Kolmas viikko Wightsaarella

Hiya! Aika täällä Wightsaarella on kulunut nopeasti, sekä työn, että vapaa-ajan merkeissä. Sääkin on ollut vähän kuin Suomen syksy - kerran lumisadetta, loput ajasta paistaa aurinko. Tai sataa... 

Kuten Noora blogissaan mainitsi, lumisade sekoitti Wightsaarilaisia sekä muita Brittejä reilusti. Monet liikkeet sulkivat ovensa, ja liikenne putosi ainakin kolmannekseen  normaalista. Fordilla pidimme kuitenkin liikkeen ovet auki lumesta huolimatta. Työntekijät naureskelivatkin, että minullahan olo on kuin kotona. Maaliskuussa sää onkin jo lämmennyt ja parhaimmillan ollaan oltu lähes 15:ssä asteessa.

Kuvat saa suurennettua klikkaamalla.

Työtehtävät Fordin liikkeessä ovat olleet mielenkiintoisia. Pääasiassa autoihin on tehty määräaikaishuoltoja, mutta muitakin tehtäviä on löytynyt. Olemme muun muassa vaihtaneet asiakkaan autoon renkaita ja diagnosoineet muutamia vikoja auton auton multimediajärjestelmään liittyen.

Tällä viikolla olen kuitenkin päässyt työskentelmään korikorjaamon puolella. Siellä tehdään kaikenlaisia korikorjauksia sekä maalauksia. Itse olen muun muassa purkanut Ford Fiestasta puskurin ja etulokasuojan maalausta varten, sekä kasannut ja purkanut puskureita maalausta varten. Purkamisella tarkoitan esimerkiksi sumuvalojen, pysäkointitunnistimien ja paneeleiden poistoa puskureista. 

Vaikka kyseessä on kuitenkin Ford-liike, niin teemme, etenkin korikorjaamon puolella, paljon muitakin merkkejä. Perjantaina aloitin purkamaan kolaroitua BMW:tä. Kuten Fiestastakin, niin tästäkin irroitin etupuskurin. Tähän autoon uusitaan reilusti osia, muun muassa puskuri, lokasuoja, ajovalo, konepelti ja peili. Työt tämän auton parissa jatkuvat vielä tulevalla viikolla.

Etenkin korikorjaamon puolella työskenteleminen on mielenkiintoista, koska osia purkaessa tulee selvittää, miten kukin osa irtoaa sitä hajottamatta. Erot eri autojen kohdilla voivat olla suuria, mikä tekee työstä vaihtelevaa, eikä saman asian toistoa ole liikaa. Osa ehjistä osista tulee tottakai saada takaisin autoon sitä kasatessa. Korikorjaamossa myös sekä työntekijät, että työnjohto ovat auttavaisia ja mukavia, kuten kuuluukin. Pelkästään tämä tekee jo työn tekemisestä mieluisaa, sillä avun kysyminen ei ole ongelma, ja työtahdinkin saa pääasiassa määrätä itse, kunhan tekee annetut tehtävät huolella eikä laiskottele.

Wightsaarella on ollut mukava asua ja tässä vaiheessa englannin puhumiseen on täysin tottunut. Kaupungilla asioidessa englantia puhuu jo luonnostaan, eikä kaikkea tarvitse miettiä ekana suomeksi. Sääkin alkaa vihdoinkin olla odotusten mukainen. Onko täältä pakko lähteä ja mihis se lentolippu katosikaan... 😉

- Saku-Petteri Paakki

Ensimmäinen viikko Isle of Wightilla, 19.2. - 25.2.

Sunnuntaina 18.2. lähdimme Savonlinnan linja-autoasemalta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka linja-autolla oli hieman puuduttava, sillä se kesti reilut neljä tuntia. Kuitenkin Helsinki-Vantaalle pääsimme melko mutkitta, sillä matkalla oli vain yksi bussin vaihto, josta kuulutettiin hyvin. Lentokentälle saavuttuamme, otimme ilmaisen bussin kohti varaamiamme hotellihuoneita Cumuluksen hotellissa Vantaalla.

