Koska olen itse asunut suurimman osan elämästäni Etelä-Suomessa, olen tottunut varsin hyviin julkisiin kulkuyhteyksiin. Fuerteventuralla julkinen liikenne ei ole aivan samalla tasolla aikataulujen puitteissa, vaan kyllä ehdottomasti helpompi tapa nähdä saarta mahdollisimman paljon on liikkua autolla. Omalla kohdallani tämä ei ollut mahdollista, sillä minulla ei ole ajokorttia. Auton vuokraaminen ei myöskään onnistu nuorilta opiskelijoilta, sillä ikäraja on käsittääkseni 21 vuotta. Corralejosta pääsee kuitenkin melko helposti esimerkiksi Fuerteventuran pääkaupunkiin Puerto del Rosarioon, jossa on kelvolliset ostosmahdollisuudet, jos on esimerkiksi uusia vaatteita vailla. En kuitenkaan suosittele suuntaamaan Puerto del Rosarioon sunnuntaisin. Toisin kuin Corralejossa, Puerto del Rosariossa sunnuntaisin on auki lähinnä ravintoloita. Kaupungin ostoskeskus Centro Comercial Las Rotondas, jossa on esimerkiksi ruokakauppa sekä useita Suomessakin tunnettuja vaatteita myyvien ketjujen kauppoja, ei ole sunnuntaisin lainkaan auki. Fuereventuralla kannattaa olla vähän käteistä mukana, sillä bussilippua ei voi maksaa kortilla. Muuten käytännössä yleisimmät pankkikortit hyväksytään lähes kaikkialla.
Corralejosta pääsee todella kätevästi vierailemaan Lanzarotella, jonne lauttamatka kestää vain noin puolisen tuntia ja maksaa halvimmillaan yhteen suuntaan vajaat 20 euroa. Koen, että Lanzarotella julkiset yhteydet ovat vähän paremmat kuin Fuerteventuralla. Käytännössä matka taittuu niin nopeasti ja edullisesti, että sinne voi tehdä vaikka päiväreissunkin, mutta majoitusta on saatavilla kohtuu edullisesti, ja kyllä saarella vierailusta saa enemmän irti, jos päättää yöpyä siellä. Paatit Corralejosta saapuvat Lanzaroten eteläiseen kaupunkiin Playa Blancaan. Se on etenkin rannalla viihtyville ihmisille sopiva kohde. Mitä tulee ostosmahdollisuuksiin, niin rantakatu on hyvä paikka ostaa esimerkiksi matkamuistoja. Play Blancassa on monen hintatason ravintoloita, mutta siellä pystyy nauttimaan hyvästä ruuasta pienelläkin budjetilla.
Jos Lanzarotella haluaa olla yötä, voi Play Blancan lisäksi suunnata toiseen miellyttävään rantakaupunkiin, Puerto del Carmeniin. Puerto del Carmenin pääkatu on erittäin pitkä ja myös sieltä löytyy suuri määrä erilaisia ravintoloita ja putiikkeja, joista hankkia vaikkapa vaatteita tai laukkuja. Sanoisin, että Puerto del Carmenissa vaatteet ovat ehkä ihan hitusen edullisempia. Lanzaroten pääkaupunki Arrecife on myös kelvollinen vierailukohde, mutta edellä mainittuja paikkoja kaupunkimaisempi ja ehkä nimenomaan se sopivampi kohde silloin, jos ei halua suunnata turistirysään. Myös Arrecifessä on hyvät uintimahdollisuudet, mutta se ei ole samanlainen turistikohde. Ravintolat eivät ole samalla tavalla keskittyneet tiettyyn paikkaan, ja matkamuistoputiikkeja ei ole samassa mittakaavassa. Kaikista edullisimmat majoitusvaihtoehdot ovat pitkälti juuri Arracifessa, koska siellä on enemmän Air BNB tyyppistä toimintaa, kun Puerto del Carmenissa ja Play Blancassa majoitus on enemmän hotelli- ja huoneistohotellityyppistä. Bussit kulkevat melko säännöllisesti kuitenkin näiden kaupunkien välillä ja Lanzarotella bussissa voi maksaa lipun myös kortilla.
