Uusi viikko ja uudet kujeet. Nopeasti alkoi pääsemään talon tavoille ja yhteinen kielikin löytyy, vaikka välillä siinä haasteita koska muutamat ei puhu edes englantiakaan. Mutta kaikesta selvitään jos ei muuten niin elekielellä ja naurun remakalla. 😄 Potilaita käsitellään hellästi, ja välittävästä kosketuksesta huokuu aito tunne siitä että näistä vanhuksista todella välitetään ja kunnioitetaan. Hoitolinjaus on kutakuinkin samanlaista kuin meillä Suomessa, joitakin hoidollista pikkujuttuja tehdään erilailla kuin meillä, mutta sitä en tässä enempää rupea purkamaan- ”pikkujuttuja”
Nämä Norjalaiset ovat kyllä mainioita. En ole nähnyt kenenkään olevan pahalla tuulella tai muutoinkaan naama ”nutturalla”.
Vastaan tulevat tervehtivät sinua hymyssä suin ja sinulle hymyillään AINA!
Naapurit auttavat toisiaan ja kyläyhteisö puhaltaa samaan hileen!
Sain minäkin kokea hieman Norjalaista avuliaisuutta, nimittäin kyydin
työkaverilta kotiovelle.. ihanaa 🥰
MUTTA kuinkas sitten sattuikaan?!?! FLUNSSAHAN se otti meidät omakseen ja tauti
hyppäsi oikeen mallikkaasti päällensä. Eipä ole moista tautia tullutkaan
pidettyä aikoihin noin rajuna kuin se nyt tuli. Harmitti vietävästä kun joutui
makaamaan monta monituista päivää neljän seinän sisässä ja kauppaankaan ei oltu
päästy.
Mutta taas jälleen kerran -pipo päähän ja toppatakki niskaan ja paikan
isäntäväki käytti meidät kaupassa🥰
Tauti alkaa olla siis selätetty ja töihin päästään piakkoin.
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti