Arrivederci...

Tiesin että aika kuluu nopeasti, mutta että näin nopeasti. Kuusi viikkoa on kulunu ihan mieletöntä vauhtia! Nyt on enää jäljellä yksi päivä, ja sunnuntaina lähdetään aamulla kohti lentokenttää ja Suomea. Paljon on kerenny tapahtua, vaikka pääasiassa aika onkii menny tuolla työpaikoilla ja Rietissä pyöriessä.

Rietiä...

Piazza Vittorio Emanuele, Rieti

Ollaan käyty Roomassa muutaman kerran, mm. Vatikaanissa ja Fontana di Trevillä ja ihan vaan shoppailemassa. Hienointa noissa retkissä on ollu varmaan Vatikaanin reissulla vierailtu Sikstuksen kappeli, entisenä taidelukiolaisena tirautin pari kyyneltä kun tuijottelin sitä kattoa niskat kenossa. Myös Pietarin kirkko oli mieletön elämys.

Vatikaani

Pietarinkirkko

Fontana di Trevi

Piazza Navona, Rooma

Rooman reissujen lisäksi pyydettiin Nooran kanssa ylimääräinen vapaapäivä, ja lähdettiin käymään Firenzessä, johon rakastuin ihan totaalisesti! Lähdettiin sunnuntai aamuna ja matkattiin bussilla Roomaan, josta päästiin parin vastoinkäymisen jälkeen Firenzeen. Oltiin varattu sieltä hotelli yhdeksi yöksi, aina Santa maria del fioren (eli tuomiokirkon) vierestä. Ei tosiaan ollu huonot maisemat parvekkeelta! Kaksi päivää Firenzessä oli aivan liian vähän, joten päätettiin että nähtävyyksistä tutustutaan lähemmin vain Duomoon, muuten kyllä käveltiin ympäri sokkeloista keskustaa ja shoppailtiin, ja käytiin elokuvissa!! Firenzestä löytyi elokuvateatteri, joka näyttää elokuvia ilman italiankielisiä duppauksia, joten raahasin Nooran katsomaan Beauty and the Beastin!

Santa maria del fiore

Kupoli sisältä

Firenze

Elokuvateatteri, jossa näytettiin original sound elokuvia!!

Niin sitä pastaa...!

Firenzen reissun jälkeen miun työkuviot muuttui vähän. Tämän viimeisen viikon nämä pari päivää työskentelin Nooran kanssa La Piazzettassa, koska Patrizia oli sitä mieltä että miun olisi hyvä nähdä perinteistä italialaista ruokaa, ei vain pelkästään italialaisia leivonnaisia. Olin kotiutunu todella hyvin Napoleoniin, enkä ois halunnut vaihtaa edes täksi muutamaksi päiväksi, mutta loppujen lopuksi suostuin. Koska eipä tuosta haittaakaan ole. Eli tällä viikolla nämä pari jäljellä olevaa päivää kävin tuolla kattelemassa ja maistelemassa lähinnä erilaisia pasta annoksia!

Viimeinen aamu cappucino Napoleonissa...

Huomenna mennään vielä käväisemään Roomassa (koska Rooma on uusi suuri rakkaus!), koska meille annettiin tuo viimeinen päivä vapaaksi. Illalla vielä viimeiset pakkailut ja siivoilut, plus mennään tapaamaan Patriziaa ja Massimoa Napoleoniin!
On aika epätodellinen olo, nytkö tää jo loppuu?! Vaikka tuolla välillä oli muutamia semmosia epätoivon hetkiä (lähinnä kielen kanssa ja muuten semmosen "olenpas tyhmä" olon kanssa), niin onhan tää nyt ollu mieletöntä. Oon huomannu että vaikka tosiaan kielet ei oo miun vahvinta alaa, niin joitain sanoja oon oppinu muistamaan ja ymmärrän niitä muutamia sanoja sieltä italialaisten puheen joukosta.

Rieti ja ihana aamu!