Lanzaroten hienoimpiin kohteisiin kuuluu Timanfayan kansallispuisto. Sinne julkisia yhteyksiä ei ole lainkaan. Vierailin Timanfayanissa pari vuotta sitten, jolloin kuljin sinne taksilla Yaizasta. Matka oli noin 9 kilometriä, mutta taksin hinnoista minulla ei ole enää mitään muistikuvia. Tällä kertaa kuljin matkan kävellen. Matka taittuisi jälleen tietenkin paljon helpommin autolla, jos sellainen on vain mahdollista vuokrata. Timanfayniin kulkee reitti Yaizasta tai Mancha Blancasta. Matkallisesti ei ole suurtakaan eroa, kumman reitin valitsee patikkaretkelleen, mutta Yaizan suunnasta kansallispuistoon matkatessa on aika paljon loivahkoa ylämäkeä. Tämän reitin varrella on mahdollisuus käydä ratsastamassa kamelilla. Tien reunassa pystyy kyllä kävelemään, mutta reittiä ei missään nimessä ole lähtökohtaisesti suunnattu tähän tarkoitukseen. Kannattaakin siis olla varovainen ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Jos päättää vierailla Timanfaynin luonnonpuistossa, kannattaa myös olla tarkka reittioppaan suhteen. Google Maps saattaa heittää esimerkiksi Parque Natural de Los Volcanoesiin, mikä näyttää useita kilometrejä väärään paikkaan, vaikkakin sijaitsee saman päätien varrella. Oikean määränpään löytäminen kartalta onkin melko hankalaa. Lippu Timanfayn kansallispuistoon maksaa 20 euroa, ja alueen lipunmyyntipisteeltä on vielä parisen kilometriä matkaa oikeaan määränpäähän. En muista parin vuoden takaa minkäänlaista ryysistä tällä reitillä, mutta tällä kertaa autoja oli valtava letka. Oletettavasti autoilijat joutuvat odottelemaan liian vähäisen parkkipaikkatilan vuoksi. Olinkin kävellen perillä nopeammin kuinautot, jotka olivat kanssani samaan aikaan lipunmyyntipisteellä.
Timanfayn lisäksi mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde on aivan saaren pohjoisosissa sijaitseva Cueva de los Verdes. Bussiaikataulut kannattaa kuitenkin tarkistaa etukäteen, sillä tiettyyn aikaan päivästä voi olla useankin tunnin tauko seuraavaan bussiin. Cueva de Los Verdes on tuhansia vuosia vanha laavatunneli. Osa tunnelista on avoinna yleisölle. Lippu täytyy ostaa etukäteen ja aikuiselta se maksaa 15 euroa.
Työpaikkanani oli Hotel Play Park Zensation, joka on neljän tähden hotelli. Minä työskentelin ravintolan puolella check-inissä, sekä housekeepingin puolella, johon kuului niin hotellihuoneiden kuin yleisten tilojen siistimistäkin. Ravintolan check-in järjestelmä oli espanjankielinen, mutta se oli kuitenkin varsin simppeli järjestelmä, joten suuria ongelmia tämän järjestelmän käyttöön ei se tuonut, etten minä osaa espanjaa. Sen sijaan suuri osa työntekijöistä ei puhunut käytännössä lainkaan englantia, joten kommunikointi oli paikoitellen hyvin haastavaa kielimuurin vuoksi. Playa Park Zensationissa harjoittelijoita oli monilla osastoilla; myös vastaanotossa ja viihdepuolella. Jos haluat lähteä Kanarialle harjoitteluun, niin antaisin kyllä erittäin vahvan suosituksen käydä edes espanjan alkeiskurssin, ja koittaa opetella omaan alaan liittyvää relevanteimmalta vaikuttavaa sanastoa edes vähän etukäteen, riippumatta siitä, minkä tyyppisiin tehtäviin olet menossa.
Oma harjoitteluni kesti vain kuukauden, ja etenkin ensimmäiset pari viikkoa olivat varsin haasteelliset juuri tämän kielimuurin vuoksi. Aloin kuitenkin lopussa huomata kommunikoinnin käyvän jo hiukan helpommaksi. En niinkään koe, että kielitaitoni olisi ehtinyt sinänsä suoranaisesti kehittyä, mutta kun tunsin pääseväni paremmin mukaan työyhteisöön, niin aloin uskaltaa enemmän yrittää kommunikoida espanjaksi. Suomalaisten suuri ongelma on omasta mielestäni se, että me pelkäämme aivan liikaa tekevämme virheitä puhuessamme vierasta kieltä. Missään nimessä kuukaudessa en ehtinyt oppia puhumaan hyvää espanjaa, mutta jo yksittäisten sanojen kautta voi saada itsensä jotenkuten ymmärretyksi. Työssäoppimisjakso oli kyllä erittäin hyvä keino opetella myös sanatonta viestintää.
