Arrivederci...

Tiesin että aika kuluu nopeasti, mutta että näin nopeasti. Kuusi viikkoa on kulunu ihan mieletöntä vauhtia! Nyt on enää jäljellä yksi päivä, ja sunnuntaina lähdetään aamulla kohti lentokenttää ja Suomea. Paljon on kerenny tapahtua, vaikka pääasiassa aika onkii menny tuolla työpaikoilla ja Rietissä pyöriessä.

Rietiä...

Piazza Vittorio Emanuele, Rieti

Ollaan käyty Roomassa muutaman kerran, mm. Vatikaanissa ja Fontana di Trevillä ja ihan vaan shoppailemassa. Hienointa noissa retkissä on ollu varmaan Vatikaanin reissulla vierailtu Sikstuksen kappeli, entisenä taidelukiolaisena tirautin pari kyyneltä kun tuijottelin sitä kattoa niskat kenossa. Myös Pietarin kirkko oli mieletön elämys.

Vatikaani

Pietarinkirkko

Fontana di Trevi

Piazza Navona, Rooma

Rooman reissujen lisäksi pyydettiin Nooran kanssa ylimääräinen vapaapäivä, ja lähdettiin käymään Firenzessä, johon rakastuin ihan totaalisesti! Lähdettiin sunnuntai aamuna ja matkattiin bussilla Roomaan, josta päästiin parin vastoinkäymisen jälkeen Firenzeen. Oltiin varattu sieltä hotelli yhdeksi yöksi, aina Santa maria del fioren (eli tuomiokirkon) vierestä. Ei tosiaan ollu huonot maisemat parvekkeelta! Kaksi päivää Firenzessä oli aivan liian vähän, joten päätettiin että nähtävyyksistä tutustutaan lähemmin vain Duomoon, muuten kyllä käveltiin ympäri sokkeloista keskustaa ja shoppailtiin, ja käytiin elokuvissa!! Firenzestä löytyi elokuvateatteri, joka näyttää elokuvia ilman italiankielisiä duppauksia, joten raahasin Nooran katsomaan Beauty and the Beastin!

Santa maria del fiore

Kupoli sisältä

Firenze

Elokuvateatteri, jossa näytettiin original sound elokuvia!!

Niin sitä pastaa...!

Firenzen reissun jälkeen miun työkuviot muuttui vähän. Tämän viimeisen viikon nämä pari päivää työskentelin Nooran kanssa La Piazzettassa, koska Patrizia oli sitä mieltä että miun olisi hyvä nähdä perinteistä italialaista ruokaa, ei vain pelkästään italialaisia leivonnaisia. Olin kotiutunu todella hyvin Napoleoniin, enkä ois halunnut vaihtaa edes täksi muutamaksi päiväksi, mutta loppujen lopuksi suostuin. Koska eipä tuosta haittaakaan ole. Eli tällä viikolla nämä pari jäljellä olevaa päivää kävin tuolla kattelemassa ja maistelemassa lähinnä erilaisia pasta annoksia!

Viimeinen aamu cappucino Napoleonissa...

Huomenna mennään vielä käväisemään Roomassa (koska Rooma on uusi suuri rakkaus!), koska meille annettiin tuo viimeinen päivä vapaaksi. Illalla vielä viimeiset pakkailut ja siivoilut, plus mennään tapaamaan Patriziaa ja Massimoa Napoleoniin!
On aika epätodellinen olo, nytkö tää jo loppuu?! Vaikka tuolla välillä oli muutamia semmosia epätoivon hetkiä (lähinnä kielen kanssa ja muuten semmosen "olenpas tyhmä" olon kanssa), niin onhan tää nyt ollu mieletöntä. Oon huomannu että vaikka tosiaan kielet ei oo miun vahvinta alaa, niin joitain sanoja oon oppinu muistamaan ja ymmärrän niitä muutamia sanoja sieltä italialaisten puheen joukosta.

Rieti ja ihana aamu!

Miulle tuolla konditoriassa työskenteleminen oli niin unelma, tietenkään en mitään reseptiikkaa bignèihin tai jäätelöön saanut, mutta nyt tiedän miten täällä hommat hoidetaan. Totta kai oisin halunnu päästä tekemään enemmänkin, mutta kuusi viikkoa on lyhyt aika päästä sisälle näihin asioihin, etenkin jos et kieltä kunnolla osaa. Voisin mielelläni olla tuolla piyempäänkin, ihana paikka ja ihania ihmisiä!! Vähän harmitti että jouduin vaihtamaan viimeiseksi viikoksi, vaikka ymmärrän hyvin syyt siihen. Vaikka oli mielenkiintoista viettää pari päivää perinteisessä ravintolassa, niin kyllä se oli samalla miulle aika hämmentävää, kun yhtäkkiä pöläytetään ihan vieraaseen paikkaan. Mutta selvisin, nyt on niin voittajafiilis!!
Ja yksi unelma taas toteutettu, oon aina halunnu käydä Italiassa, ja nyt on saanu viettää täällä 6 viikkoa yhteen putkeen! Hurjuuksia etten sanoisi. Ja tänne palaan aivan varmasti takaisin, niin paljon jäi vielä näkemättä asioita, jotka todella haluan nähdä ja kokea. Seuraavalla kerralla se kynnys tänne tuloon on varmasti matalampi, kun täällä on nyt kerran jo oltu! Ihana Italia.

Katotaan tuleeko huomenna itku kun mennään sanomaan heipat Patrizialle ja Massimolle ja mie sanon heipat vielä myös Napoleonille, haikeaksihan tää vetää. Tosin olen onnellinen siitä, että kämppiselämä loppuu tän matkan mukana, mie en malta oottaa että pääsen takaisin ihan OMAAN kotiin!

Allora, grazie Rieti, grazie Italia!!
Sunnuntaina nähdään Suomi!

Ciao, ciao!
Salla