Finlandese de Zaragoza

Toinen viikko on jo vierähtänyt ja hurjan nopeasti.Kuinka  olenkaan sopeutunut hyvin tänne,mun ajatukset on täällä. Työvk on mennyt mukavasti. Työt alkaa klo 8. Kotoa La Chimenea tram asemalle kävelee 7 min. Tramit kulkevat 5 min.välein. Asemilla on mielenkiintoisia nimiä,kuten Maria Montessori, Leon Felipe ja Pablo Neruda ja pitihän nuo nimet googlettaa. Maria M. oli italialainen pedagogi,joka loi montessoripedagogiikan. Leon F. oli espanjalainen runoilija ja Pablo N. chileläinen runoilija,diplomaatti ja kommunistipuolueen poliitikko. Hän pääsi kunniakonsulina useisiin maihin ja asui myös Barcelonassa.
Meidän päätepysäkiltä on 5 min.kävely työpaikalle Fundacion Fernandoon. Potilaita on jotain 70. Paikan johtaja on mukava nainen. Siellä työskentelee 1 lääkäri, 4 sairaanhoitajaa,sairala-apulaisia,siivoojia,kokkeja,fyssareita ym lukuisia työntekijöitä.Paikassa on päiväsali,jonne voi tulla ulkopuolella asuvat sopimuksen mukaan syömään ja viettämään aikaa ja saamaan lääkkeensä.
 Aamu alkaa palaverilla,sairaanhoitajat keskenään. Olen siis heidän opissa. Juodaan aamukahvit. Siellä on kahviautomaatti,josta voi ostaa 40  centillä haluamansa kahvin. Täällä ei keitetä kahvia  itse. Taukopaikkana on terassi, jossa saa myös tupakoida hoitsut sekä asukkaat. Kahvin jälkeen lähdemme osastoille jakamaan lääkkeet ja tekemään hoitoja. Olen hoitanut painehaavoja,  trakeoskomia kanyylien vaihtoja, letkuruokittavia,  jaan lääkkeitä, otan verensokeria ja pistän hepariinia ja insuliinia.  Katetroin ja  puhdistin virtsatiet. Sellaista normisettiä tein viime viikolla. Yhden kesto katetri potilaan veli oli vetänyt katetrin veljeltään pois palloineen kaikkineen ja verta oli tullut...huoh. Aamupalan aikaan on kauhea kuhina ruokasalissa ,kun kaikki huutelevat  huomenia ja kyselevät kuulumisia. Työntekijöitä häärää siellä ainakin 8+ me sairaanhoitajat. Suomessa olisi varmaan vain 2 . Lounas on 12 ja 13, mä pidän lounastauon noin kahden maissa ja sit sitä jo melkein pääseekin kotiin.
 Kaikki työntekijät ovat erittäin mukavia ja ovat ottaneet mut sydämellisesti vastaan. Maria, Patricia, Alba ja Angel ovat mun ohjaajia.
Viime viikolla siirrettiin sairaalasta nuori mies tänne ,21 v, niin surullista, hän oli vuosi sitten joutunut onnettomuuteen telepizzamopon ja auton kanssa. Puolet aivoista oli tullut ulos ja nyt hänen päässään on monttu. Hän vain makaa vaipoissa letkuruokittavana ,hengittää trakean kautta, ei kuule,ei tiedetä näkeekö.On ihan toisten armoilla.  Vanhemmat käyvät usein ja veli ja muita. Onko tuo elämää, ehkä eutanasia olisi parempi. Mutta vanhemmat elävät toivossa ,eivätkä suostu  eutanasiaan . Alba tuntee pojan ja hänelle on vaikeaa mennä huoneeseen. No aivothan ovat plastiset ,ehkä ne toipuvat vielä.Lopuksi kuvia . Lääkkeet tulevat tuollaisissa pyörylädoseteissa viikoksi kerrallaan. Haasteellista muistaa potilaiden nimet. Kaikki hoitotermit ja muut pitää vielä englannin lisäksi opetella espanjaksi.    Kyselkää ja kommentoikaa! Vastaankin pian!