Bilbaon päiväkotiarkea

Heipä hei!

Ensimmäinen työviikko lähenee loppuaan ja ajattelin vähän kertoilla enemmän työpaikastani ja sen käytännöistä. Elikkäs, menohan on melkoisen erilaista kuin suomessa. Lapsia tulee minkä tulee aamun mittaan 8.30-10 välisenä aikana. Kaikilla on omat eväät. Vain keksit tarjotaan päiväkodin puolesta. Lasten poissaoloista tai tulemisista ei tarvitse ilmoittaa. Hoito maksaa vanhemmille 400 euroa kuussa. Jotkut lapsista ovat kolme tuntia hoidossa, jotkut koko 8.30-17 välisen ajan. Päiväkoti on kokonaan englanninkielinen, eli espanjaa ei saa puhua.

Koko ajan soi musiikki, jota kovennetaan sitä mukaa, kun melu kasvaa ja hoitajat huutavat tämän kaiken yli. 0-3 vuotiaat ovat omana ryhmänään ja yli 4 vuotiaat viereisessä tilassa. Koko päiväkoti on n. 70 neliömetriä, eli melko pienellä mennään. Lapsia on kirjoilla n. 40.

 Pienten puolella on paikalla parisen kymmentä lasta. Olen tämän viikkoa ollut pienten puolella, joten siitä tiedän enemmän.

Huone on L:n muotoinen. Pidempi osa on leikkialuetta, jossa lapset ajavat potkumopoilla, potkivat palloa, leikkivät palikoilla ynnä kaikkea muuta. Pienemmässä ”sakarassa” on ruokailu/vaipanvaihtotila. Ja kyllä, ne ovat yhdessä. Lapset istuvat lattialla syömässä eväitään, ei ole pöytiä eikä tuoleja, paitsi kolme syöttötuolia, jossa eivät suinkaan istu ensisijaisesti pienimmät, vaan villeimmät lapsukaiset. Hoitajat mättävät ruokaa vähän jokaisen suuhun, ja jos joltakin on jäänyt eväät pois, ei se mitään, annetaan kaverin annoksesta. Tänään kaksi lasta sai kolmannen kaverin lautaselta ruokaa, samalla lusikalla tietenkin! Mutta lapset eivät ole kummemmin kipeänä, eikä kuulemma epidemioita ole näkynyt. Ollaanko meillä siis turhan tarkkoja hygieniasta?

Ja jos jollakin on löydöksiä pöksyssä, vaihdetaan vaippa siinä samalla. Vesipisteitä ei ole muualla kuin vessassa, elikkäs pyllyn puhdistukseen käytetään puhdistuspyyhkeitä. Tämä on itselle todella karmivaa, koska olen hysteerisyyteen saakka hygieniafriikki. Jos käsissä on jotain pientäkin, juoksen ne pesemään, vaan enpä juokse tuolla, koska vessaan on reilusti matkaa. Ei ole puhettakaan myöskään kumihanskoista. Käsidesi onneksi löytyy ja toisten mukavuutta on ajateltu sen verran, että ilmanraikastinta voi hieman supsauttaa pahimpien haisujen peittämiseen.

Itse olen kokenut todella hankalana sen, ettei lapsia pahemmin saa lohduttaa. Varsinkin eilen, kun alta vuoden vanhalla pikkuisella oli hampaita tuloillaan, sain huomautuksen eräältä hoitajalta, etten voi ”paapoa” häntä, vaan lapsen on itse opittava rauhoittamaan itsensä. Myöskään siinä tilanteessa, jos toinen jyräyttää potkumopolla sormien yli, taputetaan pyllylle ja käsketään kasaamaan itsensä. Tämäkin tapaus sattui alle puolitoistavuotiaalle.

Kyllä siellä on myös hyvät puolensa. Kun lasten väleihin ei ole jatkuvasti aikuiset puuttumassa, on ihanaa nähdä, kuinka parivuotiaat ja varsinkin lähempänä kolmea vuotta olevat osaavat jo hoitaa leikkinsä ja erimielisyytensä keskenään. Hoitajat ovat myös läsnä. Lattioilla istutaan ja myllätään lasten kanssa ja siis jos joku tulee syliin, se on ihan ok. Mutta leikkeihin ei puututa, jos siellä ei nyt suoranaista fyysistä väkivaltaa ole.  

Hoitajat ovat mukavia ja lämminhenkisiä. Aamulla vaihdetaan kuulumisia, kuinka on yö nukuttu, mitä ollaan tehty, halutaanko tietoa, missä kannattaa käydä syömässä yms.  Myös johtajapariskunta on aivan ihana. Rouva pyysi, että loppuajasta kerrotaan heille suomalaisen ja espanjalaisen päiväkotikulttuurin eroja =D

Ainiin ja ne jotka kadehtien lukivat edellisestä päivityksestäni, että työpäivä on vain 5,5 tuntia, voin kertoa, että tuntuu vähintään kymmeneltä, koska lasten kanssa ei ulkoilla laisinkaan, mikään ei katkaise päivää hetkeksikään. Meillä on Reetan kanssa kyllä ruokatauko, jonka aikana kiskaistaan eväät naamaan isompien lasten puolella olevassa vaatevarastosta tehdyssä taukotilassa. Ei paljoa ole kahvihuoneita ;)

Onneksi työmatkan saa taittaa mitä upeimmissa maisemissa:

Paikallinen koirapuisto

Lisää kuvateksti

Guggenheim Bilbao

Guggenheimin hämis :)