Arrivederci...

Tiesin että aika kuluu nopeasti, mutta että näin nopeasti. Kuusi viikkoa on kulunu ihan mieletöntä vauhtia! Nyt on enää jäljellä yksi päivä, ja sunnuntaina lähdetään aamulla kohti lentokenttää ja Suomea. Paljon on kerenny tapahtua, vaikka pääasiassa aika onkii menny tuolla työpaikoilla ja Rietissä pyöriessä.

Rietiä...

Piazza Vittorio Emanuele, Rieti

Ollaan käyty Roomassa muutaman kerran, mm. Vatikaanissa ja Fontana di Trevillä ja ihan vaan shoppailemassa. Hienointa noissa retkissä on ollu varmaan Vatikaanin reissulla vierailtu Sikstuksen kappeli, entisenä taidelukiolaisena tirautin pari kyyneltä kun tuijottelin sitä kattoa niskat kenossa. Myös Pietarin kirkko oli mieletön elämys.

Vatikaani

Pietarinkirkko

Fontana di Trevi

Piazza Navona, Rooma

Rooman reissujen lisäksi pyydettiin Nooran kanssa ylimääräinen vapaapäivä, ja lähdettiin käymään Firenzessä, johon rakastuin ihan totaalisesti! Lähdettiin sunnuntai aamuna ja matkattiin bussilla Roomaan, josta päästiin parin vastoinkäymisen jälkeen Firenzeen. Oltiin varattu sieltä hotelli yhdeksi yöksi, aina Santa maria del fioren (eli tuomiokirkon) vierestä. Ei tosiaan ollu huonot maisemat parvekkeelta! Kaksi päivää Firenzessä oli aivan liian vähän, joten päätettiin että nähtävyyksistä tutustutaan lähemmin vain Duomoon, muuten kyllä käveltiin ympäri sokkeloista keskustaa ja shoppailtiin, ja käytiin elokuvissa!! Firenzestä löytyi elokuvateatteri, joka näyttää elokuvia ilman italiankielisiä duppauksia, joten raahasin Nooran katsomaan Beauty and the Beastin!

Santa maria del fiore

Kupoli sisältä

Firenze

Elokuvateatteri, jossa näytettiin original sound elokuvia!!

Niin sitä pastaa...!

Firenzen reissun jälkeen miun työkuviot muuttui vähän. Tämän viimeisen viikon nämä pari päivää työskentelin Nooran kanssa La Piazzettassa, koska Patrizia oli sitä mieltä että miun olisi hyvä nähdä perinteistä italialaista ruokaa, ei vain pelkästään italialaisia leivonnaisia. Olin kotiutunu todella hyvin Napoleoniin, enkä ois halunnut vaihtaa edes täksi muutamaksi päiväksi, mutta loppujen lopuksi suostuin. Koska eipä tuosta haittaakaan ole. Eli tällä viikolla nämä pari jäljellä olevaa päivää kävin tuolla kattelemassa ja maistelemassa lähinnä erilaisia pasta annoksia!

Viimeinen aamu cappucino Napoleonissa...

Huomenna mennään vielä käväisemään Roomassa (koska Rooma on uusi suuri rakkaus!), koska meille annettiin tuo viimeinen päivä vapaaksi. Illalla vielä viimeiset pakkailut ja siivoilut, plus mennään tapaamaan Patriziaa ja Massimoa Napoleoniin!
On aika epätodellinen olo, nytkö tää jo loppuu?! Vaikka tuolla välillä oli muutamia semmosia epätoivon hetkiä (lähinnä kielen kanssa ja muuten semmosen "olenpas tyhmä" olon kanssa), niin onhan tää nyt ollu mieletöntä. Oon huomannu että vaikka tosiaan kielet ei oo miun vahvinta alaa, niin joitain sanoja oon oppinu muistamaan ja ymmärrän niitä muutamia sanoja sieltä italialaisten puheen joukosta.

Rieti ja ihana aamu!

