Las Palmas, Espanja

 

Saludos desde Gran Canaria! ​

​

Blogi kv-vaihdosta Gran Canarialta 15.9. - 15.10. 2025​

​

Opiskelen SamiEdussa sisustaja-sisustussuunnittelijaksi. Ammatiltani olen peruskoulun erityisopettaja ja erityisopetuksen ohessa olen toiminut pitkään koulumme kansainvälisyyskoordinaattorina. Sisustusssuunnittelijaopinnoissani olen toivonut saavani pätevyyttä sekä sisustajana että sisustussuunnittelijana, mutta sen lisäksi myös saamaan kokemusta ammatillisen opettajan työstä.  Näin ollen valinnaisaineena tarjotut kansainvälisyysopinnot vastasivat täydellisesti ammatillisiin urakehitystoiveisiini! Halusin löytää oppilaitoksen, missä opetetaan sisustaja - sisustussuunnittelua ja mennä kyseiseen kouluun opiskelijavaihtoon.  Löysin paikan Las Palmasista, Gran Kanarialta, Sain hankittua paikan koulusta nimeltään Escuela de arte y Superior de Diseño Gran Canaria ottamalla yhteyttä sähköpostitse heidän kansainvälisyyskoordinaattoriin Francesco Pena Pitiin.

 

 

Tästä koulusta valmistuu mm. muotoilijoista, taiteilijoita,graafikoita ja sisustussuunnittelijoita. Sain paikan koulusta kahdeksi kuukaudeksi 15.9.-15.11.2025. 

 

Fransesco  opettamassa.          Sofia nimisen opiskelijan kanssa Autocad-oppitunnilla.

Oma opettajan roolini on vahvasti mukana myös tässä opiskelijavaihdossa. Katselen opetusta ja oppimista kaksien silmälasien läpi, sekä opiskelijan että opettajan roolista. Seuraan opetusta niissä rajoissa mitä espanjankielentaitoni antaa myöden ja osallistun tehtävien tekemiseen yhdessä sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka osaavat englantia. ​

​

Minä pitämässä englannin tunnilla Suomi-aiheista esitelmää ja opiskelijana keramiikka-tunnilla.

 

Tämän blogin kirjoitushetkellä olen viettänyt noin puolet opiskelujaksostani täällä. Saari on tullut jo monilta osin tutuksi. Opiskelu tapahtuu  iltaisin kello 15-21 välillä. Päivisin minulla jää hyvin aikaa kuntoilla, nauttia maisemista, auringosta ja uimisesta. Ne ovat olleet ihan parasta täällä ja ymmärrän täysin tämän saaren vetovoiman miksi niin monet eurooppalaiset, erityisesti skandinaavit ja saksalaiset löytävät tiensä tänne joko lyhyemmille lomille tai pidempiaikaiseen talviasumiseen! 

 

Asuntoni parvekkeelta avautuva maisema.    Joka-aamuinen lenkki"polkuni"rantabule-    Lähiranta

                                                                                  vardia pitkin.

 

​

​Kuva 1: Maisemia lenkkipolun varrelta.  Kuva 2. Ensimmäisen viikon säätilaa vallitsi"Calima" Playa del Inglesissä eli Saharasta puhaltavat kuumat, hiekkapölyä mukana  tuovat, tuulet. Nämä                  lämpötilat olivat paikallisillekin liikaa. Kuva 3. Salsan tahdissa rantafestareilla.

​Olen myös ehtinyt lukemaan paljon ja omatoimisesti harjoittelen Espanjaa päiväsaikaan. Aloitin Duolingon pelaamisen jo ennen vaihtoon lähtöä ja olen jatkanut pelaamista täälläkin ollessa. Sanavarasto karttuu sitä pelaessa melko hyvin. Olen myös katsonut ulkomaalaisille tarkoitettua espanjankielistä selkokielistä Friendsejä matkivaa opetusohjelmaa, "Extraa", sekä vanhaa klassikkoa "Los Serranos"-sarjaa espanjankielisillä tekstityksillä.

