torstai 14. huhtikuuta 2016



Kotiin on ihana palata, mutta ikävä tulee tänne takaisin

On ihan pakko sanoa, että haikein mielin täältä lähtee kotiin takaisin. Työkaverit ja asukkaat ovat olleet aivan mahtavia. Aivan ensimmäisestä päivästä lähtien olen tuntenut olevani tervetullut työporukkaan. Päivät ovat ihan tavallista arkista työtä, mitä Suomessakin tehdään. 
St Josephissa on aina iloinen ja kannustava asenne. Yhtään kertaa ei ole tarvinnut mieltään pahoittaa, vaikka aina ei onnistukaan toimimaan oikein asukkaan kanssa.
Tällä viikolla minulla on ollut uusi ohjaaja parina päivänä ja asukkaat ovat vaihtuneet siinä samassa. Alkuun pari viikkoa tein töitä alle kymmenen asukkaan kanssa ja sitten vaihdettiin toiset asukkaat. Se on jonkinlaista työn kiertoa talossa. Systeemit on selkeät ja minua autetaan mielellään. Nämä ihmiset ympärilläni ovat innokkaita oppimaan englantia ja joka päivä tulee puhuttua kolmea kieltä. Sen olen huomannut, että olen alkanut lausua joitakin englantilaisia sanoja ranskalaisittain (esim. bjuutiful).
Heti alkuun sain St Josephin johtajaltasi kaksi ranska-englanti -sanakirjaa  ja tällä viikolla löysin marketista vielä yhden edullisen kotiin vietäväksi.
Minun tulee ikävä kaikkia asukkaita ja koko henkilökuntaa. Nathalie, Collette ja Anna ovat olleet todella kärsivällisiä ohjaajia ja olen oppinut heiltä paljon. Saatan hyvinkin palata tänne joskus vierailemaan, mutta aion opetella kieltä paremmin. Täällä ei ole aika oikein riittänyt ja kertalukemalla ei taatusti jää mitään muistiin.

Kuvassa vasemmalta Collette ja Nathalie




1 kommentti:

Parma, Italia

Toinen kuukausi Italiassa meni entistä nopeammin, opin taas paljon uutta, kun menyytä vaihdettiin ja tuli monia uusia annoksia. Alkuun oli h...