“Qui n’avance pas, recule”

Kevätflunssaiset terveiset Ranskasta! Mie oon ollut muutaman päivän vähän kipeänä ja nyt vapaapäivänä on hyvä kirjoitella sillä välin kun Ellis on töissä.

Toka viikko meni tosi hienosti täällä Moulinsissa. Mie aloitin tiistaina miun uudessa työpaikassa, ja tykkään olla siellä tosi paljon! Salon Josephine on hoitolan ja kampaamon yhdistelmä, mutta eroaa sillä tavoin tavallisista hoitoloista että heidän toimintansa on kohdistettu vähävaraisille naisille. Kaikki hoidot sekä kosmetologi- että kampaamopuolella maksaa ihan pari euroa vaan, ja oon käsittänyt että se on varmaan joku lahjoitusten tms. varassa toimiva yritys. Pariisista löytyy myös heidän toinen liikkeensä saman nimen alta. Kosmepuolella miun pomo Alexandra tekee ainoastaan peruskasvohoitoja, karvanpoistoja, manikyyrejä sekä niska-hartiahierontaa. Kampaamopuolen Virginie tekee ainoastaan leikkauksia ja värjäyksiä. Lisäksi siellä on myös sosiaalityöntekijä Elodie.

Työkaverit ovat olleet ihan mielettömän mukavia, vaikka esimerkiksi Alexandra ei puhu erityisen hyvin englantia. Mutta täällä on silti päässyt kuitenkin ihan oikeasti keskustelemaan työkavereiden kanssa, kun taas edellisessä paikassa ei ollenkaan (mitä nyt Google Kääntäjällä tuli vaivalloisesti näpyteltyä). Josephinessa pääsin myös nopeasti tekemään, sillä viime viikolla sinne tuli noin kymmenen hengen ryhmä. Pääsin tekemään useita käsihoitoja asiakkaille samalla kun Alex teki kasvohoitoja ja Virginie hiustenleikkauksia. Lisäksi asiakkaille pidettiin kahdessa osassa pienimuotoinen meikkauskurssi Alexin vetämänä, jota oli mielenkiintoinen seurata kun ei itse ymmärtänyt ranskankielisestä opastuksesta mitään. Mutta pääsin myös vähän meikkaamaan ja opastamaan asiakkaita, mikä oli tosi kivaa.

Keskiviikkona olin Gaellen kanssa koko päivän. Hän tuli hakemaan miut aamulla talomme edestä tilataksin tyyppisellä autolla jonka kyydissä oli hänen oppilaitaan. Ajelimme suunnilleen puolisen tuntia kauniiden maalaismaisemien ja vihreiden peltojen ohi kylpylään jossa viettäisimme päivän. Gaellen oppilaiden ammattinimike on siis "thermal agent", mutta en ihan täysin ymmärtänyt mitä se pitää sisällään. Menimme kuitenkin sisälle kylpylään, vaihdoimme työasut (ja omastani sain taas kuulla paljon kehuja, täällä ei ainakaan toppipaikoissani ole työasuja, ja Gaellen oppilaiden asut olivat kokovalkoiset) ja märkiin tiloihin soveltuvat tossut. Pääsin seuraamaan Gaellen oppilaiden työskentelyä samalla kun Gaelle piti jonkuntyyppisiä koe-arviointeja.

Gaellen oppilaat menivät pareittain pitkulaiseen, pienehköön huoneeseen ja toinen oppilaista meni uimapuvussa huoneen toiseen päähän. Toinen oppilas alkoi noin kolmen metrin päästä suihkuttamaan puutarhaletkutyyppisellä suihkulla kaveriaan, pienin pyörivin liikkein lähtien jaloista hiljalleen ylöspäin. Vedenpaine oli varmaan aikamoinen, sillä välillä suihkutettava saattoi älähtää kivusta kun suihku tuli liian kovaa. Tätä oli mielenkiintoista seurata, ja miulle kerrottiin että hoidon tarkoitus on tosiaan toimia eräänlaisena hierontana, ja lisäksi suihkutettava vesi on syvältä maan sisältä ja sisältää kaikenlaisia mineraaleja ja muuta eli ei ole ihan tavallista hanavettä. Oppilaat tekivät myös samantyyppistä hoitoa poreammeessa. Toinen oli ammeessa ja toinen suihkutteli veden alla toveriaan. 