Kannattaa myös varautua siihen, että ilman hyvää kielitaitoa työtehtävät eivät todennäköisesti tule olemaan erityisen monipuolisia tai haastavia. Nuoremmalle opiskelijalle, jolla ei vielä ole kauheasti työkokemusta, tämä voikin sopia hyvin. Itse koin ajoittain tietynlaista turhautumista, koska minulla on jo niin paljon työkokemusta, että voisin kaivata jotain haastavampaa. En myöskään oikein kokenut, että olisin päässyt hyödyntämään omaa osaamistani ja omia vahvuuksiani työtehtävissäni, mutta se on hyvä tiedostaa, että kielitaidon puute tuo väkisinkin omat rajoitteensa. Toisaalta en omaa ennestään kovinkaan paljon kokemusta juuri samanlaisista tehtävistä, joita nyt Fuerteventuralla tein. Oma mielenkiintoni on tällä hetkellä kuitenkin vahvasti hotellimaailmassa. Vaikka se keskittyy nimenomaan vastaanoton puolelle, niin pidän sitä kuitenkin hyvänä asiana, että pääsin näkemään, mitä kaikkea muuta hotellin toimintaan liittyy kuin pelkkä vastaanoton työ. Jonkin verran kuitenkin työtä tehdään yli osastorajojen, joten on hyvä tietää, mitä kaikkea oman osaston ulkopuolella tapahtuu. Vaikka Suomessa ei tällaista All-Inclusive hotellikulttuuria erityisen vahvasti esiinny, niin minusta oli kiinnostavaa nähdä, miten tällainen hotelli saadaan toimimaan.
Kestävä kehitys on eräs nykypäivän trendi myös matkailualalla. Tämä oli Playa Parkissa huomioitu muun muassa siinä, että pyyhkeitä ei vaihdettu päivittäin, ellei asiakas sitä nimenomaisesti toivonut. Kestävän kehityksen osalta havaitsin kyllä ehdottomasti parannettavia osa-alueita. Hotellihuoneissa ja yleisissä tiloissa oli esimerkiksi jäteastioita, joiden ideana oli lajittelu. Silti housekeeping lappasi kaikki roskat samoihin säkkeihin. Siten tämä näyttäytyi asiakkaalle niin, että hotellissa lajiteltaisiin jätteitä, vaikka tätä ei todellisuudessa tehty. En ymmärrä oikein, miksi tällaista toimintatapaa käytettiin. Ravintolan puolella ruokahävikkiä ei seurattu lainkaan, mutta siihen nähden hävikki oli mielestäni yllättävän vähäistä. Tämä kyllä näkyi siinä, että buffetin lopulla buffetlinjastoa ei enää alettu väkisin täydentämään, vaan jos joku ruoka sitten oli loppunut kesken, niin sen kanssa elettiin. En itse käsitellyt asiakaspalautteita, joten en tiedä kuinka paljon tästä kritiikkiä todellisuudessa sitten mahdollisesti tuli, mutta ainakaan minulle asiakkaat eivät juuri lainkaan asiasta tulleet valittamaan. Koen, että jonkinlainen hävikin seuranta voitaisiin ottaa kyllä ehdottomasti käyttöön, mutta olen todella yllättynyt siitä, kuinka hyvin homma toimi ilmankin.
Eräs todella suuri etu työpaikassani oli se, että työntekijät saivat syödä töissä. Ruokaan ei siis itse tarvinnut käyttää paljoa rahaa, sillä ensin sai syödä ruokatunnilla, ja sitten vielä työvuoron pääteeksi sai jäädä syömään toisen kerran. En itse odottanut tätä ulkomailla suoritettavan työssäoppimisjakson suhteen, joten se oli todella iloinen yllätys.
Kiitoksena tekemästäni työstä sain vielä all-inclusive yöpymisen hotellissa. Tämä oli kyllä ehdottomasti sellainen asia, joka sai minut tuntemaan, että tekemääni työtä oli arvostettu enemmän, kuin ehkä miten itse olin sitä arvottanut.
Ulkomaantyössäoppimisjaksolle kannattaa ehdottomasti lähteä, jos se vain on mahdollista ja elämäntilanteeseen suinkin sopii. Se on varsinkin nuorelle ihmiselle todellakin helpoin keino nähdä vierasta kulttuuria ja kokeilla ulkomailla asumista ja työskentelyä. Kun koulu hoitaa vakuutukset kuntoon, etsii verkostojensa avulla työpaikan ja myös huolehtii katon opiskelijan pään päälle, niin toista yhtä helppoa mahdollisuutta ei todennäköisesti tällaiseen kokemukseen tule. Asiat ovat itselle todella helppoja, kun joku muu hoitaa käytännön järjestelyt. Ainakin itse koen, että kynnys lähteä ulkomaille töihin on todella paljon pienempi, kun ei joudu yksin huolehtimaan kaikesta ilman mitään tukiverkostoja.
Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti