomalainen harjoittelija.
Seuraavaksi matkasimme Mdinaan, joka on muurien ympäröimä, keskiaikainen kaupunki. Sieltä löytyi hieno hotelli ja ravintola, jossa tapasimme Leevin työnohjaajan. Sovimme töiden aloittamisen seuraavaan aamuun ja jatkoimme matkaa Mostaan, Paragonin toimistoon.
Toimistossa oli samaan aikaan kolme opiskelijaa Kuopiosta. Paragonin työntekijä, joka ei esitellyt itseään, kävi hirveällä vauhdilla läpi monistenipun, jossa oli vaihtojaksoon liittyvää tietoa. Paperit allekirjoitettiin ja lähdettiin etsimään Vilin ja Akselin työpaikkoja Google Mapsin avulla. Toimistosta ei muuta apua annettu.
Vilin työpaikka, hieno ravintola löytyi, mutta siellä ei tiedetty Vilin tulosta mitään, koska Paragonin kanssa asiasta sopinut henkilö ei ollut enää ravintolassa töissä. Vili toivotettiin kuitenkin tervetulleeksi seuraavana päivänä töihin.
Veneenrakentajaopiskelijan, Akselin, työpaikkaa ei sitten löytynytkään annetusta osoitteesta. Yritin soittaa Paragoniin, koska apua piti olla saatavilla 24/7, mutta kukaan ei vastannut. Lopulta sain työnantajan kiinni, hän sanoi, että työt eivät voi alkaa huomenna, koska on kova myrsky. Heillä oli työkaluja sitruunan muotoisessa säiliössä ja sitruunan luo sovittiin tapaaminen perjantaille. Kovin epämääräiseltä Akselin työpaikka tuntui siinä vaiheessa.
Sää oli muuttunut jo keskiviikkona melko lämpimästä säästä tuuliseksi ja sateiseksi ja torstaina taivas sitten repesi täysin ja tuli kova ukkosmyrsky. Aamulla lähdin Leevin mukaan Mdinaan ja siellä hän pääsi jo tekemään töitä ravintolaan. Seuraavaksi matkustin Sliemaan ja menimme Vilin työpaikalle. Vili oli saanut työvuorolistan, jonka mukaany hänen työajat olisivat jopa 10-12 t. Lisäksi työt listan mukaan olisivat loppuneen vasta yöllä eikä busseja enää kulje asunnolle niin myöhään. Selvittelimme tätä asiaa ja saimme sovittua, että työajat ovat lyhyemmät ja työt loppuvat klo 22.
Olin luvannut tulla Vilin ravintolaan illalla syömään, mutta päätin välillä lähteä kuitenkin käymään hotellilla. Matkalla bussipysäkille kastuin täydellisesti ja kesken bussimatkan ilmoitettiin, että rantatie on suljettu myrskyn takia, joten bussi joutui kiertämään sisämaan kautta. Niinpä matka kesti yli 2t märissä vaatteissa. Ruokailu siirtyi perjantai-iltaan, kävimme silloin kaikki syömässä Vilin hienossa a la carte -ravintolassa.
Akseli oli saanut uuden viestin työnantajalta, että työt alkavat vasta maanantaina. Perjantaina etsimme purjehdusklubia, jossa Akselin piti tavata työnantaja maanantaina, mutta sitäkään paikkaa ei löytynyt vaan löytyi vain työnantajan purjevene. Maanantaina Akseli oli kuitenkin lopulta tavannut työnantajansa ja pystyi aloittamaan työt.
Maltalla täytyy olla omatoiminen eikä saa menettää malttia, vaikka asiat eivät suju niin kuin toivoisi. Kovin paljon apua ei Paragon Europe -toimistosta saa eli työpaikat ja bussireitit pitää etsiä itse. Siellä pitää varautua pitkiin työmatkoihin. Asunnot eivät välttämättä sijaitse lähellä työpaikkoja vaan tunnin pituinen työmatka on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Bussit ovat usein myös niin täysiä, että saattavat ajaa tylysti ohi. Lisäksi on muistettava, että Maltalla on vasemmanpuoleinen liikenne, joten on tarkkaan katsottava, millä puolella oikea bussipysäkki on.
Työnantajat eivät välttämättä ajattele, että kyseessä on ilmainen harjoittelija, jolle on määrätty tietty työtuntimäärä viikossa. Kun asiasta huomauttaa, voi saaada hyvinkin epäkohteliaalta vaikuttavan vastauksen. Asiat kuitenkin järjestyvät, kun niistä keskustelee rauhallisesti.
Lauantaina sateesta ja tuulesta ei ollut Maltalla tietoakaan, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sää oli lämmin - minulla kotimatka Amsterdamin kautta takaisin Suomen viileään kevääseen. :)