Miulle tuolla konditoriassa työskenteleminen oli niin unelma, tietenkään en mitään reseptiikkaa bignèihin tai jäätelöön saanut, mutta nyt tiedän miten täällä hommat hoidetaan. Totta kai oisin halunnu päästä tekemään enemmänkin, mutta kuusi viikkoa on lyhyt aika päästä sisälle näihin asioihin, etenkin jos et kieltä kunnolla osaa. Voisin mielelläni olla tuolla piyempäänkin, ihana paikka ja ihania ihmisiä!! Vähän harmitti että jouduin vaihtamaan viimeiseksi viikoksi, vaikka ymmärrän hyvin syyt siihen. Vaikka oli mielenkiintoista viettää pari päivää perinteisessä ravintolassa, niin kyllä se oli samalla miulle aika hämmentävää, kun yhtäkkiä pöläytetään ihan vieraaseen paikkaan. Mutta selvisin, nyt on niin voittajafiilis!!
Ja yksi unelma taas toteutettu, oon aina halunnu käydä Italiassa, ja nyt on saanu viettää täällä 6 viikkoa yhteen putkeen! Hurjuuksia etten sanoisi. Ja tänne palaan aivan varmasti takaisin, niin paljon jäi vielä näkemättä asioita, jotka todella haluan nähdä ja kokea. Seuraavalla kerralla se kynnys tänne tuloon on varmasti matalampi, kun täällä on nyt kerran jo oltu! Ihana Italia.

Katotaan tuleeko huomenna itku kun mennään sanomaan heipat Patrizialle ja Massimolle ja mie sanon heipat vielä myös Napoleonille, haikeaksihan tää vetää. Tosin olen onnellinen siitä, että kämppiselämä loppuu tän matkan mukana, mie en malta oottaa että pääsen takaisin ihan OMAAN kotiin!

Allora, grazie Rieti, grazie Italia!!
Sunnuntaina nähdään Suomi!

Ciao, ciao!
Salla

Hello from England!

Aika menee täällä Isle of wightillä liiankin nopeesti, koska nyt on jo kolmas viikko ohi ja kohta pitää jo palata takaisin Suomeen. Ollaan kuitenkin keretty tekemään ja näkemään täällä vaikka mitä. Säät on myöskin olleet tosi hyviä, eikä vettä ole kunnolla juurikaan satanut. Muilla on ollut hieman teknisiä vaikeuksia blogin kirjoittamisen kanssa, joten aikaisemmista viikoista postausta tulee myöhemmin. 

Quarr Abbey

Olen täällä kolme päivää viikossa työpaikalla Cowesissa BeCalmed nimisessä paikassa ja kaksi päivää koululla kosmetologi-opiskelijoiden kanssa. Siellä olemme tehneet hierontoja, vyöhyketerapiaa ja vartalomaalauksia. Olen ollut myös koulun kassapisteellä rahastamassa asiakkaita sekä muuten vain auttamassa. Tällä viikolla mulla oli torstai vapaa, koska koululla oli opettajien koulutuspäivä ja kaikilla opiskelijoilla se oli vapaata. Menin silloin Quarr Abbey nimiseen paikkaan, joka on ilmeisesti luostari/kirkko, joka on nykyisin auki vierailijoille. Töissä olen autellut kaikkia ja siivoillut sekä tehnyt muutamia jalkahoitoja, käsihoitoja ja hierontoja. Hoitola on melko iso, siellä on 5 hoitohuonetta sekä kaksi paikkaa manikyyreille ja pedikyyreille. Kosmetologeja siellä työskentelee yhteensä 8. Olen päässyt myös seuraamaan mm. laser karvanpoistoa. Suomessa opiskelijat saavat yleensä tehdä enemmän töitä, joten se tuntuikin aluksi turhauttavalta. 

Jalkahoitopaikat

Käsihoitopaikat

Tuotehylly

Vastaanottotiski

Yksi hoitohuoneista, jossa tehdään pääasiassa hierontoja ja kasvohoitoja

Kaikki ihmiset ovat täällä todella mukavia ja auttavia jos apua tarvitsee. Ihmiset ovat myös todella kohteliaita, joten "thank you" ja "please" on tullut sanottua todella useasti matkan aikana. Täällä on normaalia myös sanoa kaikkia rakkaaksi tai kullaksi jopa bussissa tai kaupan kassalla. 

Lauantaina menimme Annin kanssa shoppailemaan Portsmountiin, jossa oli iso kauppakeskus Cascades, josta löytyi mm. Primark. Portsmountissa oli myös Gunwharf Quays, josta löytyi monien merkkivaatteiden outletteja, kuten Michael Kors, Ted Baker, Nike ja Adidas. Sunnuntaina taas menimme käymään Nooran, Annin ja thaimaalaisen vaihto-opiskelija Pamin kanssa Donkey Sanchuaryssa, josta löytyi pelastettuja aaseja, poneja ja muutama hevonen. Täältä löytyy myös Monkey haven, jossa on eripaikoista pelastettuja apinoita ja siellä kävin edellisellä viikolla. Sunnuntaina täällä oli myös äitienpäivä.

