Terveisiä Beckumista!!

 

Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelua Beckumissa Saksassa on takana. Beckum on pieni kaupunki, noin 35 000 asukasta. Ja pienessä kaupungissa on tietenkin pieni sairaala. St. Elisabeth Hospital palvelee Beckumin asukkaiden lisäksi ympäröivien kaupunkien ortopedisiä potilaita. Sairaalassa on leikkausosaston lisäksi teho-osasto, kuusi tavallista osastoa ja päivystys.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olin leikkausosastolla. Niinkin pieneksi sairaalaksi, leikkauksia tehtiin verrattain paljon joka päivä. Sain ohjaajikseni anestesiahoitajan ja muutaman anestesialääkärin. Uskomatonta, miten paljon voi niin lyhyessä ajassa oppia, kun ohjaajat tosiaan haluavat opettaa. Ainoa ongelma oli kieli, sillä hoitajista vain ohjaajani puhui englantia lääkäreiden lisäksi. Tämä tuli kyllä yllätyksenä. Onneksi ymmärrän saksaa kohtalaisen hyvin, vaikka puhuminen tuottaakin vielä tuskaa.

Laitteet ovat melko paljon samoja kuin Suomessa, mikä helpottaa tietenkin asioiden opettelua. Hengityskone, valvontalaitteet ja ruiskupumput ovat tulleet todella tutuiksi kahden viikon aikana. Käytänteissä ja hygieniassa eroja kyllä löytyy. Ei voi sanoa, kumman maan tavat on paremmat, ne on vain erilaiset, ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. 

Mutta! En minä pelkästään töitä ole tehnyt. Viikonloppuna ehdin käydä yhden yön reissulla Kölnissä. Siinäpä vasta kohta pikkuiselle Beckumille! Ihana miljoonakaupunki (juuri ja juuri), joka vilisee ihmisiä. Ja se katetraali, miten upea se olikaan! Vietin siellä kolme tuntia vain ihaillen arkkitehtuuria, taidetta ja aarteita menneisyydestä. Suosittelen kaikille!

 

ZARAGOZA

 Lähihoitajaopiskelija Espanjassa

Kävin talvilomalla Malagassa. Oli ihanan lämmin viikko ja vuokrasin polkupyörän pariksi päivää. Olen aina pitänyt pyöräilystä. Olen sunnuntai pyöräilijä, eli minulla pitää olla kaunis ilma ja en aja vauhdilla asfalttia tuijottaen vaan hitaasti maisemia ihaillen. Niin tein nytkin ja nautin päivästä suunnattomasti ajellessani merenrantaa eteen päin. En olisi halunnut päivän loppuvan lainkaan. Ajattelin, että loppuu se kuitenkin, mutta huonona päivänä voin muistella tätä ihanaa päivää. Sellainen voimapäivä!

Kävin myös Gibralttarilla päiväretkellä ja delfiinejä bongailemassa. Kyllä niitä näkyi, eivät ihan tulleet veneen viereen naureskelemaan, vähän vaan evä pilkati kun sukelsivat uudelleen. Tuli siis käytyä myös Isossa-Britaniassa.

Ja aahhh!!! aurinkoiset päivät ovat vallanneet myös Zaragozan. Lomasta lähtien täällä on ollut lämmintä, jopa yli 20 päivällä. Ei aina ole näin lämmintä maaliskuussa, täällä onkin sellainen sanonta, että jos maaliskuu on kuin toukokuu, niin toukokuu on niinkuin maaliskuu. Primavera!

Kerran tanssitunnilla tapasin nuoren naisen, Isabellan. Kerroin hänelle olevani Suomalainen." Oi! Ihanaa! Minä rakastan Suomea, Olen ollut Suomessa Erasmus vaihdossa." Hän oli asunut Lahdessa ja sieltä käsin matkustellut mm. Lappiin ja nähnyt revontulet. Oli hän käynyt myös Savonlinnassa. Näytti todisteeksi muutaman valokuvan Savonlinnasta. Isabella rakasti nimenomaan talvea ja kertoi haluavansa asua talvet Suomessa ja kesät Espanjassa. 

Yleensä saan ihastuneita huudahduksia kestoessani tulevani Suomesta. Ihmiset tuntuvat tietävän Suomen ja pitävät suomea kylmänä ja eksoottisena. Revontulet tuntuvat olevan tosi isossa huudossa. 

Isänpäivää vietetään täällä 19.3., eli se oli viime viikonloppuna. 

Viikolla 12 tapahtuu taas töissä monenlaista. Mm. tänään oli Down-keskuksesta vierailijoita ja me pukeuduimme erivärisiin sukkiin, olihan tänään World Down Syndrome Day. Huomenna tulee käärmenainen ja mitä kaikkea! 

Puolijalkaa alkaa olla Suomessa, mutta vielä on suurinosa tulijaisista hankkimatta ja paljon muutakin tehtävää. Toivotaan, etten kuitenkaan stressaannu, vaan osaan nauttia aurinkoisista päivistä ennen paluuta!