Miulle tuolla konditoriassa työskenteleminen oli niin unelma, tietenkään en mitään reseptiikkaa bignèihin tai jäätelöön saanut, mutta nyt tiedän miten täällä hommat hoidetaan. Totta kai oisin halunnu päästä tekemään enemmänkin, mutta kuusi viikkoa on lyhyt aika päästä sisälle näihin asioihin, etenkin jos et kieltä kunnolla osaa. Voisin mielelläni olla tuolla piyempäänkin, ihana paikka ja ihania ihmisiä!! Vähän harmitti että jouduin vaihtamaan viimeiseksi viikoksi, vaikka ymmärrän hyvin syyt siihen. Vaikka oli mielenkiintoista viettää pari päivää perinteisessä ravintolassa, niin kyllä se oli samalla miulle aika hämmentävää, kun yhtäkkiä pöläytetään ihan vieraaseen paikkaan. Mutta selvisin, nyt on niin voittajafiilis!!
Ja yksi unelma taas toteutettu, oon aina halunnu käydä Italiassa, ja nyt on saanu viettää täällä 6 viikkoa yhteen putkeen! Hurjuuksia etten sanoisi. Ja tänne palaan aivan varmasti takaisin, niin paljon jäi vielä näkemättä asioita, jotka todella haluan nähdä ja kokea. Seuraavalla kerralla se kynnys tänne tuloon on varmasti matalampi, kun täällä on nyt kerran jo oltu! Ihana Italia.

Katotaan tuleeko huomenna itku kun mennään sanomaan heipat Patrizialle ja Massimolle ja mie sanon heipat vielä myös Napoleonille, haikeaksihan tää vetää. Tosin olen onnellinen siitä, että kämppiselämä loppuu tän matkan mukana, mie en malta oottaa että pääsen takaisin ihan OMAAN kotiin!

Allora, grazie Rieti, grazie Italia!!
Sunnuntaina nähdään Suomi!

Ciao, ciao!
Salla

Va bene, va bene.

Reilu kaks viikkoa Rietissä elämistä takana. Nyt alkaa olla jo jotenkin sisällä tässä elämässä, vaikka kieli tuottaa edelleen haasteita. Vaikka nyt alkaa huomata, että alkaa tunnistaa sanoja ja saada selvää lauseista, niin italialaiset puhuu niin järkyttävän nopeesti, ettei siinä kestä perässä! Että non capisco edelleen... Pientä turhautumista ilmassa ainakin miulla se suhteen, rasittaa kun ei muista tai saa selvää sanoista!
Anyway, vaikka italian kieli tuottaa haasteita, niin onnekseni olen huomannut, että miun englannin kieli ei oo ihan niin paskaa kun oon aina ajatellu, mikä helpottaa elämää jonkun verran!

Viime viikolla ollaan tutustuttu vielä lisää kaupunkiin ja käyty jopa Roomassa pyörähtämässä. Viikko sitten maanantaina käytiin vierailemassa koululla, jonka kautta tämä meidän työssäoppimisjakso toteutui. Tavattiin rehtori ja muutamia muita opettajia, sekä neljä opiskelijaa, jotka ovat tulossa Savonlinnaan huhtikuussa muutamaksi viikoksi. Koulu on todella paljo isompi kun meidän Paviljonki, ei edes lähdetty kiertämään koko koulua läpi, sen verran iso se on. Kaikki olivat todella mukavia ja oli kiva päästä juttelemaan nuortenkin kanssa, jotka puhuivat onneksi hyvin englantia. Noora kanssa oltaisiin mielellään juteltu oppilaitten kanssa pitempäänkin, mutta Patrizia patisteli heidät takaisin tunneille, ja meidät kaupungille.

Saatiin koulun rehtorilta lahjaksi koulun pinssit!

Rieti. 

 Viime viikolla käveltiin paljon ympäri kaupunkia, miusta on ihanaa kävellä aina töistäkin pikkuisen eri reittiä kotiin, ihan tutkimus mielessä. Semmonen pieni eksyminen tekee aina hyvää, Rieti on sen verran pieni ja kompakti kaupunki kuitenkin, että kovin eksyksiin ei voi joutua. Tää on niin kaunis kaupunki!!

Tän viikon maanantaina taas oli miulla ja Nooralla vapaata, joten otettiin ja lähdettiin ROOMAAN! Olin ehkä lievästi innoissani. Lähdettiin tästä kämpiltä joskus 8 jälkeen etsimään linja-autoasemaa ja oikeaa bussia. Ostettiin BIRG nimen lippu, joka on semmonen alueellinen päivälippu, eli päästiin sillä Rietistä Roomaan ja takaisin, ja lisäksi se lippu kävi kaikkiin paikallisliikenne välineisin Roomassa. Ja maksoi kokonaista 12€. Ostettiin liput aseman tupakkakaupasta (paikallinen kioski), ajettiin seuraavalla bussilla Roomaan. Matka kesti noin puolitoista tuntia, ja päästiin Roomaan päälinja-autoasemalle, josta mentiin metrolla Colosseumille.

Hetikun astuttiin Colosseon metroasemalta ulos, niin Colosseum oli suoraan edessä. Silmät pyöreinä alettiin puoliksi juosta kohti Colosseumia, mutta meidät pysäyttimies, joka kysyi meiltä englanniksi, että ollaanko menossa Colosseumiin. Vastattiin epäröivästi kyllä ja yritettiin ohittaa mies, joka vain innoistui puhumaan, todella nopeasti, että hän voi esitellä meille oppaan, jonka avulla päästään nopeammin Colosseumiin ja ja ja ja ja... Puolen myyntipuheesta on jo unohtunut, sen verran hurjaa tahtia mies puhui, mutta taidettiin vastata miehelle "yes", koska kohta löydettiin itsemme porukan luota, jolle opas jo piti esipuhetta Colosseumista. Oma maalaisjärki sanoo, että älä lähde vieraan miehen mukaan joka myy opastettuja kierroksia metroaseman edessä ja älä ainakaan maksa sen miehen kaverille 50€ siitä kierroksesta. Mutta tällä kertaa se oli ihan hyvä veto, päästiin Colosseumiin todella nopeasti, saatiin englannin kielinen opastus olennaisiin osiin paikkaa ja saatiin kiertää kaikessa rauhassa ihan itsekseen Colosseumissa. Samalla lipulla pääsi myös Palatinolle ja Forum Romanumiin, myös oppaan kanssa. Oppaat puhuivat hyvin englantia, ja kertoivat paikkojen historiasta hauskasti. Eli mielestäni ihan hyvin käytetty 50€!

Lippu jolla päästiin kohteisiin oppaan kanssa!

Colosseum

Palatino

Rooma!!

Näissä paikoissa olisi voinut viettää vaikka koko päivän, mutta viimein nälkä yllätti. Niinpä lähdettii vain kävelemään, samalla ihaillen ihanaa Roomaa. Jonkin aikaa pyörittyämme löydettiin kiva pieni ravintola, jossa oli terassi. Syötiin pizzaa, totta kai. Ja shoppailtiin turistijuttuja, koska why not? Sitten päätettiin suunnata takaisi kohti Rietiä. Kun päästiin kotii  niin kello oli kuitenkin jo kahdeksan illalla, että koko päivä siinä meni kuitenkin. Päivä oli ihana, ja todellakin mennään Roomaan uudestaan! Vielä jäi kuitenkii monta nähtävyyttä näkemättä. Kun meillä ois vaan enemmän noita vapaapäiviä niin ehtis tehdä enemmän näitä seikkailuja...

Pizzaa Roomassa!

Vielä melkein neljä viikkoa jäljellä Italia eloa, yhteiselo kimppakämpässä on, NOH, mielenkiintoista. Sitä alkaa tuntea itsensä tosi vanhaksi tässä seurassa, vaikka oonkii vaan muutaman vuoden muita vanhempi. Mikä tuntuu muuten olevan hämmentävää italialaisille, näillä ei täällä varsinaisesti ole aikuisopiskelijoita. Eli miulta on nyt kysytty pari kertaa että oonkotän porukan koordinaattori, ja Massimo kutsu minuu kerran teacheriksi. Yritän aina parhaani mukaan selittää, että Suomessa voit opiskella monta ammattia ja miulla on nyt jo toinen menossa, siksi oon muita vanhempi. Italialaisille se on kuulema yleensä se yks ammatti minkä ne valitsee nuorena ja sillä mennään. Sitä jotenkii on tosi onnellinen, että Suomessa meillä on mahdollisuus opiskella myös aikuisena.