Gunwharf Quays 

Täällä on todella helppoa liikkua busseilla, koska niitä menee joka paikkaan monta kertaa tunnissa ja koska saimme koululta bussikortit, joilla voimme matkustaa niin paljon kuin haluamme. Täällä host äiti antaa töihin evääksi yleensä jonkunlaisen täytettyn leivän, jossa voi olla sisällä esim. kanaa tai kinkkua, hedelmän, suklaapatukan sekä pienen sipsipussin ja se ne syödään yleensä 13-14 välillä ja illallinen on yleensä vasta 18-20 välillä. Mun host perhe on todella mukava, vaikka mun "äiti" Debbie asuukin yksin koiransa Patchin kanssa. Olen kuitenkin päässyt tapaamaan hänen vanhempansa ja tyttärensä, jotka asuvat lähellä. Tällä viikolla meille tulee myös toinen vaihto-oppilas Espanjasta. 

Monkey haven

Aluksi yöt tuntuivat kylmiltä, koska täällä yleensä katkaistaan lämmitykset yöksi, koska öljy on täällä niin kallista.Ravintoloissa syödessä on ärsyttävää, koska pöydään annetaan yleensä vain yksi yhteinen lasku ja siitä pitää aina laskea mitä itse joutuu maksamaan. Täällä ihmiset heittää roskat minne sattuu ja esimerkiksi koulunruokalassa kaikki roskat jätetään pöydille muiden siivottavaksi. 

Kuvia Cowesista

Käsidesiä ei työpaikalta tai koululta löydy, ei työpaikallakaan asiakkaan käsiä tai jalkoja desinfioida mitenkään, mikä on outoa Suomeen verrattuna. Työpaikalla puhtaat pyykit saatetaan myös laittaa likaiselle lattialle, josta ne lapoillaan kaappiin jopa hieman kosteina. Jokaisessa työharjoittelu paikassa myös jossa olen ollut, on ollut kerran viikossa siivoamispäivät. Silloin lattiat imuroidaan ja mopataan, mutta täällä ei kukaan tunnu puhdistavan lattioita paitsi, kun siihen on kunnolla tarvetta. Täällä työntekijöille ei ole omaa kunnollista taukotilaa, vaan lounas syödään liikkeen puolella eikä puhelimeen luultavasti vastata, jos ollaan ruokatauolla, mikä on myös eritavalla Suomessa.

Aurinkoisia terveisiä täältä päin maailmaa! 

Ella

Praha vikko 1

Maanantai

Lennot, majoittuminen ja tutustuminen kouluun. Vera koulun kirjaston hoitaja tuli lentokentälle vastaan meitä ja opsti meidät majoitukselle sekä koululle.

Tiistai 

Aloitimme päivän kello 8 huonekalusuunnittelulla Havlíková -opettajan ohjeistuksella. Tehtävämme oli suunnitella ja toteuttaa kokouspöytä suomen ja tsekin maiden edustajille. Pöydän tuli edustaa molempia maita visuaallisesti. 

Aloitimme suunnittelemaan pöytää ja se lähti ideasta konkreettiseksi. 

Keskiviikko

Viimeistelimme suunnitelmamme ja aloitimme pienoismallien rakennuksen. Saimme nippanappa pienosmallit valmiiks ajallaan. Ne olivat loistavia neronleimauksia.

Meri, Milla, Iiris ja Markus

Torstai

Tänään hyppäsimme maalamishommiin. Aloitimme tekemällä nopeita piirroksia elävästä mallista. Kuvien piti olla lennokasta ilmaisua ja räiskyvää värien käyttöä. Joillekkin meille alastonmallin maalaus oli uutta joten se häkellytti aluksi. Loppupäivästä teimme asetelmasta vapaamuotoisen kollaasin. Asetelma oli lähinnä inspiraation lähteenä lopulliselle työlle. 

Perjantai

Aloitimme päivän kello 8 keramiikka/saviluokassa. Tehtävämme oli tehdä pienoisveistos savesta, aihe oli vapaa. Suunnittelimme hieman ja sitten aloimme tekemään veistoksia. Olimme luokassa nelistään, opettaja kävi vain silloin tällöin kattomassa miten menee. Saimme työt valmiiksi parituntii etuajassa ja lopetimme päivän siihen. 

Kirjoittajat : Prahan nelikkö

Tallinna 3. viikko

Hei!

