No, onhan tämä ollut tähänkin asti seikkailu, mutta tähän ja edelliseen viikkoon on mahtunut paljon. Vihdoinkin alamme saada tehdä työpaikalla muutakin kuin seisoskella tai vaihtaa apuna vaippoja. Työkään ei tunnu enää niin puulta, koska aika menee nopeammin ja on alkanut tutustua asukkaisiin. Suurin osa maltalaisista vanhemmista ihmisistä puhuvat hyvää englantia, joten hoito tilanteet ja seurustelu ovat helpompaa. Ehkäpä alkaa mennä jakeluun täälläkin päin maailmaa, että meidän koulutuksemme on korkeammalla tasolla kuin täällä hoiva-avustajia vastaavilla työntekijöillä. Olemme kertoneet, että meillä Suomessa saamme pistää insuliinia ja muita lääkkeitä, jakaa lääkkeitä ja ottaa verikokeita. Monia se on hämmästyttänyt ja ihmetyttänyt, koska täällä sairaanhoitajat vaihtavat jopa laastarit.
Satu koki torstaina Maltan ruuhkabussien ilon mennessään Vallettan keskustaan. Bussin kiihdyttäessä "hieman" reippaampaan malliin, Satun jalan päälle astui vahingossa mies ja nilkka nyrjähti sitten pahemman kerran. Tulipa sitten käytyä Maltan suurimmassa sairaalassa lääkärillä ja röntgenissä. Murtumia ei ole, mutta töistä piti ottaa sairaslomaa. Tällä viikolla Satu kävi paikallisessa terveyskeskuksessa, koska nilkka on edelleen tosi kipeä ja sairaslomallahan sitä joutuu taas olemaan.
Viikonloppuna kävimme Mdinassa ja Rabatissa katselemassa vanhaa pääkaupunkia. Oli todella mukavaa, vaikka muut joutuivatkin odottelemaan Satun könkkäystä perässä. Söimme hyvin, mutta katakombit jäivät vielä katsomatta, koska olivat menneet jo kiinni. Sunnuntaina pidämme yleensä lepopäivän ja nukumme viikon aikana kertyneinä univelkoja pois seuraavaa työviikkoa varten.
Ollaan myös saatu vihdoin koko meidän asunnon porukka kasaan kun lauantaina saapui viimeinen asukas, joten meitä pyörii nyt 4 suomalaista ja 2 unkarilaista saman katon alla. Porukka on mukavaa ja tähän mennessä ollaan kaikki tultu toimeen ilman isompia riitoja. Suunnitellaan yhteistä retkeä Maltan toiselle saarelle, Gozolle, jossa katsottavaa kyllä riittää.
Hyvä, että työt ovat olleet mielenkiintoisempia! Ja näyttää nuo maisematkin olevan todella mukavia. Tietenkin on tosi harmillista tuo Satun loukkaantuminen, toivotaan paranemista!Tsemppiä! :)
VastaaPoistaHei Inka, kiva kuulla, että työ on muuttunut mielekkääksi, mutta näinhän sen täytyykin olla, että ensin perehdytetään ja katsellaan / arvioidaan puolin ja toisin, että millaisia töitä voi antaa ja tehdä. Millaisia töitä ja tutustumisia, suunnitelmia sinulla on asiakkaiden kuntoutukseen ja työpaikan palveluihin liittyen? Mitä olet asettanut itsellesi tavoitteeksi? Lähettäisitkö ne minulle wilman tai sähköpostin välityksellä.
VastaaPoistaKuvat on upeita! Mahtavaa, että teillä on hyvä kämppäporukka ja yhteinen retki suunnitteilla. Antoisia työ- ja vapaapäiviä, Satulle paranemista.