Hei kaikki siellä suomenmaassa .Se on jo kolmas viikko vierähtänyt. Viikko töissä on ollut edellisen viikon kaltainen. Olen oppinut haavoista jonkin verran ja niihin käytettävistä aineista ja puhdistuksesta. On tullut tullut tutuksi katteinen haava ja puhdas haava ja infektoitunut haava.Olen hoitanut trakeastomia potilaiden kanyyleja puhdistanut ne ja aspiroinut. Olen myös puhdistanut letkuruokinta potilaiden juttuja. Päivät ovat hyvin samanlaisia, aamulla aloitamme lääkkeiden jaolla. Kukaan ei tarkasta olenko jakanut oikeat lääkkeet oikealle ihmiselle, toki aina itse kysyn potilaalta, onko oikea nimi, jos en muista. Ja aina varmistan, vaikka mukamas muistaisinkin. Ohjaajat luottavat minuun, eivätkä eka viikollakaan olleet kyyläämässä selän takana, joka on niin erilaista suomessa työskentelyyn verrattuna.Ja se pyöriminen ja meteli,joka on niin erilaista...tuntuu ,että suomessa ei todellakaan ole hyväksyttävää puhua,etenkään äänekkäästi ja iloisesti. Aurinko varmaan tekee ihmisistä täällä sydämellisimpiä ,kun Suomessa vain murjotetaan .Samalla siinä teemme hoitoja ruokasalissa, esim.pienet haavat ,silmätippojen annot,mutta ei tietenkään mitään isompia juttuja. Yhdenkin mummon säärihaavaa hoidetaan siinä kahvin juonnin yhteydessä. Ihanaa kun sairaanhoitajat muiskauttavat suukkoja potilaille niin sydämellisesti ja iloisesti juttelevat heille avoimesti , siellä on niin toiset huomioon ottava ilmapiiri, että ihanaa ihan. Aina saa nauraa ja tulee niin hyvä mieli. ( Mulla ei oikeasti ole Suomeen ikävä).
Siellä sairaala-apulaiset pesevät ja pukevat potilaat ja sairaanhoitaja soitetaan paikalle,kun potilas on valmis ja puhdas hoitotoimenpiteisiin . Anyway, puhelin soi meillä jatkuvasti. Suomessa lähihoitaja tekee nuo kaikki ,pesee ,vaihtaa vaipat, pukee ja hoitaa. Silleen kivempaa työtä, kun saa vain keskittyä haavoihin ja kaikenlaisiin muihin hoitoihin .
Lauantaina ihmettelin ,kun oli parvekkeen ovi auki, mikä ihme soittokuoro on menossa ohi ja katsoin alas, niin orkesteri siinä meni ja hienosti ja erikoisesti pukeutuneita pareja ym. Menivät katetun kadun kautta seuraavalle aukealle( samalla kujalla,kun me asutaan). Uloslähtiessämme sitten menin tietty kysymään,että mitä tämä on, kuuluuko tämä jotenkin San Valentinen juhlaan...mutta ei. Yksi vanhempi herrasmies mulle selitti,että Mariano Lucas on asunut tässä kadulla ja tuossa asunnossa,200 vuotta sitten ranskan armeijan hyökätessä ja taistelun tiimellykseen joutuessaan kuulemma. Sen konfliktin takia katu on ainoa katettu Zaragozassa. Aukealla oli ollut siihen aikoihin pöytä ,johon ihmiset laitettiin yksitellen seisomaan ja siitä valittiin parhaat ja muut kait teloitettiin. Apua nyt historian tuntijat, kuka tietää tästä? Kertokaa mitä tapahtui !
Sunnuntaina kävimme Aljaferian palatsissa,joka on arabikaudella rakennettu 1100-luvulla saragustan kuninkaiden asunnoksi Al-Muqtadirin käskystä. Arkkitehtuuri palatsissa on islamilaista ja hyvin kaunista siten. Ympärillä on leveä vallihauta. Eka kuva on hoitajien huoneesta...
 |
| sti |
 |
| Aljaferia |
Aljaferia
 |
| Aljaferia |
Moi,
VastaaPoistakirjoitin viestin, mutta hävisi jonnekin! Anyway, on tosi kiva lukea näitä sinun kirjoituksiasi, Tiina! Tuntuu, että työ vastaa odotuksia ja viihdyt siellä hyvin. Mites Essin työ on mennyt? Karnevaaliaika on varmaan kokemisen arvoinen ja historiaa siellä on tosi paljon, valitettavasti siitä en ainakaan minä tiennyt kovin paljon. Alfieran palatsi oli kiinni, kun yritin mennä, ulkopuolella kävin. Minullekin jäi mieleen, että kaikki ihmiset olivat siellä kovin ystävällisiä, en ollut aikaisemmin käynyt Espanjassa, joten oli vähän ennakkoluuloja, mutta kaikki hälveni.
Hyvä, ettei ole ikävä Suomeen, täällä ehtii töitä paiskia. Kuulumisiin ja terkut Essille! :)
Päivi
Kiitos Päivi, viihdyn kyllä loistavasti. Essillä menee myös ok, on kuulemma blogin kirjoitus vähän jäljessä. Lupasi kirjoittaa.
VastaaPoistaVoi että on kiva lukea teidänkin tarinoita!!! Kiitos!
VastaaPoista