Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelua Beckumissa Saksassa
on takana. Beckum on pieni
kaupunki, noin 35 000 asukasta. Ja pienessä kaupungissa on tietenkin pieni
sairaala. St. Elisabeth Hospital palvelee Beckumin asukkaiden lisäksi
ympäröivien kaupunkien ortopedisiä potilaita. Sairaalassa on leikkausosaston
lisäksi teho-osasto, kuusi tavallista osastoa ja päivystys.
Ensimmäiset kaksi viikkoa olin leikkausosastolla. Niinkin
pieneksi sairaalaksi, leikkauksia tehtiin verrattain paljon joka päivä. Sain
ohjaajikseni anestesiahoitajan ja muutaman anestesialääkärin. Uskomatonta,
miten paljon voi niin lyhyessä ajassa oppia, kun ohjaajat tosiaan haluavat
opettaa. Ainoa ongelma oli kieli, sillä hoitajista vain ohjaajani puhui
englantia lääkäreiden lisäksi. Tämä tuli kyllä yllätyksenä. Onneksi ymmärrän
saksaa kohtalaisen hyvin, vaikka puhuminen tuottaakin vielä tuskaa.
Laitteet ovat melko paljon samoja kuin Suomessa, mikä
helpottaa tietenkin asioiden opettelua. Hengityskone, valvontalaitteet ja
ruiskupumput ovat tulleet todella tutuiksi kahden viikon aikana. Käytänteissä
ja hygieniassa eroja kyllä löytyy. Ei voi sanoa, kumman maan tavat on paremmat,
ne on vain erilaiset, ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Mutta! En minä pelkästään töitä ole tehnyt. Viikonloppuna
ehdin käydä yhden yön reissulla Kölnissä. Siinäpä vasta kohta pikkuiselle
Beckumille! Ihana miljoonakaupunki (juuri ja juuri), joka vilisee ihmisiä. Ja
se katetraali, miten upea se olikaan! Vietin siellä kolme tuntia vain ihaillen
arkkitehtuuria, taidetta ja aarteita menneisyydestä. Suosittelen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti