Zaragoza, Espanja

 

Hei!

Olen Neela ja olen tällä hetkellä Espanjan Zaragozassa Erasmus-vaihdossa. Työskentelen espanjalaisessa päiväkodissa harjoittelussa. Olen ollut täällä kohta kaksi kuukautta.

                                            

Olen tutustunut työporukkaan ja he ovat olleet todella ihania ja ystävällisiä minulle. Espanjalaiset ihmiset ovat muutenkin olleet mukavia, vaikka täällä ei puhuta englantia kovin paljon. Välillä kommunikointi on ollut vähän haastavaa.

Päiväkodissa olen huomannut eroja Suomeen verrattuna. Täällä lasten kanssa ei leikitä hirveästi samalla tavalla kuin Suomessa. Sen sijaan täällä lauletaan paljon ja lapsille luetaan paljon kirjoja päivän aikana.

                                            

Asun omassa majoituksessa ja olen viihtynyt täällä hyvin. Vaihto on ollut opettavainen kokemus ja olen nähnyt paljon uutta.

                                            

                                               

Suosittelen kyllä lähtemään kv-vaihtoon, koska täällä oppii paljon uutta ja saa hyviä kokemuksia sekä muistoja.

                                            

Terveisin,

Neela

Zaragoza, Espanja

Hei!

Olen Neela 19- vuotias. Olen tällä hetkellä Espanjan Zaragozassa Erasmus-vaihdossa. 

                                            

                                            

                                                        

    

Työskentelen paikallisessa päiväkodissa. Siellä näen millaista espanjalainen varhaiskasvatus on. On ollut ihan mielenkiintoista, vaikka välillä vähän erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi että, opetetaan lapsia ruokakulttuuriin. Opettaja on yksin lasten kanssa ryhmässä.  

Asun omassa majoituksessa. Se on ollut ihan hyvä, saan olla itsenäisesti ja tutustua arkeen täällä.

                                            

Olen ollut täällä nyt noin yhden kuukauden. Olen myös ollut vähän kipeänä, joten olen joutunut käymään espanjalaisessa sairaalassa. Siellä piti käyttää kääntäjää.

Se oli hyvä kokemus.

Tähän mennessä vaihto on ollut ihan hyvä ja opettavainen.

                                            

Terveisin,

Neela

Zaragoza, Espanja

Zaragoza, Espanja

Moikka!

Lähdimme 17.11 viideksi viikoksi vaihtoon Espanjan upeaan Zaragoza kaupunkiin kaverini kanssa kaksin opettajan saattamana, olemme molemmat lähihoitaja opiskelijoita ja menimme päiväkoteihin töihin.

                                            

Minä olen töissä vanhassa ja pienessä 4 ryhmän päiväkodissa. Päiväkodin koko ei vaikuta negatiivisesti siellä työskentelyyn vaan päinvastoin, päiväkodin aikuiset ja lapset ovat kuin yhtä suurta perhettä. Minut on otettu avosylin vastaan ja kaikkiin lapsiin sekä työntekijöihin on ollut helppo tutustua. Työskentelen 11 lapsen ryhmässä jossa kaikki lapset ovat noin yksi vuotiaita. Ryhmissä on vain yksi opettaja 11 tai useampaa lasta kohden, mutta myös apulainen joka tulee ruokailujen ja siirtymätilanteiden yhteydessä auttamaan. Työpäiväni ovat maanantaista perjantaihin klo 9-16. Päiväkoti on myös auki vain ma-pe klo 8.30-16.30. Lapset tuodaan klo 8.30-9.30 välisenä aikana ellei ole erikseen esim. lääkärikäynnin takia sovittu. Lapset haetaan 16-16.30 välisenä aikana.

                                

Tuliaisena Suomesta vein päiväkodin lapsille Tatun ja Patun suomi kirjan ja aikuisille Pandan lakumix pussin ja salmiakkia. 

Työpäiväni alkaa sillä että menen luokkaan ja siellä on yleensä vasta vain muutama lapsi paikalla, toivotan huomenet ja leikin lasten kanssa sen aikaa kun odottelemme että kaikki ovat saapuneet. Noin kello 10 aikoihin lapset syövät välipalan joka on yleensä leipää tai jotain hedelmää. Välipalan jälkeen menemme leikkimään joko ulos tai isoon leikkihuoneeseen joka toimii myös lasten päiväuni huoneena. 11.30 lapsia ruvetaan valmistelemaan lounaalle, lapset ohjataan omille paikoille istumaan, nostetaan hihat, pyyhitään kädet ja laitetaan ruokaliinat. 

Lasten kädet ja suut pyyhitään kosteilla ”räteillä” ja ruokaliinana toimii pyyhekangasta olevat liinat joita laitetaan välipalalla yksi ja lounaalla kaksi päällekkäin.

Lounaan jälkeen on pieni leikkihetki ja vaippojen vaihto jonka jälkeen klo 13.00 mennään päiväunille. Kaikki päiväkodin lapset paitsi vauvat nukkuvat samassa tilassa. Klo 13.00 tai 14.00 on opettajien ruokatauko joka kestää tunnin. Kello kolmelta lapset menevät takaisin luokkiin jolloin leikitään, vaihdetaan vaipat ja valmistaudutaan kotiin. Klo 16.00 vanhemmat rupeavat hakemaan lapsia.

Olen myös tauoilla päässyt tekemään erilaisia askartelu juttuja ja joulukoristeluja luokkahuoneisiin kun kerroin ryhmäni opettajalle että tykkään tehdä sellaista.

Lasten kanssa kommunikointi tapahtuu pääosin ele kielellä sekä yksittäisillä espanjankielisillä sanoilla ja lauseilla joita olen oppinut. Päiväkodin aikuiset ei puhu englantia mutta miun ryhmän opettaja puhuu jonkin verran. 

                                            

On ollut ihana huomata miten kaikki lapset ovat kiintyneet minuun niin paljon. Jopa ryhmäni nuorimmat alle yksi vuotiaat jotka aluksi vierastivat hirveästi. Aina tullessani ja lähtiessäni töistä saan lapsilta haleja ja pusuja poskille ja se piristää päivät aina.

Ruokatauoilla on aina hauska kertoa Suomesta ja suomen kulttuurista. Esimerkiksi kun kerroin heille että suurimmalla osalla ihmisistä on sauna omassa kodissa ja että siellä käydään tosi usein ja alasti, he menivät ihan shokkiin. 

Asumme lähellä keskustaa sijaitsevassa Xior Student Housing kampuksessa. Kampuksen alue on rauhallinen ja kävellen pääsee helposti keskustaan. Meillä on omat kompaktit huoneet joissa on sänky, wc, vaatekaappi, jääkaappi, mikro sekä työpöytä. Huoneet ovat siistit ja juuri sopivan kokoiset. Joka maanantai on huoneiden siivous jolloin siivooja vaihtaa lakanat, roskiksen ja tekee yleissiivouksen.

                                            

    

                                        

                                        

                                        

Kampuksella on myös kuntosali joka on ollut paljon käytössä sekä ruokala josta saa aamupalaa lounasta ja illallista maksua vastaan. Myös yhteiset keittiötilat ja pyykinpesu huone löytyy.

Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu kaupunkiin ja kierrelty nähtävyyksiä. Heti ensimmäisellä viikolla käytiin katsomassa upea Nuestra Senora del Pilar Basilica josta Zaragoza on tunnettu. Tutustuttiin myös samassa kampuksessa asuvaan kaveriporukkaan jonka kanssa ollaan tehty kaikkea kivaa. Käytiin heidän kanssa mm. katsomassa kaupungin jouluvalojen avaus ja joulumarkkinat. Täällä Zaragozassa sijaitsee Espanjan suurin ostoskeskus Puerto Venecia, sillä tuli myös käytyä. 

                                    

                                        

                                        

Yksi suurimmista kulttuurieroista mitä olen huomannut etenkin työpaikalla on se että lapset sekä aikuiset ovat sisällä ja ulkona samoilla kengillä. Myös ruokailutavoissa on eroja. Kattaukseen laitetaan kaksi lautasta päällekkäin, matala lautanen alle ja syvä lautanen päälle. Jos ruokana on esimerkiksi perunaa, lihaa ja salaattia, peruna syödään ensin yksinään syvältä lautaselta ja sen jälkeen liha eri lautaselta ja vielä lopuksi erilleen salaatti. Myös lapset syövät tällä tavalla. Oliiviöljy on isossa osassa ruokia ja patonki tyylistä leipää syödään kaiken kanssa, jopa suklaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut unohtumaton ja ikimuistoinen kokemus josta on jäänyt paljon uutta tietoa ja taitoa. Tätä kokemusta voi ehdottomasti suositella kaikille!