Tämä viikko on mennyt itselläni hieman hiljaisemmissa merkeissä, flunssaa sairastaen. Jouduin olemaan töistäkin poissa parina päivänä ja tutustuin hieman paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Yleinen terveysneuvopuhelin löytyy numerosta 1220, joka päivystää vuorokauden ympäri (hätätapauksissa täälläkin saa avun 112:sta). Terveyskeskuspäivystyksiä jotka ovat auki 24/7 on ympäri kaupunkia, keskustassa esimerkiksi osoitteessa Ravi 18. Näissä joutuu tietenkin oman aikansa odottamaan, erityisesti viikonloppuisin. Kiirreettömämmissa tapauksissa virolaiset varaavatkin ajan omalta perhelääkäriltä.

Viime viikolla kyseltiin elämästä Virossa, ja siitä miten se eroaa Suomesta. Minulle tuli aluksi yllätyksenä se, kuinka erityisesti viikonloppuisin kaupungilla kaikki tuntuivat puhuvan suomea. Matkailu on täällä siis iso elinkeino, ja työllistää varsinkin kesällä opiskelijoita. Toinen kieli jota kuulee melkein yhtä paljon kuin viroa,  on venäjä. Virossa on iso venäläinen vähemmistö n. 25% kansasta. Työnhaussa venäjänkielentaito onkin kuulemma iso plussa. Moni nuori ei sitä kuitenkaan enää osaa, koska sen opiskelu on valinnaista ja esimerkiksi saksa on suosittu vaihtoehto. Olen myös saanut mielikuvan että virolaiset ovat kansainvälisiä ja lähtevät helposti ulkomaille opiskelemaan tai töihin, virolainen kämppikseni on samaa mieltä. Pienessä maassa opiskeluvaihtoehdot ovat rajallisemmat, myös matala palkkataso saa kuulemma lähtemään.

Hintataso täällä onkin matalampi, ruokaostokset voi tehdä hyvinkin pienellä rahalla. Itse teen ostokset enimmäkseen läheltä löytyvästä Selver-tavaratalosta, joka on vähän isompi kauppa ja josta löytyy ruuan lisäksi tarpeellista kodintavaraa liinavaatteita, astioita jne. Selver on ilmeisesti ketjuliike ja heidän partnerkaardillaan saa hyviä tarjouksia. Toinen ketju jonka kauppoja on paljon keskustassa on Rimi, joka on oman kokemuksen mukaan hieman kalliimpi.

Joukkoliikenne Tallinnan asukkaille on ilmainen, muille bussit maksavat 2e (ilmeisesti GR-koodilla 1e?), opiskelijoille 1e. Välimatkat täällä ovat kuitenkin lyhyitä, keskustassa kaikkialle, ja vähän keskustan ulkopuolellekin pääsee mukavasti kävellen. Tällä viikolla täällä on alkanut näkyä vähän enemmän pyöräilijöitä. Pyöräteitä en ole vielä tainnut nähdä, mutta en ole niitä sen kummemmin etsinytkään, eli ehkä en ole vain huomannut.

Tapasin yhdellä bussimatkalla suomalaisen naisen, ja kun kerroin olevani täällä työharjoittelussa hän kysyi onko täällä hierarkisempaa kuin esimerkiksi Suomessa (mielestäni hyvä kysymys, joka varmasti mietityttää uuteen paikkaan saapuessa). En oikein tuolloin osannut vastata. Me harjoittelijat teemme kyllä ns. näkymätöntä työtä, leikkailua, liimailua, kiinnittämistä, jota yleisö ei huomaa, mutta joka vie tunteja aikaa, ja koen että työpanostamme arvostetaan. Hieno esimerkki oli myös kun eräänä perjantaina liimasimme suuria fondikankaita lavalla, jossa oli alkamassa toisen esityksen harjoitukset, kiire oli kova, joten mukaan urakoimaan tuli jokainen kynnelle kykenevä, mukaanlukien tekninen piirtäjä ja lavastusosaston johtaja, lopuksi sitten kiittelimme kaikki toisiamme avusta!

skive, viikko 5

Voitteko kuvitella että oon ollu täällä jo 5 viikkoa! Tuntuu et oisin eläny täällä huisin paljon pitempään! :D

Viime viikolla olin kipeenä ja alkuviikosta olin töissä maanantain ja tiistain, mutta ois pitäny omaa kroppaa kuunnella sillä se verotti loppu viikoks lepoon. Keskiviikko ja torstai meni kuumeen kanssa taistellessa ja perjantaina sitten oli maha sekasin särkylääkkeiden takia! :(

Maanataina ja tiistaina sain itsenäisesti hoitaa kahden asunnon valaistuksen kaapeloinnin ja rasiat, sain ne tehtyä ajallaan mutta flunssa verotti reippautta, mutta toivottavasti flunssa ois nyt selätetty vaikka kurkku onkii kipee!