 

 

Toki koko vuorokausi iltaopiskeluineen on myös​ espanjan kielen harjoitusta, koska opetus on espanjaksi.  Itselleni parasta oppia ovat olleet sisustussuunnittelijakurssin englannin tunnit, koska siinä opetettava sisältö on sisustussuunnitteluun liittyvää sisältöä, mutta kaksikielisesti (en-esp). Paikallisten, kanarialaisten, englannintaito on yllättävän heikkoa, mikä on tässä tilanteessa kääntynyt minun edukseni, sillä haluan oppia espanjaa ja päästä harjoittelemaan puhumista luonnollisissa tilanteissa. Tosin kielitaitoni ei riitä vielä esim. ongelmien ratkaisemisiin, jolloin kääntäjä sovellus on ollut suureksi avuksi.  ​

Eräs hienoin asia täällä minulle on ollut oma vuokraauto. Sillä on tosi kiva ajaa täällä liikenteessä, joka on hieman erilainen kuin Suomessa. Täällä on todella ruuhkaista. Saarta kiertää iso valtatie,kolmi- /nelikaistainen moottoritie, joka täyttyy autoista. Ruuhka-aikojen ja liikennekäyttäytymisen oppimiseen en ole vieläkään päässyt sisälle,sillä välillä tie on vapaampi kulkemiseen, mutta välillä se on todella ruuhkainen. Asuntoni sijaitsee San Agustinissa ja kouluun, Las Palmasiin, on matkaa 44km. En osaa arvioida etukäteen, kuinka paljon minun pitää varata aikaa tälle matkalle. Minun pitäisi osata paremmin ennakoida ruuhkia, mutta aina ennakoinnista huolimattakin ruuhka yllättää eri aikana kuin tavallisesti klo 14-18 välillä. Jos ei ole ruuhkaa ollenkaan, ajomatka kestää 35 minuuttia, mutta pahimpina päivinä aikaa on kulunut melkein kaksi tuntia, jolloin auto on liikkunut monenkymmenien kilometrien ajan metrin / pari metriä kerrallaan. Usein moottoritiellä sattuu kolareita, jolloin liikenne pysähtyy ja / tai hidastuu huomattavasti. Tällaisina päivinä ei voi kuin valitella, etten saapunut ajoissa oppitunneille. Suomalaiselle tunnollisuuteen pyrkivälle opettajalle myöhästyminen tuntuu luonnollisesti aivan hirveältä, mutta täällä myöhästymiseen suhtaudutaan hyvin leppoisasti, ymmärtäväisesti ja sallivasti. Jos olisin vakituisessa työssä täällä, olisi pakko etsiä asunto lähempää työpaikkaa, sillä näin ennalta-arvaamatonta työmatkojen kanssa ei voisi elää jatkuvasti.

  

 

Ennen tänne tuloani epäilin, etteivät paikalliset ehkä suhtautuisi turisteihin kovin myönteisesti, sillä olin kuullut Suomessa, että Kanarialla koetaan ns”turismiahdinkoa” turistien aiheuttaman ahtauden ja asumisen kallistumisen vuoksi. Täällä olen kuitenkin huomannut, että nämä ennakkoluulot olivat ​täysin vääriä! Paikalliset suhtautuvat turisteihin hyvin ja jopa pitävät heistä. ​

Asuminen on täällä toki ahdasta ja sitä myötä kallista.  Asutus kerääntyy luonnollisesti rannikolle, koska vuorille rakentaminen on hankalaa ja kallista. Kulkeminen sinne on työlästä, sillä pienet vuoristotiet ovat miltei mahdottomia ajaa. ​

Infrastruktuuri ei ole vuoristossa vielä kovin toimiva. Suomalaiseen elintasoon verrattuna rannikon asunnot ovat pieniä ja hinnaltaan ​

erittäin kalliita.  Esimerkkejä hintatasoista:  Vuokraamani asunto on”Balcon de San Agustin”-taloyhtiössä. Nämä asunot ovat ikäänkuin lomaosakkeita, jossa on pieniä, noin 50m2 kokoisia pieniä  asuntoja. Taloon kuuluu uima-allas ja on aivan merenrannan tuntumassa. Näiden asuntojen hinnat ovat melko hulppeita, noin 200 000e/ asunto. ​

Paikallisille tämä on kallista mutta myös ahdasta asumista. Paikalliset asuvat yleensä vähän kauempana rannasta, kaupungeissa,  ns. tavallisissa kerrostaloasunnoissa. Esim. Noin 100m2 pintaremontoitu kerrostaloasunto maksaa noin 150 000e. ​

​

 

Vasemman puoleisissa kuvissa uusia rakennuksia ja maata rakentamiseen. Oikean puoleisissa kuvissa vanhempia asuinalueita.

 

Näissä kuvissa vuokrahuoneistoni, eli Balcon de San Agustin-taloyhtiön asunnonkuvia. ​

Kanarialaiset ovat ottaneet minut todella ystävällisesti vastaan, niin koulussa, asunnolla tai ylipäätään missä tahansa. Jos yhtään vaivautuu itse puhumaan espanjaa saa yleensä varsin ystävällisen hymyn ja keskustelua aikaiseksi. Paikalliset kuuntelevat mielellään mielipiteitäni saaresta ja iloitsevat suuresti, kun kerron rakastavani tätä paikkaa. He vaikuttavat myös itse aidosti tyytyväisiltä elämäänsä täällä ja yhtyvät mielipiteeseeni saaren olevan​

kuin paratiisi. Monilla ei näytä olevan halua lähteä/muuttaa pois. He myös ymmärtävät miksi pohjoismaalaiset haluavat tulla tänne, koska eivät itsekään pidä kylmästä ja pimeästä. Suomalaisia arvostetaan täällä erityisen paljon! Olen saanut kokea hienoista erityisyyttä kertoessani olevani suomalainen. Ihmisten yleinen mielipide on ollut aina ​positiivinen ja kehuva, usein jopa ylistävä. Se toki on ​lämmittänyt paljon mieltä ja olen toivottanut kaikki tervetulleeksi Suomeen! Toivottavasti me osaisimme tarjota heille yhtä hyvän matkakokemuksen kuin mitä minä olen saanut täältä. ​

​Vielä on puolet vaihto-opiskelujaksostani jäljellä. Mieli edelleen avoinna kokemaan ja oppimaan uutta, sekä tutustumaan ihmisiin ja saareen paremmin. ​

​ 

Hasta luego! ​

​

Kirsi Peltomäki​

Sisustaja24-opiskelija ​

​

 

Biserte, Tunisia

Blogini työelämäharjoittelusta majatalossa Tunisian Bisertessa / Nousiainen Tia

Talvella 2025 matkailualan perustutkinnon opettajani kertoi, että nyt tarvittaisiin kuukauden pätkä työkokemusta pienemmästä majoitusalan yrityksestä. Suomessa tilanne näytti palkattoman harjoittelun osalta hankalalle, joten laitoin ilmoituksen HelpX-vapaaehtoistyön tekijöiden ja tarjoajien kanavalle. Siinä meni kuukauden päivät, kun eräänä iltana lumisateessa rämpiessäni puhelin kilkatti viestin, jossa tarjottiin paikkaa Tunisian Bisertessa hotellissa ja ajankohdat sopivat hyvin omaan elämäntilanteeseeni.          

                                        

Hotellin edustan pikkuinen kuja

Hotellin toisen omistajan Sabrinan videotapaamisen jälkeen vakuutuin, että Biserte on minulle oikea paikka ja toukokuun puolivälissä lento Helsinki-Vantaalta starttasi kohti tuntematonta Tunisin kaupunkia ja sieltä 60 km:n päähän Biserten kaupunkiin.

Biserten vanha kalastajasatama päivällä

Enää ei oltu Euroopassa, mikä näkyi hyvin katukuvassa. Rukouskutsut säestivät päivä ja iltarytmiä ja vanhan kaupungin pienet kujat vilisivät kissoja sekä arabiankielisiä kylttejä. Useimmat naiset olivat pukeutuneet pitkiin peittäviin asuihin ja huiveihin. Monin paikoin katukahviloissa oli vain miehiä. Alkoholia oli tarjolla vain hyvin harvassa paikassa. Aamuauringossa ymmärsin myös, millainen uusi työpaikkani onkaan. Perinteinen tunisialainen rakennus, jossa huoneet avautuivat sisäpihan “riad” suuntaan. Keskellä sisäpihaa paljaan taivaan alla oli suihkulähde sekä aamiaistila pöytineen. Kerroksia oli kolme ja lisäksi kattoterassi. Kerroksissa oli perinteiset tunisialaiset sohvat ja pienet pöydät asiakkaiden iloksi.