Okei, ens viikolla tänne kirjottaa mahdollisesti joku muu, ihan että saataisin muittenkin kuin tän vale-teacherin näkökulmia asioista! Kuitenkin, elossa ollaan ja kaikki on pääasiassa bene!

Grazie, ciao ciao!
T. Salla

Scusi, non parla italiano!?

Ensimmäinen viikko melkein taputeltu Rietissä. Vieläkään ei oikein jaksa uskoa, että myö ollaan nyt täällä!? Kuin siistiä!

Saavuttiin Rietiin siis viime tiistaina myöhään illalla. Koko tiistai meni reissatessa, ensin junalla Savonlinnasta (ja no, mie Simpeleeltä) Helsinkiin, sieltä lentäen Roomaan ja lopuksi autolla Rietiin. Aamulla oli pientä jännitystä junien myöhästelyn kanssa, mutta onneks VR ryhdistäytyi ja ehdittiin loistavasti Helsinki-Vantaalle ja lennolle. Ehdittiin jopa Nooran kanssa syödä lentokentällä!

Lento kesti kolme tuntia, ja saavuttiin Roomaan noin seitsemän aikaan illalla paikallista aikaa (eli noin kahdeksalta Suomen aikaa.). Eka metsästettiin laukkuja ihan oma aikamme, ja sitten lähdettiin etsimään meidän kuskia, jonka piti odottaa meitä terminaalin aulassa. MUTTA, eipä odottanutkaan! Pyörittiin terminaalin porttien edessä ihan jonkun aikaa, soiteltiin Patrizialle ja kuskille, kunnes lopulta löydettiin kuski ja päästiin matkaan kohti Rietiä.

Anne-mari oli ennustanut, että matka kestäisi noin pari tuntia, koska liikennettä Roomassa on pikkuisen enemmän kuin Suomessa. Mutta niin. Italialaiset on myös paljon hullumpia kuskeja kuin suomalaiset, joten matka taittui noin tunnissa. Rietissä meitä vastassa olivat Patrizia, Massimo ja Lauren (joka oli Patrizian ja Massimon tulkkina varmuuden vuoksi, koska Italialaisten englannin kielentaito ei tunnu olevan sieltä parhaimmasta päästä...). Heiltä saimme avaimet asuntoomme ja esittely kierroksen ja tietoja seuraavan parin päivän kulusta.

Kotikatu!

Meidän asunto on miun mielestä aika kiva, symppis. Kaksi kerroksinen, korkeat ja kapeat huoneet. Alakerrassa meillä on tupakeittiö henkinen systeemi, eli keittiö ja ruokapöytä + telkkaria ja sellaista, sekä toinen kylppäreistä. Keskeltä huonetta nousee portaat yläkertaan, jossa on kolma makuuhuonetta ja toinen kylpyhuone. Italialaiset olivat tehneet meille valmiiksi huonejakoa, ja sillä ollaan menty ainakin tähän asti: yläkerrassan on kaksi pienempää makuuhuonetta, joihin oli pedattu yhdet sängyt ja yksi isompi makuuhuone, jossa oli kolme sänkyä pedattu. Eli pojat majoittuivat samaan huoneeseen ja miulle ja Nooralle jäi omat huoneet (mistä ei jännästi olla valitettu yhtään...). Täältä löytyi meille tosiaan valmiiksi pedatut sängyt, ihan ok varusteltu keittiö jne. Ainakin että päästiin vähän alkuun elämisessä täällä. Plus meidän asunnossa on wifi, mikä on ollu aika tosi kiva kaikkien kannalta. Jännä nähdä mitä tästä kämppis elämästä taas tulee... Tunnen jo nyt luissani, että tuun olemaan niin ämmä jossain aiheessa, mutta muiden jälkien siivoaminen kotona ei tosiaankaan kuulu miun lemppareihin.

