5. viikko Bilbaossa

Tämän viikon olen saanut töissä viettää isojen puolella. Ja kyllä on ollut mukavaa! Isojen puolen hoitaja on johtajapariskunnan tytär,vuotta vanhempi kuin minä, ja kuten asiaan kuuluu, ilman koulutusta. Neiti räplää kännykkää suurimman osan päivästä, kun lapset hyppii seinille. Kolmena päivänä äitinsä on asiasta maininnut, että käytät puhelintas vaan tauon aikana ja siitäkös on meteli noussut. En kyllä ite ymmärrä laisinkaa, koska se on iskostunut jo todella aikaisessa vaiheessa omaan päähän, että työpäivän aikana et omaa puhelintasi käytä kuin erityistapauksissa. Mutta joo, silti on kiva olla sillä puolella, sillä seitsemästä lapsesta ei lähde laisinkaan niin paljoa ääntä ku kahestakymmenestä >D

Erään lapsen piirustus Guggenheimista <3

Ja jälleen haluan painottaa, että henki työpaikalla on TODELLA hyvä, ihmiset on ihania ja hyvin kohteliaita. Eli vaikka kerronkin negatiivisia asioita,seei tarkoita, ettäkö kaikki siellä olisi p..kaa.

Torstaisin isojen hoitajalla on vapaapäivä ja silloin Rouva Johtaja luotsaa luokkaa, ja meno on aivan erilaista. Lapset on rauhallisempia, he eivät tappele, päivärytmi on hyvin jouheva ja minäkin sain ensimmäistä kertaa kunnon ohjeet ja palautteen päivän aikana. Hän on hyvinkin kouluttautunut ja ajan hermolla kaikessa kasvatuksessaan. Jos oikein ymmärsin, niin hän on lastentarhanopettaja ja viittä vaille myös erityislto. Ja hänen puheistaan huokuu rakkaus työtä ja lapsia kohtaan. Moneen kertaan tämän viikon aikana mielessäni soi perhepäivähoidon opettajan sanat, että jokainen voi hoitaa lapsia ja vastata kysymyksiin MITÄ ja MITEN, mutta koulutus kertoo, MIKSI niitä lapsia kasvatetaan tietyllä tapaa, ja että pystyy perustelemaan sen oman toimintansa.

Lapsilla on eri viikkoina eri aiheita, joita käsitellään, tällä viikolla oli ötökät. Tähän aiheeseen kiedotaan lauluja, askarteluja, kirjojen lukua yms. Siispä askarreltiin mehiläisiä :)

 Joka päivä he myös opettelevat kirjaimia tai lukuja. Jokaisella on oma "stickerbook", jossa opetetaan todella kivasti aakkoset. Tässä kuvia palikoista, joilla opetellaan laskemaan.

"Aamupiiritaulu"

Ensi viikon (tai loppuajan) tavoitteeksi asetan itselleni selvittää, miksi kolmevuotiaita heppuja yhä edelleen syötetään, eivätkä he saa syödä itse. Eli nämä kaksi poikaa pienten puolelta tulevat iltapäivällä isojen puolelle syömään lounaansa hoitaja mukanaan. Toisella pojista on joka päivä jotain todella herkulliselta tuoksuvaa kotiruokaa, mm. paellaa ihan vimosen päälle tehtynä ja toisella yleensä kasvissosetta(!!??). Soseruokaa syövä lapsi on minun lainen sihtikurkku, joten tunnen suurta sympatiaa häntä kohtaan. Ruokaa mätetään todella kovalla vauhdilla lasten suuhun, ja tämä sosepoika saa välillä yskänkohtauksia, todennäköisesti siellä ruuassa on joku kokkare, joka laukasee yökkäyksen. Tässä vaiheessa hoitaja käskee häntä katsomaan ylös ja hengittämään, kuten joogaisit (??????????????). No poika nieleskelee ja kyyneleet silmissä yrittää hengittää, ja eikun uutta lastia naamaan. No, perjantaina kävi niin, ettei hengitetty sit vissiin tarpeeks syvään, kun soseet yökättiin kaaressa lattialle. Poika kävi samassa itkemään selvästi paniikissa. Mausteena tässä sopassa oli se, että perjantaina oli myös paikalla kolme uutta suomalaista harjoittelijatyttöä, joten poika sai jäädä leikkimään isojen puolelle pienen vieraskoreuden takia, mutta aiemmin olen nähnyt, kuinka poika tulee bumerangina takaisin pienten puolelle, ja sätitään päälle, kun et osaa syödä, kuten pitää. Puuuuuh...... Pöydässä syö myös kolme tai neljä isoa lasta ja hoitaja hoputtaa jatkuvasti kaikkia. Se kuka syö nopeiten, saa viis leimaa käteensä, joka tyhjentää koko annoksen saa neljä ja erinäisistä syistä saatat jäädä ilman leimoja kokonaan. OIKEESTI??? Maa,jossa ruoka on todella pyhä asia, niin miksi ne lapset ei saa siitä nauttia vaan pitää kilpailla. Ruokailu alkaa klo 13 ja piirrettyjä lähdetään katsomaan 13.30. Yleensä lapset ovat syöneet jo varttia yli, niin mikä hel.....n kiire siinä on? Tämä on sellainen asia, joka todella pistää vihaksi.

Sitten tätä yleistä elämää. Torstaina kävin työkaverin kotikulmilla "baarikierroksella", eli otettiin muutamat oluet ja pinxtot, jotka ovat tapasten baskimainen versio. Tarkoittaa "ruokaa tikussa". Tällä reissulla opin, että mitä sotkuisempi baarin lattia, sen parempi paikka. Tikut ja roskat heitettiin vaan lattialle ja se on kunnianosoitus hyvästä ruuasta. En tiedä, tehdäänkö tätä ihan joka paikassa, joten en kehota viskelemään roskia lattialle viiden Michelin tähden ravintolassa, vaikka kuin tykkäisitte ruuasta ;)
Seurassamme oli myös työkaverini poikaystävä ja hänen ystäviään. Sain kutsun grillibileisiin, enkä saanut maksaa koko iltana mitään. "Next time, next time" sain vaan kuulla :) Niin ja minulla on myös majapaikka, jos joskus menen Filippiineille, josta työkaverini on kotoisin. Hän sanoi, että hänen vanhempansa voivat minut majoittaa ja jos ilmoitan tarpeeksi ajoissa, ehkä hänkin pääsee sinne tulemaan! Eli siis aivan mielettömän ihania ja lämpimiä ihmisiä!

Nyt lähden samaisen työkaverin kanssa zumbaan. Ja illalla varmaankin uusien kämppisteni (kolme portugalilaista) kanssa syömään.
Adios!