Hotellin "Riad", jossa aamiaistarjoilu

Työtehtäviini Bisertessa kuuluivat aamiaisen valmistus tai huonesiivous ja lisäksi työskentely majoitusyrityksen vastaanotossa. Hotelli oli juuri käynnistänyt toimintansa ja monet käytännöt olivat vasta hakusessa. Keittiö oli vaiheessa saapuessani ja sitä se oli vielä elokuussakin. Silti joka aamu asiakkaille loihdittiin näyttävät aamiaisannokset pöytiin tarjoiltuna. Aamiainen tarjoiltiin lautasannoksina ja se oli hyvin Välimeri -vaikutteinen. Katoimme tarjolle voisarvia ja sekä tuoretta patonkia ja näiden seuraksi voita, marmeladia, Nutellaa ja sulatejuustoa sekä tunisialaista pähkinälevitettä Psisaa. Lisäksi valinnan mukaan kahvia/teetä/kaakaota. Lisänä lasillinen todella sokeripitoista mehua, vesimelonia tai hunajamelonia ja jugurttia. Lisäksi tarjosimme asiakkaille munakokkelin.

                                        

Vastaanottohommat

Alussa asiakkaita oli kerrallaan muutama huoneellinen ja oli aikaa harjoitella työn tekoa. Heinä-elokuussa olimmekin jo täynnä ja kiirettä piti. Aamiaisvuoro alkoi klo 7.30 valmistelutyöllä sekä aamiaistilan kattauksella ja klo 8 olimme valmiina ottamaan asiakkaita vastaan. Aamiainen jatkui klo 10.30 saakka, jonka jälkeen kaikki loputkin astiat tiskattiin ja kuivattiin käsin ja keittiö sekä aamiaistila siivottiin mukaan lukien imurointi ja lattioiden pesu. Siivousvuoro alkoi klo 10-10.30 tehtävien jaolla eli saimme tiedon, ketkä asiakkaat ovat kirjautumassa ulos tai kenelle tehtäisiin välisiivous. Lisäksi kävimme läpi huoneet, jotka olivat olleet tyhjillään ja joihin asiakkaat olivat saapumassa. Tunisiassa huoneet keräsivät pölyä ja hiekkaa joko avonaisten ikkunoiden kautta tai ihan muuten vaan ja siksi niissä tehtiin pientä pintojen tarkistusta ja puhdistusta ennen asiakkaiden saapumista. Perus- ja välisiivoukseen kuului petivaatteiden vaihto, imurointi, moppaus ja kaikkien pintojen pyyhkiminen. Huone täydennettiin wc –paperilla, käsisaippualla, vesipullolla sekä juomalaseilla.

                                                     

Siivoustyön touhussa

Vapaa-aika kului toisten eri puolilta Eurooppaa saapuneiden työkavereiden kanssapieniä retkiä tehden tai ihan vaikka vaan kaupungin markkinakadulla second hand löytöjä tehden. Viikoittaisena vapaapäivänä kävin usein läheisen ison hotellin uima-allasalueella nauttimassa auringosta sekä myös Tunisiassa niin harvinaisesta oluesta. Teimme hotellin omistajien kanssa pienissä ryhmissä retkiä muun muassa pääkaupunki Tunisiin, kävimme ratsastamassa arabialaisilla hevosilla läpi metsien aina auringonlaskuun rannalle, veneilimme Raf Rafin upeilla rannoilla, nautimme illasta itse tehtyä ruokaa syöden tai paikallisesta pikaruuasta nauttien.

Arabialaisella ratsulla auringonlaskuun 

                                                   

Kotinurkat vanhassa kaupungissa

Kaunis, vanha satama

Fuengirola, Espanja

 

Hei! Kirjoittelen Suomesta. Vaihtoni tuli päätökseen ja olen helpottunein mutta haikein mielin. Helpottunein että kaikki meni hyvin, ja että työt ovat ohi. Lämpötila oli kokoajan nousemaan päin, eikä kroppani tuntunut tottuvan työskentelyyn kuumassa. Hikoilin loppuun saakka joka vuorossa kuin maratonin juossut. Haikea, koska jätän jälkeeni mukavan työyhteisön, jossa tunsin olevani kuin osa perhettä. Takana on paljon hauskoja hetkiä, jotka eivät tule unohtumaan koskaan!

Opin paljon ravintola-alan yrityksen pitämisestä, sen hienoista puolista sekä seikoista mitkä eivät tee siitä niin houkuttelevaa. 

Ihailin kaikissa työntekijöissä jotain. Ihailin heidän taitoa ihmisten kanssa. Oli hyvä tai huono päivä, poikkeuksetta he saivat huonotuulisimman näköisetkin asiakkaat repeämään naurusta vitseillään. Jos ei ollut vitsien aika, he osasivat neuvoa asiakkaille kivoja paikkoja tai nähtävyyksiä, tai puhua mistä ikinä maan ja taivaan välillä. Toisessa kollegassa ihailin hänen järjestelmällisyyttään ja aurinkoisuutta. Näen hänet nytkin hymyilemässä minulle huokaillen kuumuudesta, joka sai meidät molemmat hikoilemaan enemmän kuin ketkään muut. Hän oli aina tilanteen tasalla baarissa ja hoiti työnsä niin nopeasti ja elegantisti.  Ihailin kolmannen työntekijän pirskahtelevaa energiaa ja aitoutta olla oma itsensä. Kaikki tiesivät, milloin hänellä oli huono tai hyvä päivä. Huonona päivänä hän käski koko maailman mennä kotiinsa, ja hyvänä hän oli pelkkää naurua ja vitsejä. Hän osasi aina antaa myös hyviä vinkkejä ja vertaistukea. 

Esihenkilöissä ihailin heidän sisäistä rauhaansa ja rentoutta. Heillä ei hermot palanut helposti, ja rento energia tarttui heti ekasta tapaamisesta. Tuntui hyvältä aloittaa työt paikassa, jossa pomo ei yrittänyt käskeä ylhäältä vaan oltiin kaikki samalla tasolla. Ihailin heidän kykyä antaa kaikille positiivista palautetta. Vaikka olisi ollut vaikea päivä, hän aina tsemppasi yksilöllisesti kesken vuoron että hyvin menee. Se piristi isosti! Sen lisäksi hänellä oli mielettömiä elämäntarinoita, tämä mies oli ehtinyt elää monen monta elämää yhden elämänsä aikana. Toivon, että he kaikki pääsevät hyödyntämään parhaita puoliaan, ja toivon että he kaikki tulevat olemaan onnellisia missä ovatkaan. 

Laitan loppuun kuvia reissustamme Herraduraan, joka on söpö pieni rantakaupunki parin tunnin päässä Fuengirolasta. Siellä söimme hyvin ja snorklailimme kauniissa vesissä. Oli mukava tehdä jotain työn ulkopuolella yhdessä. 

Jenna

Fuengirola, Espanja

 

Buenos días!

Kirjoittelen paahtavalta rannalta! Vesi on viileää ja virkistävää, mutta vaikuttaa olevan liian kylmää monelle. Itse nautin kovasti. Outo homma, kun Suomessa on nyt yhtä lämmin kun täällä! 

Tänään on maanantai, eli vapaapäivä meillä kaikilla Badass Bistrosta. Eilisen jälkeen se tulee tarpeeseen. Meillä on joka päivä kiire, mutta kuumuus tekee huomattavan eron työpäivän raskauteen. Viime viikolla oli harvinaisen viileitä tuulisia päiviä, jolloin työnteko tuntui taivaalliselta. Nyt on taas paahtavan kuuma, ja tuuli joka yleensä on tervetullut, tuntuu hiustenkuivaajan kuumalta ilmalta.

Eilen tein laskujen kanssa virheen, joka harmitti kovasti. Tiimi oli kuitenkin kovin ymmärtäväinen, ja sen takia arvostan tätä työyhteisöä kovasti. He korostavat kaikessa, että olemme tiimi ja perhe, ja jos yksi tekee virheen, otamme kaikki siitä vastuun. Loppujen lopuksi se ei ollut liian vakava juttu!

Myynti Badass Bistro:ssa koostuu drinkkien ja juomien sekä annosten suosittelusta. Usein suosittelen päivän erikoisia, koska ne koostuu usein raaka-aineista, jotka halutaan käyttää nopeasti pois. Badass Bistrossa syntyy tosi vähän hävikkiä, koska raaka-aineita ostetaan päivittäin ja vaarassa hävikkiin menevistä raaka-aineista luodaan päivän erikoisia, jotka houkuttelevat aina asiakkaita. On tärkeää osata kuvailla mitä jokainen annos sisältää ja miltä se maistuu, onko tulista jne. Viineistä en tiedä kuin sen, että talon valkkari on verdejoa ja punaviini tempranilloa, ja suurimmalle osalle se riittää siitä aiheesta. 

Käytiin eilen vuokranantajani ja tämän tyttären kanssa syömässä sardiineja kauniissa rantaravintolassa, jota kutsutaan täällä Chringuitoksi. Tykkään heidän valitsemista paikoista, koska he tietävät mistä saa hinta-laatusuhteeltaan hyvää ruokaa. Perheen äiti opetti minua tekemään mereneläväpastaa, jota tein ison satsin ja oon nyt syönyt sitä koko viime viikon. Lompakko kiittää!

Viime viikolla juhlittiin Virgen Carmenia, joka on valtava juhlapyhä täällä. Katolilaisuus näkyy täällä isosti ja ihmiset saapuivat eri kaupungeista Fuengirolaan katsomaan kulkuetta. Kulkue oli upea, mutta kävi sääliksi kantajia, jotka kantoivat valtavaa juhla-alttaria helteessä, ja illan päätteeksi kantoivat sen mereen. En jäänyt katsomaan niin pitkäksi aikaa, mutta oli vaikuttava! Musiikki, alttari ja ihmismeri! Virgen Carmenilla on täällä iso patsas, jonka luona olen monesti nähnyt jonkun rukoilevan ja jättävän kukkia. 

Aika on kulunut ihan super nopsaa! On vielä juttuja mitä kiinnostaa kokeilla. Haluaisin päästä kokeilemaan surffausta ja laitesukellusta. Vuokranantajan tyttären kanssa ollaan käyty snorklaamassa ja nähty hienoja kaloja. 

Jenna

    

 

 

 

Fuengirola, Espanja

Hei,

Hyvää juhannusta sinne Suomeen! Täällä vietetään vastaavaa San Juan- nimistä juhlapyhää pari päivää jäljessä.

Toinen kuukausi on pian purkissa täällä!

Lämpötila on nousussa, ja voin sanoa että lämmintä on. 

Työt ovat sujuneet hyvin, ja meillä on ollut kiireisiä päiviä. Vapaa-aikani on kulunut aivan huomaamatta. Täällä elämänrytmi on paljon lungimpi Suomeen verrattuna. Ihmiset tykkäävät viettää aikaa rannalla, ravintoloissa ja ostoksilla. Onhan tämä iso turistikeskus. Itse olen nauttinut eniten vapaa-ajalla urheilusta. Rannalla makaaminen ei ole niin mun juttu vaikka tulee käytyä ehkä kerran viikossa, mutta sen sijaan meressä uiminen on ihanaa ja varsinkin rankan treenin jälkeen mereen pulahtaminen on taivaallista! 

Olen koittanut sosialisoitua myös työn ulkopuolella. Olen kokeillut erilaisia urheilupaikkoja, kuten kuntosalia, nyrkkeilytunteja sekä rantajoogaa. Kaikissa noissa on tosi yhteisöllinen ja mukava tunnelma. Kuntosalitreenaus on ollut täällä kivaa, koska jäsenyyteen kuuluu personal training, jossa valmentaja lähettää aina jokaisen käynnin aluksi treeniohjelman. En ole aiemmin tavoitteellisesti treenannut, joten se on ollut uutta ja jännittävää! Opin myös hyvin kuntosalisanastoa espanjaksi, ja vetäjä on tosi kannustava ja mukava. Olen myös käynyt yhdessä kahvilassa keskiviikkoisin brunssilla, jossa konseptina on kielenvaihtoklubi. Espanjaa puhuvat oppivat englantia ja toistepäin, ja siinä samassa saa uusia ystävyyksiä. Heillä on myös tosi hyvä brunssivalikoima, viimeksi otin tulisen shakshuka-annoksen, oli herkkua!

Asun täällä vuokralla espanjalaisen perheen luona, vuokraan siis pientä makuuhuonetta, mutta saan käyttää muitakin tiloja vapaasti. Heillä on ihana suuri terassi täynnä kauniita kasveja, siellä kelpaa syödä aamiaista. Uskon, että kielitaítoni kehittyy paljon heidän kanssa arkisia keskusteluja käydessämme. Uutta kieltä täytyy vain uskaltaa puhua ja tehdä virheitä, jotta oppii. Mutta perheestä, he ovat aivan ihania ja ovat tehneet ajastani täällä paljon merkityksellisempää. Käymme upeita keskusteluita perheen äidin kanssa kokkailujen ohessa. Hän on päättänyt tehdä minusta selkeästi vaimomateriaalia, en osaa siis oikeen kokata, mutta hän sen sijaan loihtii mitä upeimpia annoksia.

Kuvassa hänen valmistama perinteinen tortilla de patatas, ja minun laittamaa mustekalaa hänen opettamaan sekä salaattia ja chorizo-linssikeittoa.

Maria on hyvin ahkera ihminen; herää arkisin 5 maissa, lähtee töihin  7, tulee kotiin iltapäivällä, laittaa ruokaa perheelleen, siivoaa kotia joka on aina tiptop, viikonloppuisin huolehtii omasta äidistään, joka on jo fyysisesti huonossa kunnossa. Perheen tytär Mar on muuttanut takaisin kotiin hetkellisesti, ja hän on kuin isosisko minulle. Hän osaa neuvoa sekä ohjata, oli kyse sitten ihmissuhdeongelmista tai missä voisin käydä leikkauttamassa hiukseni. Hän on todella urheilullinen, ja olemme yhdessä käyneet esimerkiksi vuorilla vaelluksella ja seinäkiipeilemässä, joita hän harrastelee joka viikko.

Perheen poika Álvaro on 28-v, asuu vielä kanssa kotona espanjalaiseen tyyliin, ja on todella avulias ja ystävällinen. Hän tekee montaa työtä yhtä aikaa. joten törmäämme satunnaisesti keittiössä. Tykkään, että he kunnioittavat omaa tilaani kuten minä heidän, mutta tiedän että heiltä voi aina kysyä apua ja hekin kysyvät minulta. Minä esimerkiksi ulkoilutan perheen koirapappa Simonia aamuisin, koska haluan mutta siitä on myös suuri apu heille. Olen aina unelmoinut lapsesta saakka labradorinnoutajasta, ja nyt unelma on käynyt toteen tavallaan. Simon on ihana, kiltti, herkkusuu ja rakastan hengailla hänen kanssaan.  

Vaikka uudet kokemukset ovat olleet kivoja, on se vienyt paljon energiaa! Olen introvertti pohjimmiltani, ja välillä unohdan kuinka tarvitsen omaa aikaa ladatakseni akkuja, kunnes olen ihan uupunut. Täällä havahtuu siihen, kuinka erilainen meidän suomalainen kulttuuri on, ja kuinka joitain asioita siinä todella arvostaa. Suomessa ahdistaa välillä hiljaisuus ja tapahtumarikkauttomuus, mutta täällä sitä joskus ikävöin! Ja ottaisin kyllä 100% mielummin hyttysen huoneeseeni kuin torakan. Mutta kaikki täällä tosi hyvin, ja ei voi kun olla kiitollinen että saa kokea kaikkea kaunista ja uutta!

Jenna