Alakertaa ovelta, keittiöstä näkyy vaan cool sininen jääkaappi!

Alakertaa, huoneen perällä oli kylppäriin

Miun huone yläkerrassa ihan käytävän perällä.

Portaiden yläpäästä, perällä miun huone, jonka vieressä kylppäri ja oikealla Nooran huone.

Portaiden yläpäästä ja poikien huoneen ovelta.

Keskiviikkona Massimo tuli hakemaan meitä "noin 10 aikaan" eli mitä 11 aikaan, ja kävelimme ympäri kaupunkia ja kävimme kaikkien työpaikoilla. Nopeasti oltiin todella sekaisin siitä, että missä me oikein ollaan. Nyt kun kaunpungilla on kävellyt muutaman päivän, niin alkaa jo hahmottaa kaupunkia paremmin. Kaikkien työpaikat ovat kävelymatkojen päässä, joten bussilla kulkemiselle ei varsinaisesti ole tarvetta. Työpaikat ovat lähinnä lounasta ja a lá cartea ja vastaavaa, plus mie työskentelen pasticceriassa eli konditoriassa. Kaikki työskennellään aika eri aikoihin, esim. mie oon heränny nyt töihin joka aamu kuudelta töihin eli tehnyt aamuvuoroa ja esim Theo on tehny lähinnä iltavuoroa. Eli mennään välillä vähän ristiin toisin sanoen!

Kaupungin kartta

Muiden työkokemuksista en nyt osaa tähän sen kummemmin kirjotella, saavat tehdä sen itse, niin tulee faktat kohdilleen. Mutta mie oon tosiaan nyt muutaman päivän työskennelly Pasticceria f.lli Napoleonissa, joka on leipomo-konditoria-kahvila Rietin keskustassa!

Napoleone ulkoa.

Kun menin ekan kerran työvuoroon tuonne torstaina, niin jännitin aivan kamalasti. Patrizia lohdutteli että ota vaan rauhassa, tänään saat vain katsella ja tuolla on ollut ennenkin ulkomaalaisia työssäoppimassa. Nope. Miut laitettiin heti töihin, laitoin erilaisia pieniä leivoksi vadeille (vassoio), täytin tuulihattuja (bignola di crema) ja tiskasin (lavore i piatti). Muunmuassa. Kaikkea sellaista teen nyt joka päivä, semmosia helppoja juttuja.
Suomalaiselle italialainen keittiö on tosi hämmentävä. Suomessa kaikki on tosi hygieenistä, kierrätetään tosi tarkkaan ja mietitään allergioita. Ei täällä. Italialaiset ei mieti allergioita ja asioita tehdään vähän sinne päin. Jännä nähä miltä tuntuu palata suomalaiseen keittiöön muutaman italia viikon jälkeen....

Kielimuuri tuottaa pientä jännitystä, vaikka olen lukenut ennen tänne tuloa paljon sanoja ja muuta, niin täällä ne tuntuvat katoavan päästä aina tarvittaessa! Onneksi Bruno ja muut leipomon työntekijät ovat olleet kärsivällisiä ja lähinnä naureskelleet miun nolostukselle ja tuskailulle. Joka päivä opin uusia sanoja ja alan muistaa enemmän niitä jo aiemmin opiskelemiani sanoja. Eräs ystäväni sanoi, että oli tosi rohkeaa lähteä Italiaan töihin osaamatta kieltä, mutta itsekseni mietin että kylläpä oli tyhmää... mutta tehdessä oppii parhaiten, eli luotan siihen että viiden viikon päästä osaan muodostaa järkeviä lauseita Italiaksi!

Huomenna mennään tapaamaan Patriziaa koululle, saadaan tavata koulun rehtori ja niin pois päin. Napoleone on ainakin suljettu, joten huomenna on vapaapäivä, ei tarvii herätä kuudelta!! Ja pääsee shoppailemaan, jännityksellä odotan paljon laukku tulee painamaan kun lähdetään takaisin Suomeen...

Ciao ciao!!

T. Salla