Sitä sun tätä

Äsken vielä oli mielessä monta juttua, mistä pitäis kirjoittaa, mutta nyt ei meinaa saada mistään kiinni...
Kävimme torstaina työpäivän päälle tutustumassa yhteistyöoppilaitokseemme Maison Familiale Ruraleen ja ennakkokäsitys googlekuvien perusteella oli ihan oikea: pieni koulu keskellä ranskalaista maaseutua :) Vastaanotto oli lämmin ilman muuta myös siksi, että tutut ihmiset siellä olivat vastassa: Gaelle ja Herve. Tietty ihan ekana oli toimiston väki, joka totesi, että uwii, Fänlandeez ja huutelivat enemmän englantia puhuvat tuttumme paikalle :)
Esitimme koulussa olevalle luokalle powerpointtimme, ja tietysti sauna ja mennäänkö sinne ihan oikeesti alasti, olivat ranskalaisnuorten ihmetyksen aiheena. Kesken kaiken ajelimme Herven, eli siis koulun johtajan, kanssa perätysten tutustumaan ensi viikon työpaikkaani. Ranskalaiset maantiet ovat erittäin mielenkiintoisia, koska niillä saa ajaa aika kovaa, joko seitsemääkymppiä tai yhdeksääkymppiä, ja melkoisen kapeallakin tielllä voi vielä illalla tupsahtaa vastaa täysikokoinen paikallisliikenteen bussi. Niin, siis varsinaiseen aiheeseen: pikkukylän pikkukoululla, parin huoneen tiloissa oli vastassa salskea nuorimies, joka vastaa iltapäivätoiminnasta (klo 18.30 asti) ja loma-ajan toiminnasta aamuyhdeksästä eteenpäin. Paikalle tulee myös nuori naispuolinen henkilö (tyttö) työharjoitteluun ja vähän päivästä riippuen 12-16 kouluikäistä lasta. Huomenna selviää, tarkoittaako se 3-11 vuotiaita... No nämä nuoremmat työntekijät osaavat englantia suunnilleen yhtä paljon kuin mie ranskaa, ehkä jopa vähemmän, koska mie oon sentään harjotellu jo kolme viikkoo :D Kynä ja paperia on jo varattuna olennaisten asioiden ymmärtämisen varmistamiseksi. Onneksi olen myös melko hyvä elekielessä ja kokemustakin on jo karttunut: viime viikolla vain yhden kerran tajusin ymmärtäneeni asian aivan väärin (sehän tarkoittaa vain sitä, etten muilla kerroilla tajunnut edes sitä?)

Ranskalaisesta yhteiskunnasta olen tehnyt myös useita havaintoja. Täällä tehdään pitkää työpäivää, vaikka päivällä onkin lounastauko. Lauantaikin on monella alalla ihan normaali työpäivä, esim autokorjaamo oli auki lauantaina. Opettajien palkat ovat huonommat kuin Suomessa, mutta toisaalta heillä on parin kuukauden välein kahden viikon palkallinen loma. Opettajankoulutus kestää viisi vuotta ja samalla koulutuksella opetetaan 3-11 vuotiaita. Collegen opettajilla on yhtä pitkä koulutus, mutta painotus on hivenen eri. Yliopistolla on kaksi kertaa vuoteen kahden viikon tenttikausi. Jos ei tenteistä pääse läpi, niin opinnot tyssää siihen. Aika paljon stressaavampaa kuin meillä, mutta toisaalta, jos ymmärsin oikein, niin opettajille järjestyy työpaikka heti valmistumisen jälkeen. Ekat vuodet aika moni joutuu olemaan Pariisin alueella töissä (siellä lienee siis opettajapula), mistä hakeudutaan kuitenkin mahdollisimman pian muualle töihin, koska siellä opettajan työ on erittäin rankkaa mm. lasten ja nuorten vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi.

Lähihoitajan koulutuksesta opimme seuraavaa: collegesta tulleet nuoret ovat viikon koulussa, viikon työssä ja usemman työjakson samassa paikassa. Täysi-ikäiset opiskelijat, siis niinkuin meidän aikuisopiskelijat, ovat viikon koulussa ja kaksi työssä ja muistaakseni korkeintaan viisi jaksoa samassa paikassa. Nuoret ainakin myös asuivat koululla, kuten sisäoppilaitoksessa. Opiskeltavia aineita olivat lapset ja nuoret, vanhukset ja kaupalliset aineet, eli lähihoitajaopiskelijoita on työharjoittelussa kauppojen kassoilla ja kahviloissa ym. vastaavissa paikoissa.

Tänään kävimme rääkkäämässä viissatasta Fiiattia mäkisemmässä maastossa lähellä Clermont-Ferrandia. Täällä on liikenneympyröitä ihan mahottomasti. Yhdeksänkympin vauhdista hiljentäminen joskus jopa parin kilometrin välein ympyrään tuntuu melko turhauttavalta. No, hätäsemmille on ne moottoritiet. Muutoinkin opasteet on täällä erittäin hyvät ja tien numerot myös merkitty hyvin. Täällä on helppo autoilla, kunhan tottuu siihen että töötti on herkässä ja turvavälejä ei ole ja vilkku on ihan tarpeeton kapistus, tai sitä käytetään, kun tullaan liikenneympyrään... minkähänlainen autokoulusysteemi täällä on? Sitten kun vielä oppii käsitteet autre directions ja toutes directions, jotka on itseasiassa ihan loogiset ;) Tämän reissun jälkeen tänne vois ihan hyvin tulla vaikka omalla autolla, paitsi että kadut on välillä niin kapeita, että tuommonen pikkuauto on kyllä täällä ihan kätevä peli.
Vielä ensi viikko ja sitten kotimatka häämöttää :-) Mukavaa on ollut, mutta mukava on lähtee kotiinkin.