Mutta vaikka olin sairaana loppuviikon niin alkuviikosta käytiin keilaamassa yksi ilta asuntolan nuorten kanssa. :)

Tää nyt ei keilausta oo mutta kivaa oli!

Torstaina asuntolan oppilaat halus muistaa miun synttäreitä perinteisellä Tanskalaisella tavalla, miut käskettiin pukee uimahattu, uimalasit, t-paita ja shortsit....

and then this happened:

25 vuotias kanelissa pyöriteltynä :D

Tanskassa saat siis kanelikylvyn jos täytät 25 vuotta ja et oo naimisissa :D

Ois ollu kiva juhlistaa synttäreitä porukalla muutenkin mutta lepo oli kaikista parasta miulle, että voin työskennellä täydellä tohinalla :)

Viikonloppuna oltiin Christinan kanssa Aalborgissa, mentiin sinne perjantaina. Tarkotuksena oli perjantaina käydä kattoo yöelämää, mutta koska mie olin ollu flunnssassa ja Christina oli kans kipee päätettiin vaan olla ja kattoo leffaa ja käytiin mäkkäristä ruokaa. Hommattiin huone airbnb.com:n kautta ja yhen yön sohvamajoitus oli 172 kruunua kahdelta hengeltä, eli noin 20 euroa, eli aikas edullinen! :)

Lauantaina käytiin vaan kävelemässä Aalborgin keskustassa, kaikki kaupat oli keskitetty yhdelle kadullle ja siellä oli paljon porukkaa, koska oli aurinkoinen keli. Ihana kevät sää siis! :)

Baarikatu

Junan vaihto Langåssa

Lauantaina tultiin junalla Aalborgista takaisin kotiin Skiveen ja katottiin vaan leffoja ja syötiin. Rauhalliset synttärit miulle mutta ei sitä aina tarviikkaan bilettää ja reivata!

Eli siis tämä viikko oli kipeenä olemista, vähän töitä ja vähän matkustelua :)

-Niina

Tunnelmat kuukauden jälkeen Italiassa

Neljä viikkoa on kulunut ja aika tuntuu kuluneen nopeasti.
Olemme kotiutuneet mukavasti ja työpaikoilla on ollut hauskaa, pienen alkukankeuden jälkeen. Töiden lisäksi olemme seikkaileet Rietissä etsien kauppoja, nähtävyykisä ja tekemistä. Ihmiset pukeutuvat paksuihin takkeihin, vaikka Suomalaiselle ulkona on jo t-paita kelit.

Kämppä jossa asumme, ei ole kovin hieno, mutta täysin asuttava.

Talo on ihan viihtyisä, mutta kaipaamme jo saunaa.

Vaikka tämä onkin hieno kokemus, koti-ikävä alkaa jo tuntua. Työpaikoilla on ajan myötä alkanut saamaan enemmän työtehtäviä, vaikka teemmekin vain avustavia tehtäviä. Oma työpaikka tuntuu täällä jo kovin tutulta, mutta on myös ikävä takaisin Paviljongille. Englanti on kehittynyt päivittäisen käytön myötä ja italiaakin olemme oppineet muutamia sanoja. Kahvi täällä on erinomaista, vaikkakin sitä tarjoillaan pienissä kupeissa.

Terveisin Italiasta Theo, Mikko ja Ilja

“Qui n’avance pas, recule”

Kevätflunssaiset terveiset Ranskasta! Mie oon ollut muutaman päivän vähän kipeänä ja nyt vapaapäivänä on hyvä kirjoitella sillä välin kun Ellis on töissä.

Toka viikko meni tosi hienosti täällä Moulinsissa. Mie aloitin tiistaina miun uudessa työpaikassa, ja tykkään olla siellä tosi paljon! Salon Josephine on hoitolan ja kampaamon yhdistelmä, mutta eroaa sillä tavoin tavallisista hoitoloista että heidän toimintansa on kohdistettu vähävaraisille naisille. Kaikki hoidot sekä kosmetologi- että kampaamopuolella maksaa ihan pari euroa vaan, ja oon käsittänyt että se on varmaan joku lahjoitusten tms. varassa toimiva yritys. Pariisista löytyy myös heidän toinen liikkeensä saman nimen alta. Kosmepuolella miun pomo Alexandra tekee ainoastaan peruskasvohoitoja, karvanpoistoja, manikyyrejä sekä niska-hartiahierontaa. Kampaamopuolen Virginie tekee ainoastaan leikkauksia ja värjäyksiä. Lisäksi siellä on myös sosiaalityöntekijä Elodie.

