Eupen, Belgia
5.11 – 9.11.2024
Tiistain päivälennolla Savonlinnasta Helsinki-Vantaalle ja sieltä kohti Brysseliä. EU:n pääkaupunkia ei ehtinyt muutamaa juna-asemaa enempää ihailla, koska matka jatkui suoraan lentokentän alapuolen juna-asemalta Eupeniin, jonne saavuin illalla kymmenen maissa.
Paikallinen kv-vastaava Elysee oli juna-asemalla vastassa ja yhdessä etsimme kaupungista majoitukseni. Hän huolehti vielä hienosti, että minulla oli kaikki tarvittava ja antoi ohjelman vierailupäiville.
Keskiviikko alkoi Irishin työpaikkaan Ofenfrisch- leipomo/myymälään tutustuen. Oli erittäin mielenkiintoista keskustella paikallisista tuotteista sekä leivontamenetelmistä omistajan kanssa. Samalla saimme tehtyä arvioinnin ja pääsinpä vilkaisemaan leipomonkin puolelle. Opiskelijan kanssa saimme aikaan hyvä keskustelun myös belgialaisen ja suomalaisen työlainsäädännön eroavaisuuksista, sekä yleisistä sosiaalisista etuuksista. Oppia tuli siis paljon muuhunkin kuin vain leipomiseen liittyen. Upeaa oli huomata, kuinka pidetty Irish oli harjoittelupaikassaan, hänelle oli iltapäivällä järjestetty jopa läksiäiset lahjojen kera. Minäkin sain mukaani maisteltavaksi herkullista paikallista leivonnaista, makeaa riisipiirakkaa. Tästä tuntui olevan jokaisella leipomolla oma versionsa, jokaisen mielestä heillä tietenkin parhaan ja perinteisimmän version mukaan leivottu.
Seuraava tutustumiskohde oli Viktoriian työpaikoista toinen, eli Kokartz-kahvila. Tänne sain seurakseni toisen paikallisista kv-vastaavista, Giselan. Syykin selvisi pian: kahvilan henkilökunta ei puhunut englantia. Joten Gisela käänsi saksasta minulle englanniksi kahvilan johtajattaren arvioinnit siitä kuinka meidän opiskelijallamme oli mennyt. Ja loistavastihan hän oli pärjännyt: palvellut asiakkaita saksaksi, vaikkei aiemmin puhunut sitä kieltä sanaakaan.
Viktoriia itse oli tuona päivänä Kokartzin leipomolla, jonne harjoittelijoita ei yleensä päästetty. Mutta koska hän oli pärjännyt niin hienosti oikealla asenteella kahvilalla, oli kahvilan vastaava puhunut hänet myös leipomolle harjoittelemaan muutamaksi päiväksi. Minä en ikävä kyllä päässyt tutustumaan itse leipomoon. Mutta tuotteisiin kylläkin, kun kävimme kahvilassa perjantaina herkuttelemassa tyttöjen kanssa leivoksilla. Tuolloin myös Viktoriian työtoverit kävivät hänet hyvästelemässä ja lahjoja vaihdettiin uusien ystävien kesken.
Torstaiksi minulle oli järjestetty tutustumista lähikyliin. Matkustin bussilla puolen tunnin päähän Giselan kotikylään, josta pääsin hänen kyydissään tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja belgialaiseen elämäntapaan. Herkullisen lounaan nautimme luontopolun varrella olevassa ravintolassa ja pääsin maistelemaan perinteistä paikallista ruokaa. Syödessämme minua myös sivistettiin, kuinka ranskanperunat ovatkin oikeasti belgialainen keksintö. Ja että ranskalaiset tekevät ne väärin, oikea tapa on kypsentää ne kaksi kertaa erilämpöisissä rasvoissa, jotta niistä tulee kunnolla rapeita!
Iltapäivällä hyppäsin paikallisen bussin kyytiin ja hurautin tutustumaan lähikaupunki Aacheniin Saksan puolelle. Se oli kaunis kaupunki valloittavine vanhoine rakennuksineen, mutta jalkani johdattivat minut opiskelijoideni suosituksesta kohti Lindt-tehtaanmyymälää, joka näytti kaikkien suklaanrakastajien pyhiinvaelluskohteelta pitkine hyllyineen, jotka olivat täynnä jos jonkinlaisia suklaaherkkuja.
Eupen sijaitsee lähellä monen eri maan rajoja, joten siitä on helppo tehdä matkoja eri paikkoihin. Brysselin ja Saksan Aachenin lisäksi tytöt olivat vaihdon aikana ehtineet vierailla myös Luxemburgin ja Alankomaidenkin puolella.
Vierailuni viimeisenä päivänä pääsin opiskelijoideni mukana tutustumaan Robert Schuman Instituten ravintolapuolen koulupäivään. Täällä tytöt opiskelivat aina torstait ja perjantait leipoen opetuskeittiössä. Herra Schmack opetti saksalaisella jämäkkyydellä ruoanlaiton hienouksia ja kertoili minulle englanniksi koulutuksesta. Herra Petrovcic ohjeisti tarjoilupuolen opiskelijoita ranskalaisella charmikkuudella ja pahoitteli minulle ettei puhu englantia. Kaikki opiskelijatkin olivat erittäin kohteliaita ja kyselivät mm. että maistuuko kahvi.
Koulupäivä alkoi meillekin tutulla tavalla taululle päivän työtehtäviä jakaen. Sitten oppilaat siirtyivät keittiöön valmistamaan ruokia ravintolalle. Joka päivä heistä valittiin ”chef”-joka oli vastuussa päivän toiminnoista. Hän myös sai vyölleen roikkumaan arvokkaan näköisesti kokin veitset. Mielenkiintoinen yksityiskohta koulussa oli, että kaikki oppilaat pyydettiin yhdessä syömään ennen kuin ravintola avattiin. Ensin he söivät keiton leivän kanssa, menivät jatkamaan töitään ja sitten kutsuttiin uudestaan pääruualle.
Ravintolan puolella suomalaista ihastutti valtava puheensorina ja iloinen naureskelu, kun asiakkaat nauttivat lounastaan opetusravintolassa, desibelit olivat huomattavasti korkeammat kuin meille tutussa Suomessa yleensä lounasravintoloissa. Toinen erilaisuus jonka panin merkille oli se, että opiskelijat harjoittelevat myös viinin tekoa koulussa. Ja toki myös se, että lounaan jälkiruokana nautittiin monia erilaisia juustoja.
Belgian reissu oli mahtava kokemus ja suosittelen kaikkia lähtemään tutustumaan muiden maiden koulutukseen, jos suinkin mahdollista. Reissussa oli jännittäviäkin hetkiä, mutta kotimatka kolmistaan oli matkan helpoin osuus, olihan minulla mukanani upeat, reippaat oppilaani, jotka toivat open turvallisesti kotiin!
Jaana
