maanantai 4. huhtikuuta 2016

Työharjoittelu keskellä Ranskaa




 





Saapuminen Moulinsiin 





Saavuimme perjantai-iltana klo 21.30 junalla Moulinsin rautatieasemalle. Koulumme rehtori (Hervé) ja vuokraemäntämme (Fabienne) olivat meitä vastassa asemalla.
Olimme melko väsyneitä, sillä olimme lähteneet matkaan Savonlinnasta torstaina (17.3) klo 14.30. Ajoimme ensin omalla autolla Helsinkiin, jossa yövyimme. Lentomme Pariisiin lähti perjantaina klo 12.15. Pariisin CDG:n kentältä meidän täytyi kulkea yhdellä RER-junalla ja yhdellä metrolla Bercyn juna-asemalle. Onneksi vaihdot onnistuivat hyvin, sillä meillä oli runsaasti aikaa ja ranskalaiset auttoivat meitä kolmen matkalaukkumme kanssa. Lipputoimistosta ostimme lipun, joka kävi molempiin juniin. Pitkän matkan juniin on lippu ostettava etukäteen, näin meille kerrottiin. Juna Bercyn asemalta lähti klo 19.00 paikallista aikaa (kello on ranskassa -1h Suomen aikaa). Tämä koko prosessi vaati paljon tutkimista, etsimistä ja luovimista. Esimerkiksi CDG:n kentältä pääsee taksilla kätevästi Bercyn asemalle, mutta epävirallisia takseja olisi täytynyt varoa. Lisäksi hinta oli noin 55-60 euroa, kun taas RER - metro maksoi 10€/hlö.


Kuvassa vasemmalla omituisia puita katujen varsilla.
Oikealla meidän asuinpaikka ulkoa. Ylhäällä olevat kaksi ikkunaa ovat meidän makuuhuoneet, alakerrassa sijaitsee olohuone/keittiö sekä wc- ja pesutilat.


 
 











Asuminen

Majoituspaikkamme oli meidän mielestä oikein mukava, vaikka siisteyteen ei täällä niin paljon satsata kuin Suomessa. Emäntämme Fabienne on ollut koko ajan meidän tukenamme. 
Meille oli järjestetty ensimmäiseksi illaksi syömistä ja juomista, niin että pääsimme hyvin alkuun.
Saimme käyttöömme omat tilavat makuuhuoneet, jotka sijaitsivat asunnon yläkerrassa. Alakerrassa oli yhteinen olohuone, pieni keittiö ja wc suihkuineen. Huonekalut olivat suomalaiseen makuun vaatimattomat, mutta mm. sängyt olivat isot ja mukavat nukkua. Sohvia tai nojatuoleja ei asunnossa ollut, mutta emme niitä kaivanneetkaan. Inkerin makuuhuoneessa oli TV, vaikka emme edes ajatelleet ottaa sitä käyttöön.
Pihapiirimme oli yhteinen isäntäväen kanssa. Se oli tyypillinen ranskalainen piha, jossa sai olla rauhassa kaikelta muulta. Kadulta tultiin suuren porttioven kautta omaan miljööseen. Portti piti sulkea, mutta muuten voimme pitää oman ulko-oven lukitsematta. Toisaalta emme edes voineet lukita omaa ovea, koska sen lukko oli jumittunut aikojen saatossa. Asuntomme sijaitsi lähellä Moulinsin keskustaa, jonne kävelimme muutamassa minuutissa.
Fabienne tutustutti meidät ensimmäisenä päivänä kaupungin keskustaan, jonne pistäydyimmekin alkuaikoina hyvin tiuhaan tahtiin. Ostamista ja näkemistä oli runsain mitoin ja jo ennen kuin viikko oli vierähtänyt, ymmärsimme levätäkin välillä.

Kuvassa vanhusten palvelutalo Ehpad
St Joseph Bourbon l'archambaultissa.
 