Työkaverit ovat olleet ihan mielettömän mukavia, vaikka esimerkiksi Alexandra ei puhu erityisen hyvin englantia. Mutta täällä on silti päässyt kuitenkin ihan oikeasti keskustelemaan työkavereiden kanssa, kun taas edellisessä paikassa ei ollenkaan (mitä nyt Google Kääntäjällä tuli vaivalloisesti näpyteltyä). Josephinessa pääsin myös nopeasti tekemään, sillä viime viikolla sinne tuli noin kymmenen hengen ryhmä. Pääsin tekemään useita käsihoitoja asiakkaille samalla kun Alex teki kasvohoitoja ja Virginie hiustenleikkauksia. Lisäksi asiakkaille pidettiin kahdessa osassa pienimuotoinen meikkauskurssi Alexin vetämänä, jota oli mielenkiintoinen seurata kun ei itse ymmärtänyt ranskankielisestä opastuksesta mitään. Mutta pääsin myös vähän meikkaamaan ja opastamaan asiakkaita, mikä oli tosi kivaa.

Keskiviikkona olin Gaellen kanssa koko päivän. Hän tuli hakemaan miut aamulla talomme edestä tilataksin tyyppisellä autolla jonka kyydissä oli hänen oppilaitaan. Ajelimme suunnilleen puolisen tuntia kauniiden maalaismaisemien ja vihreiden peltojen ohi kylpylään jossa viettäisimme päivän. Gaellen oppilaiden ammattinimike on siis "thermal agent", mutta en ihan täysin ymmärtänyt mitä se pitää sisällään. Menimme kuitenkin sisälle kylpylään, vaihdoimme työasut (ja omastani sain taas kuulla paljon kehuja, täällä ei ainakaan toppipaikoissani ole työasuja, ja Gaellen oppilaiden asut olivat kokovalkoiset) ja märkiin tiloihin soveltuvat tossut. Pääsin seuraamaan Gaellen oppilaiden työskentelyä samalla kun Gaelle piti jonkuntyyppisiä koe-arviointeja.

Gaellen oppilaat menivät pareittain pitkulaiseen, pienehköön huoneeseen ja toinen oppilaista meni uimapuvussa huoneen toiseen päähän. Toinen oppilas alkoi noin kolmen metrin päästä suihkuttamaan puutarhaletkutyyppisellä suihkulla kaveriaan, pienin pyörivin liikkein lähtien jaloista hiljalleen ylöspäin. Vedenpaine oli varmaan aikamoinen, sillä välillä suihkutettava saattoi älähtää kivusta kun suihku tuli liian kovaa. Tätä oli mielenkiintoista seurata, ja miulle kerrottiin että hoidon tarkoitus on tosiaan toimia eräänlaisena hierontana, ja lisäksi suihkutettava vesi on syvältä maan sisältä ja sisältää kaikenlaisia mineraaleja ja muuta eli ei ole ihan tavallista hanavettä. Oppilaat tekivät myös samantyyppistä hoitoa poreammeessa. Toinen oli ammeessa ja toinen suihkutteli veden alla toveriaan. 

Itse pääsin myös tekemään niska-hartiahierontaa parille oppilaalle, sekä myös opettamaan meidän hierontakaavaamme parille oppilaalle jotka ihastuivat hierontaan. Sen jälkeen meillä oli lounastauko. Lounastauot eroavat täällä paljon suomalaisesta, sillä täällä ruokataukomme on ollut useimmiten puolitoista tai kaksi tuntia. Ehdimme tauon aikana juttelemaan paljon Gaellen sekä toisen opettajan (joka oli kotoisin Hollannista ja puhui lähes täydellistä amerikanenglantia) kanssa, opetin heille vähän suomea ja Suomesta. Loppupäivästä Gaelle piti teoriatuntia oppilailleen ja sillä välin miulle näytettiin kylpylän muut tilat - joita oli paljon! Varmaan kymmenen erilaisilla teemoilla sisustettua hierontahuonetta, poreammeita, kasvohoitotiloja, uima-allasta ulkona ja sisällä, höyrysaunaa sekä ihan tavallinen sauna! Sauna tosiaan ulkoisesti muistutti tuttua suomalaista saunaa puisine lauteineen,  ja tuntui melko kuumaltakin, mutta kuulemma se ei kuumene kuin 50-60 asteeseen.