Itse pääsin myös tekemään niska-hartiahierontaa parille oppilaalle, sekä myös opettamaan meidän hierontakaavaamme parille oppilaalle jotka ihastuivat hierontaan. Sen jälkeen meillä oli lounastauko. Lounastauot eroavat täällä paljon suomalaisesta, sillä täällä ruokataukomme on ollut useimmiten puolitoista tai kaksi tuntia. Ehdimme tauon aikana juttelemaan paljon Gaellen sekä toisen opettajan (joka oli kotoisin Hollannista ja puhui lähes täydellistä amerikanenglantia) kanssa, opetin heille vähän suomea ja Suomesta. Loppupäivästä Gaelle piti teoriatuntia oppilailleen ja sillä välin miulle näytettiin kylpylän muut tilat - joita oli paljon! Varmaan kymmenen erilaisilla teemoilla sisustettua hierontahuonetta, poreammeita, kasvohoitotiloja, uima-allasta ulkona ja sisällä, höyrysaunaa sekä ihan tavallinen sauna! Sauna tosiaan ulkoisesti muistutti tuttua suomalaista saunaa puisine lauteineen,  ja tuntui melko kuumaltakin, mutta kuulemma se ei kuumene kuin 50-60 asteeseen.

Seurattuani kylpylän työntekijän tekemää paria karvanpoistoa, lähdimme takaisin kohti Moulinsia. Päivä oli tosi kiva ja mielenkiintoinen, oli mukava päästä näkemään vähän erilaisia juttuja.

Aiemmin mainituista lounastauoista tuli mieleen täällä muutenkin poikkeava ruokailukulttuuri joka on aiheuttanut hämmennystä meille. Täällä Ranskassa nimittäin ravintoloissa tarjoillaan ruokaa lounasaikaan, suunnilleen kello kahteen saakka (tarkat aikataulut on vieläkin hieman hakusessa), jonka jälkeen ruokaa saa seuraavan kerran vasta illalla kuuden seitsemän aikoihin. Olemme monta kertaa pyrkineet syömään tuohon väliin jäävänä aikana ja olemme saaneet vastaukseksi pelkkää eioota. Kahvia ja leivonnaisia saa kyllä, mutta ei mitään oikeaa lämmintä ruokaa.

Mutta sitten kun olemme saaneet ruokaa, niin olemme huomanneet myös sen että täällä yhdelle pöytäseurueelle tulee tasan yksi lasku. Ei mitään puhettakaan siitä, että jokainen maksaisi itse oman ruokansa ja juomansa, vaan koko pöydät sapuskat niputetaan yhden laskun alle. Kerran kysyimme erillisiä laskuja, niin loppusumma vain jaettiin tasan kaikille, vaikka kaikilla todellisuudessa oli vähän erihintaisia annoksia.

Onneksi meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään suurempia vastoinkäymisiä, kaikki on sujunut hyvin (muutamaa ötökkäepisodia lukuunottamatta) ja olen todella onnellinen että lähdin tänne. Oon nauttinut ihan mielettömästi tästä uudesta kulttuurista, ihmisistä, kielestä ja tajuttoman kauniista miljööstä. Monta kertaa jo iskenyt hirveä haikeus siitä, että aika menee hirmuista kyytiä täällä ja kohta jo joudumme lentämään takaisin Suomeen. Mutta vielä tässä on reilu pari viikkoa aikaa, ja aion ottaa ilon irti joka hetkestä!

À bientôt!

- Noora