Liikkuvuushankkeilla Maailmalle

Pikkuongelmia viikkojen aikana

Niin kuin useimmille matkaajille oli meillekin siunaantunut muutama pieni haaste. Alkuun ei tahtonut nettiyhteys onnistua. Kävimme emäntämme kuisti/keittiössä monena iltana tarkastamassa sähköpostit ja viestimässä tuttaville. Sitten Orange -nimisestä liikkeestä Inkeri sai ostettua prepaid-liittymän, mutta eihän se alkanut toimia ollenkaan. Lopulta vika löytyi siitä, että Inkerin kone on ostettu Suomesta, eikä se hyväksynyt ranskalaista prepaidia. Ongelma saatiin kuitenkin hoidettua airboxilla, joten olimme tosi onnellisia, kun saimme netin käyttöön omassa olohuoneessa.
Pientä päänvaivaa oli jo heti alkuun autovuokraamossa. Minun ajokortti on sen verran vanha, että siinä ei ollut tunnusta FI tai FIN. Jonkun aikaa sai toimiston Monsieur ja Madam tutkia, soitella, ihmetellä ja luovia ajokorttini kelvolliseksi (pitänee hommata nykyajan vaatimukset täyttävä ajokortti). Ei niin suurta ongelmaa, etteikö siitäkin olisi selvitty.
Auton kanssa on ollut kiva ajella, pikkuinen Fiat 500 herättää hellyttäviä tunteita, vaikka ranskalaiset eivät sitä niin arvostakaan. Aika usein meille tööttäiltiin, kun ajoimme liian hitaasti. Täällä saa ajaa normaalisti 90 km/h ja sateella 10 kilsaa vähemmän. Meille vilkun käyttö on pyhä asia, mutta ranskalaiset viis veisaavat vilkusta ja jos käyttävät, niin aivan käsittämättömällä tavalla: Kun auto lähestyy liikenneympyrää, vilkutetaan vasemmalle, koska sinnehän sitä ollaan menossa. Liikenneympyrästä poistuttaessa ei sitten vilkuteta lainkaan, näkeehän kaikki, että sinnehän se auto sujahti. Loppuaikoina ei meitäkään huvitanut ihan joka paikassa vilkkua tyrkyttää. Kun auto  pysäytettiin tilapäisesti tien tai kadun varteen, laitettiin oikein hätävilkut päälle. Meistä jotensakin outoa.

Meidän Fiat500!! Voila!

Automme vasemmanpuoleinen takarengas alkoi kyllästyä meihin ja laski ilmaa pihalle niin, että saimme pari kertaa sitä täytellä. Kävimme autonvuokraamossa kertomassa asiasta. He ohjeistivat meidät Euromasterille, jossa seuraavana päivänä saimme renkaan kuntoon. Pitihän siitä maksaa vajaat 30 euroa. Olimme silti tyytyväisiä.
Ranskan kielen kanssa on sattunut mukavia pikku mokia. Minä sanoin ensimmäisellä visiitillä herra juustokauppiaalle, että Bonjour Madam. Onneksi oli huumorintajuinen ja mukava tyyppi ja kävimmekin usein ostamassa todella hyvän makuisia paikallisia juustoja. Täytyy sanoa, että ranskan kieltä on melko vaikea oppia puhumaan sujuvasti. Ranskalaiset kirjoittavat sanoja ihan oikein, mutta lausuvat ne sitten ihan eri tavalla. Opi siinä sitten. Olen vakuuttanut itselleni , että kyllä se kieli tarttuu väkisinkin puseroon ja jotain tuolla nutussa jo onkin.

Monsieur juustokauppias.