Seuraavana päivänä oli aikainen herätys, jotta ehdimme klo. 07.55 lähtevään lentoon. Helsinki-Vantaalla lähtöselvitykset ja muut "hauskat" toimenpiteet sujuivat aika lailla mutkitta. Kun kaiken jälkeen vihdoin pääsimme koneeseen, niin lentokoneen kapteeni kuulutti, että lentomme myöhästyy "hieman" Lontoossa olleen sumun takia. Jo kahden tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen pääsimmekin nousemaan ilmaan ja kohti Lontoon Gatwick:iä. Itse Norwegianiin olin ihan tyytyväinen. Henkilökunta oli mukavaa ja puhui pääasiassa Suomea. Lontooseen laskeutuessa sumua oli vieläkin aika paljon ja näkyvyys oli aika huono, joten se jos mikä kivasti toi tunnelmaa laskeutumiseen.

Lontooseen saapuessamme taksikuski oli meitä odottamassa ja pääsimme lähtemään suoraan kohti Wightsaarelle lähtevää lauttaa. Taksissa ja lautalla sai vihdoin levähtää. Tämän jälkeen pääsimme koulun kautta sijaisperheisiimme.

Töihin pääsimme jo seuraavana päivänä saapumisestamme. Työpaikallani kaikki ovat olleet kohteliaita ja mukavia Brittiläiseen tyyliin. Tähän totutteleminen vei hieman aikaa. Vähän joutui myös itse opettelemaan, että milloin muulloin kuin töihin saapuessa pitäisi esimerkiksi tervehtiä. Eipä se nyt niin vaikeaa ollut ja kuten monet sanovat niin pelkällä hymyllä pääsee jo pitkälle. Ja selvällä kiitoksella. Ja tervehdyksellä. Brittien positiiviseen ja kohteliaaseen asenteeseen tykästyin kovasti. Kuulumisia kysellään kovasti ja bussipysäkilläkin välillä saattaa joutua/päästä vaihtamaan pari sanaa paikallisten kanssa. Aikakin on mennyt nopeasti tähän asti. ☺

Paikkana Wightsaari on oikein kotoisa ja Brittimaisema on tosi komea.

Komea näkymä horisontissa

Yksi Wightsaaren satamista

Ford-liikkeessä, jossa työskentelen työntekijät ovat reippaita ja mukavia. Työtä tehdään tasaisella tahdilla ja tarkasti, mutta ole kiirettä ei ole ollut. Liikkeessämme on samassa Fordin automyynti, autokorjaamo, korikorjaamo ja korihuoltopuoli. 

Toistaiseksi olemme tehneet autoihin pääasiassa määräaikaishuoltoja, mutta erilaisiakin työtehtäviä on ollut. Olemme myös esimerkiksi tehneet uusien autojen luovutushuoltoja ja yhden korjauksen auton takaisinkutsuun ("recall") liittyen. Tällöin kyseessä oli vielä ajamaton Ford Fiesta, johon valmistaja oli määrännyt, että vaihdetaan jarrujen alipainetehostin ennen kuin auto luovutetaan asiakkaalle.  Uusien autojen luovutushuolto on mielenkiintoinen ja aivan uusi asia minulle, koska niitä ei juuri esim. meidän autopuolella tehdä...

Fiestan jarrutehostin

Lisäksi teimme määräaikaishuollon Ford Mondeo -hybridiin. Auton sähköpuolelle emme koskeneet, joten siksi kaikkia varotoimenpiteitä ei tarvinnut tehdä. Kuvassa alla sähkökaapelit näkyvät oranssilla.

Alla vielä kuvia Isle of Wightilta, pääasiassa Newportin kaupungista:

Pahvilapussa lukee: "For the homeless, please donate"

- Saku-Petteri Paakki