maanantai 11. huhtikuuta 2016

Uusia tuulia Bilbaosta

Hei taas!

Nyt alkaa matka lähennellä puolta väliä. Koko viime viikon siinä uskossa elinkin, että puoliväli olisi saavutettu tänään, mutta eilen tulin rytinällä alas, kun tajusin, että vielä on viisi viikkoa jäljellä. Mutta tunteet heittää täällä täyttä vuoristorataa. Perjantai-aamuna Reetta poistui takaisin kotosuomeen ja minä lähdin silmät punoittaen ja turvoksissa töihin. Päivä oli kammottava. Lauantai-aamuna pojat jättivät minut ja Veran kahdestaan tänne, ja taas itkettiin, mutta silti vietin mukavan päivän shoppaillen, lenkkeillen ja puuhaten normaaleja arjen askareita. Tänään hyvästelin Maaritin, joka asustaa Portugaletessa ja jonka kanssa tänne lennettiin, sillä hän lähtee ensi lauantaina. Myös Vera lentää lauantai-aamuna kotiin, mutta minä vaan jään tänne. Mutta joo, häntä kuitenkin pystyyn, muistaa pitää positiivisen mielen ja ottaa kaiken avosylin vastaan, niin aina selviää :)

Sitten vähän työkuvioita. Viime maanantaina palattiin kaikki enemmän ja vähemmän levänneinä töihin ja olin pääasiassa pienten puolella koko viikon. Homma jatkui entiseen malliin. Töihinpaluu oli kuitenkin paljon helpompaa kun tiesi, mitä odotettavissa oli.
Pääsin myös isompien puolelle kurkkimaan mm. heidän laskemisharjoituksiaan, joka oli kovin mielenkiintoista. Sain seurata myös musiikkituokiota ja tehtäväkirjojen tekoa, mutta niistä osaan ehkä paremmin kertoa tämän viikon jälkeen.

Pääsin myös johtajalle ihmettelemään lasten ulkoilun puutetta, ja sainkin tähän tyhjentävän vastauksen: kolmevuotiaden (ja alle) ulkoiluun ei saa Espanjassa vakuutusta. Eli jos päiväkodilla ei ole aidattua piha-aluetta, kuten meidän tapauksessa ei ole, ei lasten kanssa voi mennä ulos, koska vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu. No, enpä lähtisi minäkään.

Torstaina kävin iltatunneilla, eli 17.45-18.45 järjestettävällä englanninkielen tunnilla, jossa meno oli täysin erilaista kuin päivän hulabaloo. Ryhmän, jota seurasin, nuorimmat olivat vajaata neljävuotiaita ja saman ryhmän vanhin viisi. Koko tupa oli täynnä pienryhmiä, joissa opeteltiin englantia. Homma oli hyvin aikataulutettua kuitenkin ilman kiireen tuntua, eri aiheet sopivan lyhyitä, että mielenkiinto kaikilla riitti ja tavallaan kaikki oppiminen tehdään leikin varjolla. Tykkäsin todella. Tunnin jälkeen käytiin sitten osalla työporukkaa olusilla, koska se on heillä perinne. Torstai on täällä pelipäivä (jalkapalloa: ATHLEEEEEETIC) joten joka baari on tupaten täynnä porukkaa. Mutta todella mukavaa oli.

Perjantai olikin sitten toista maata. Minä olin masiksissa Reetan lähdöstä, baski-opettaja oli ottanut loparit, joten minä vahdin yksinäni täysin vieraita neljää "isoa" poikaa puolitoista tuntia, sekä lapset että aikuiset olivat toidella väsyneitä, joten kun kahdelta pääsin töistä, otin viikonlopun riemulla vastaan. Jotain työn henkisestä haastavuudesta kielii kait sekin, että nukun täällä lähes päivittäin noin tunni päiväunet, jota kyllä harvemmin kotona harrastan.

Sunnuntaina kävin kavereiden luona Portugaletessa, jonne on puolen tunnin metromatka ja sen suurena kohokohtana oli Vizcayan silta, joka yhdistää Portugaleten ja Las Arenasin kaupungit Nervión-joen eri puolilla. Sillan rakenne on erikoinen: siinä on liikkuva vaunu, joka kuljettaa enimmillään kuusi autoa gondolissa vilkasliikkeisen jokisuun yli. Vizcayan silta on rakennettu vuonna 1893, ja se tehtiin paikkaan, jossa ei ollut tilaa massiivisille ajorampeille, eikä toisaalta voitu katkaista jokisuun vilkasta laivaliikennettäkään. Sillan gondoli kulkee kahdeksan minuutin välein läpi vuorokauden. Silta on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2006. Ja mie arkajalka sen ylitin!!! Edestakainen matka maksoi 0,8 euroa, joten ei siis mitään. 


Portugaletea

Vizcayan silta

Todistetusti olin gondolin kyydissä!

Samainen silta vähän lähempää.

Sunnuntaipäivällinen kera Maaritin :)

Tänä aamuna lähdin töihin asenteella leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä perjantain muisto vielä karvaana mielessä, mutta päivä olikin todella ihana. Nyt lapset ovat alkaneet tottua minuun ja olen paljon puheliaampi aikuistenkin kanssa, kun "taustatuki" Reetta puuttuu. Kun pakko on nyt vaan selvitä ihan itte! Eli hyvin mielin uuteen viikkoon. :)


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa normaalilta elämältä eli yhtä vuoristorataahan se on, toisinaan menee hyvin, toisinaan huonommin niin töissä kuin yksityiselämässä. Sinulle on jo tullut ainutlaatuisia kokemuksia ja hyvin olet tsempannut, vaikka välillä onkin vaikeampaa. Aika menee kuitenkin nopeasti! Tsemppiä ja nauti pienistäkin asioista! :)

    VastaaPoista

Parma, Italia

Toinen kuukausi Italiassa meni entistä nopeammin, opin taas paljon uutta, kun menyytä vaihdettiin ja tuli monia uusia annoksia. Alkuun oli h...