Seurattuani kylpylän työntekijän tekemää paria karvanpoistoa, lähdimme takaisin kohti Moulinsia. Päivä oli tosi kiva ja mielenkiintoinen, oli mukava päästä näkemään vähän erilaisia juttuja.

Aiemmin mainituista lounastauoista tuli mieleen täällä muutenkin poikkeava ruokailukulttuuri joka on aiheuttanut hämmennystä meille. Täällä Ranskassa nimittäin ravintoloissa tarjoillaan ruokaa lounasaikaan, suunnilleen kello kahteen saakka (tarkat aikataulut on vieläkin hieman hakusessa), jonka jälkeen ruokaa saa seuraavan kerran vasta illalla kuuden seitsemän aikoihin. Olemme monta kertaa pyrkineet syömään tuohon väliin jäävänä aikana ja olemme saaneet vastaukseksi pelkkää eioota. Kahvia ja leivonnaisia saa kyllä, mutta ei mitään oikeaa lämmintä ruokaa.

Mutta sitten kun olemme saaneet ruokaa, niin olemme huomanneet myös sen että täällä yhdelle pöytäseurueelle tulee tasan yksi lasku. Ei mitään puhettakaan siitä, että jokainen maksaisi itse oman ruokansa ja juomansa, vaan koko pöydät sapuskat niputetaan yhden laskun alle. Kerran kysyimme erillisiä laskuja, niin loppusumma vain jaettiin tasan kaikille, vaikka kaikilla todellisuudessa oli vähän erihintaisia annoksia.

Onneksi meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään suurempia vastoinkäymisiä, kaikki on sujunut hyvin (muutamaa ötökkäepisodia lukuunottamatta) ja olen todella onnellinen että lähdin tänne. Oon nauttinut ihan mielettömästi tästä uudesta kulttuurista, ihmisistä, kielestä ja tajuttoman kauniista miljööstä. Monta kertaa jo iskenyt hirveä haikeus siitä, että aika menee hirmuista kyytiä täällä ja kohta jo joudumme lentämään takaisin Suomeen. Mutta vielä tässä on reilu pari viikkoa aikaa, ja aion ottaa ilon irti joka hetkestä!

À bientôt!

- Noora

Tallinna 2. viikko

Tere!

Kevät täällä Tallinnassa on taas edennyt ja lumi kaduilta kadonnut!

Töissä ollaan edelleen työskennelty Giselle-baletin parissa. Lavasteet joita teemme, perustuvat 70-luvulla esitettyyn Giselleen, jotka on suunnitellut brittiläinen David Walker. Nyt esitettävän teoksen (uudelleen)lavastuksesta vastaa Alex Lowde, britti hänkin. Katsoimme yhtenä päivänä vanhaa taltiointia tuosta esityksestä, ja mukana tanssimassa oli myös baletin entinen johtaja Tiit Härm!

Oopperatalossa toisessa siivessä siis sijaitsee kansallisbaletti ja -ooppera, ja toisessa Viron valtion sinfoniaorkesteri ja Eesti Kontsert, joka järjestää laaja-alaisesti konsertteja Virossa ja ulkomailla. Alkuperäisen rakennuksen suunnittelivat suomalaiset Wivi Lönn ja Armas Lindgren, valmistuessaan 1913 se oli Tallinnan suurin rakennus. Ensimmäisen maailmansodan aikana rakennus toimi sotasairaalana ja kirkkona, ja vuonna 1919 Viron parlamentti kokoontui konserttisalissa ensimmäistä kertaa. Vuoden 1944 ilmapommituksissa rakennus tuhoutui, ja Alar Kotlin ja Edgar Johan Kuusikin suunnitelmien mukaisesti korjattu rakennus muuttui tyylillisesti jonkin verran, pääjulkisivu (Estonia puiesteelle avautuva) pyrittiin kuitenkin pitämään entisenkaltaisena. Talossa on kyllä oma viehättävä tunnelmansa, välillä töiden lomassa saa kuunnella harjoittelevia
sopraanoja ja portaissa näkee balettitanssijoita joiden liikehdintä on aivan omanlaistaan.

Olen päässyt katsomaan kahta oopperaa, Wagnerin Tannhäuseria ja Mozartin Figaron häitä. Kumpikin oli hienoja, Tännhauserin lavastus ja puvustus oli minimalistinen ja tuotu nykypäivään.Figarossa lavastus oli perinteisempi, erikoisuutena viettävä lava, jonka pyörivää keskiympyrää käytettiin paljon hyväksi.