Työssäoppimispaikka

Vanhusten palvelutalo Ehpad Saint Joseph sijaitsee Bourbon l'archambaultin keskustassa. Rakennus on aiemmin ollut katolinen kirkko, joka on restauroitu vastaamaan nykyajan tarpeisiin. Tilat sijaitsevat neljässä kerroksessa. Rakennuksessa on portaiden lisäksi kaksi hissiä, jotka sijaitsevat rakennuksen keskivaiheilla. Kaikki asuinhuoneet on pystytty sijoittamaan kirkkorakennuksen muodon vuoksi niin, ettei liian pitkiä ja kolkkoja käytäviä ole syntynyt.
Asuinhuoneet ovat pitkälti samanlaisia kuin suomalaiset nykyaikaiset palvelutalojen huoneet: peti, yöpöytä, siirrettävä pöytä, lipasto, vaatekaappi sekä wc- ja suihkutila. Wc:n lavuaarin edusta on sen verran tilava, että asukas voi peseytyä siinä helposti vaikka pyörätuolissa istuen. Vuoteet ovat enimmäkseen erikoissänkyjä, joissa on paksu ja leveä patja. Ne voidaan muotoilla moneen eri asentoon. Joissakin huoneissa on katossa kiskot, joita pitkin kuljetetaan siirrettävää nosturia. Laite on saman tyyppinen kuin meillä käytössä olevat ’lattianosturit’, joita niitäkin on talossa ainakin yksi. Jokaisessa kerroksessa on aviopareille tarkoitetut huoneet. Niihin on omat sisäänkäyntinsä ja huoneita yhdistää väliovi.
St Josephissa on oma keittiö ja viereisessä rakennuksessa sijaitsee pyykkihuolto.



Asukkaat

St Josephissa on 60 asukaspaikkaa, jotka ovat lähes kaikki käytössä. Asukkaat ovat suhteellisen hyväkuntoisia. He ovat iältään 56 – 103 vuotta, keski-ikä on 87 vuotta (tiedot vuoden 2014 lopussa).
Lievää muistisairautta on vain muutamalla asukkaalla ja mielenterveysongelmiakin vain harvalla lievinä. Toki muistisairaita ja mielenterveysongelmaisia vanhuksia on Ranskassakin, mutta St Joseph ei ole heille oikea paikka. Erona suomalaisiin ikäihmisiin voisi mainita, että ylipainoa ei esiinny kovin paljoa ja ilmeisesti siitä johtuen esim. taipeiden hautuminen ja punoitus ovat harvinaisia.
Suurin osa asukkaista liikkuu itsenäisesti kävellen joko kävelykepin kanssa tai ilman. Rollaattori on harvinainen St Josephissa, mutta pyörätuoleja käytetään osittain myös siksi, ettei esim. lounaalle ja sieltä takaisin jakseta liikkua omin voimin.



Päivän kulku

Asukkaiden päivä alkaa aamiaisella omassa huoneessa. St Josephissa ei ole soveliasta lähteä huoneesta ennen kuin on peseydytty ja pukeuduttu siististi. Aamiaisen jälkeen hoitajat käyvät avustamassa peseytymisissä sen mukaan mikä on tarve. Asukkaat luokitellaan mm. asukkaiden kustannuslaskelmissa neljään eri kategoriaan, itsenäisesti selviytyvät – paljon apua tarvitsevat.
Aamupesuihin kuluu paljon aikaa, sillä jokaista asukasta kohdellaan kunnioittavasti ja aamutoimissa toteutetaan asiakkaiden toiveita hyvin pitkälle. Suurin osa tarvitsee apua vain alapesuissa ja selän pesussa, jonne myös Eau de Colognea levitellään.  Asukkaille on tärkeää näyttää siistiltä ja hyvin pukeutuneelta, mikä antaa heille elämäniloa vielä vanhuuden päivinä.
Lounas alkaa klo 12 ja jatkuu usein vielä yhden jälkeen. Lounas syödään pieninä, noin 0,6 desin annoksina eri ruokia. Ensin tarjoillaan patonkia ja alkusose tai keitto, sitten tarjoillaan pääruoka sekä kahta eri jälkiruokaa sekä halukkaille pieni kuppi vahvaa kahvia. Ruokajuomana on mehua tai vettä, juhlatilaisuuksissa myös viiniä. Maito, piimä tai kalja eivät kuulu ranskalaiseen ruokapöytään.
Lounaan jälkeen asukkaat viihtyvät omissa oloissaan tai muiden seurassa. Henkilökunnan ruokatauko on 13.30 – 14. Sitä aiempi tauko on ennen yhdeksää aamulla. Omat työpäiväni alkavat klo 9 aamulla ja päättyvät klo 16.30. Siispä minulla on vain yksi tauko päivän aikana.
Kahdelta pidetään raportti, johon osallistuvat kaikki hoitajat. Usein mukana ovat myös psykologi ja johtaja. Kolmen aikaan iltapäivällä asukkaille on järjestetty viriketoimintaa. St Josephissa on oma virikeohjaaja, jonka kanssa olen saanut työskennellä. Kädentaidot ja musiikki ovat usein viriketoiminnan suosikkeja.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Zaragoza, Espanja

  Lähdettiin kolmen lähihoitajan porukalla syyskuun lopulla Zaragozaan, Espanjan viidenneksi suurimpaan kaupunkiin. Vaihto kesti kuukauden...