Viime viikolla kävin myös Eesti Draamateaterissa katsomassa esityksen "Kaart ja territoorium" joka perustuu ranskalaisen Michel Houellebecqin "Maasto ja kartta" romaaniin, sekä ammentaa muihin teoksiinsa ja haastatteluihin. Lavastus koostui pääasiassa videoprojisoinneista, ja teosta täydensi mielenkiintoisesti ohjelmalehtinen, jossa oli Houellebecqin haastattelun lisäksi selitetty esitykseen ja kirjailijan tuotantoon liittyviä termejä ja käsitteitä. Draamateatteri sijaitsee aivan Oopperan vieressä, lähistöllä on myös Venäläinen teatteri ja Teater no99, 2005 perustettu teatteri joka esittää hieman kokeellisempaa tuotantoa. Toivon että ehdin käymään myös näissä!

En saa jostain syystä nyt kuvia kännykästäni koneelle, yritän huomenna lisätä ne!

Skive, viikko 4

Heippa vaan täältä Skivestä, neljäs viikko alkaa ollu päätöksessään. 

Ihan uskomatonta, että oon ollu täällä kuukauden, oon kotiutunut tänne niin hyvin että tuntuu et oisin ollu paljon pidemmän aikaa!

Tällä viikolla töissä maanantaina sain taas niputella kaapeleita ja tiistaina sain armahduksen tehdä jotain muuta! :D Töissä oon voittanu itteni monta kertaa, esimerkiks poraaminen on miulle jotenkin inhokki hommaa, mutta nyt se luonnistuu ilman inhotusta! Oon vaan ollu niin epävarma, mutta kun toistoja tulee niin hommat rupee luonnistuu! :)

Ja jos joku homma ei tunnu ,miellyttävältä, yritän ajatella että kun teen tämän, opin miten se tehdään ja seuraavan kerran se on helpompi tehdä, eli going out of comfortzone is the best way to learn things!

Pääsin Martinin ja Christofferin kanssa asentelemaan jakorasioita ja kaapeleita valaistukselle. Oltiin saatu ensimmäinen kerros tehtyä kun tulikin ilmotus että piti muuttaa muutamien valaistuksien paikkaa, eli aika perus touhua että tulee muutoksia just kun oot saanu jotakin tehtyä! :D Sain myös asentraa pistotulppia! :)

Tässä kuvia työpäiviltä:

Jakorasiaa valaistukselle!

Piirrustuksia valaistukselle

Martin kaapelin asennus hommissa :D

Muutama kaapeli....

Pistotulpan asennusta :)

Mietintätauko!

Viime viikolla olin kipeänä pari päivää ja tällä viikolla jouduin perjantaina olemaan myös pois töistä koska torstaina alkanut kurkkukipu oli perjantaina niin paha että jouduin lääkärissä käymään.

Sain ajan 10.00 ja hoitaja oli superihana ja muutenkin toiminta siellä oli nopeaa ja ystävällistä! Ja kun miun papereita katottiin ennenkun pääsin lähtemään niin siellä oli suomalainen lääkäri! :D Menin häpsingilleen kun hän kysy "ooksää Suomesta", ekana meinas automaattisesti tulla englanniks vastaus.. :D

Miulla on ruvennu myös nyt tulemaan tanskan kieltä esimerkiks kun joku sanoo jotain enkä kuule, automaattisesti sanon "Hvad?" :D

Muuten ollaan asuntolan nuorten kanssa kateltu leffoja, uimassa käytiin taas yks päivä ja käytiin syömässä italialais tyyppisessä raflassa, hintataso oli miun mielestä edullinen. :)

Det Italienske

Ensi viikko on viimeinen viikko kun ollaan koko porukka koossa, pojat ja Annemari ja Sarah (keskellä olevat tytöt) lähtee töihin eri puolille Tanskaa. Harmittaa vähän kun perhe "hajoaa", mutta näistä ihmisistä on tullut miulle super tärkeitä ihmisiä ja myö kyllä nähdään toisiamme tulevaisuudessa. Annemari ja Sarah asuu Kööpenhaminassa ja saatan pääsiäisenä lähtee sinne muutamaks päiväks vierailulle! :)

My family 💕💕💕

Nämä ihmiset ja Tanska on vienyt miun sydämen ihan kokonaaan!! 

-Niina