 

Jonna

 

Zaragoza, Espanja

Opiskelijoiden saattaminen ihastuttavaan Zaragozaan 17.11.-21.11.2025

                                              

Minun ja 2 sotealan opiskelijan matka Helsingin, Münchenin ja Barcelonan kautta vajaan 700 000 asukkaan Zaragozaan alkoi Savonlinnan kentältä ma 17.11 klo 7.00 lähtevällä lennolla. Lento Helsinkiin kestää vain n. 55 min., joten se lyhentää huomattavasti matkustusaikaa oppilaitoksemme järjestämillä liikkuvuusjaksoilla Euroopan eri kolkkiin. 👍

Lentomme Münchenin kautta Barcelonaan kesti yht. n. 7 tuntia. Barcelonan kentältä otimme taksin rautatieasemalle, josta jatkoimme junalla Zaragozaan. Barcelonan rautatieasemalla jouduimme menemään turvatarkastuksen läpi, paljon matkustaneena ensimmäistä kertaa tuli sellainenkin koettua. Matka sujui joutuisasti n. 300 km tuntivauhdilla. 😮

Saavuimme illalla Zaragozaan, jossa vastassa oli välittävän toimiston edustaja, ihana Anabel miehensä kanssa. He huolehtivat siitä, että pääsimme suoraan ja helposti majapaikkoihimme. Kiitos siitä heille. 🤗

                                    

Tyttöjen asunnot olivat suht koht uudessa asuntolassa, jossa oli paljon pääasiassa pitempiaikaisesti majoittuvia opiskelijoita. Asuntola sijaitsi lähes keskustassa, joten opiskelijat pääsivät helposti liikkumaan kävellen ympäri kaupunkia.

                                        

Työpaikoille sen sijaan opiskelijat menivät busseilla, paikallisliikenne toimi Zaragozassa todella hyvin. Oli metroa, bussia, raitiovaunua mistä valita. Keskusta oli kompakti, joten siellä pystyi hyvin kulkemaan jalan. 

Ensimmäinen päivä meni tutustuessa opiskelijoiden työpaikkoihin ja asuntolaan. Toinen työpaikoista oli vanhempi ja pienempi ja sijaitsi 15 min bussimatkan päässä keskustasta. Toinen taas oli uudempi ja isompi ja sijaitsi n. 30 min. bussimatkan päässä keskustasta. Ensimmäisenä päivänä pääsimme kuitenkin sujuvasti liikkumaan eri paikkojen välillä autokyydeillä. 

                                            

                                            

                                                   

Kuvia opiskelijoiden työpaikoista

Meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan ja tunnelma oli kotoinen. Lasten ikä oli 1-2 vuotta, ihania nappisilmäisiä lapsia juoksi ympäriinsä. Vanhempia lapsia espanjalaisissa päiväkodeissa ei olekaan, koska Espanjassa koulut aloitetaan todella varhain, 2-3 vuoden iässä. 

Iltapäivällä tutustuimme tarkemmin asuntolaan, joka oli iso. Huoneet olivat kompaktit ja siistit. Niissä oli omat kylpyhuoneet, pieni jääkaappi ja mikroaaltouuni. Asuntolasta löytyi myös isompi yhteinen keittiötila, jossa pääsi kokkaamaan tarpeen mukaan. Lisäksi asuntolassa oli ruokala, jossa sai maksua vastaa syödä aamupalaa, lounasta ja illallista tiettyinä kellonaikoina. Se oli mukava palvelu tiukan paikan tullen. 👏

                                           

                                        

                                            

                                                            

Kuvia opiskelijoiden asuntolasta

Ke tapasin Anabelin hänen työpaikallaan, jonne kävelymatkaa hotellilta oli n. 15 min. Rakennus oli zaragozalaiseen tapaan vanha ja viehättävä. Anabel esitteli heidän toimintaansa ja keskustelimme mahdollisesta tulevasta yhteistyöstä. Lounasta söimme kahdessa ihanassa, Anabelin veljen omistamassa Tapas-ravintolassa, jonka tapakset olivat taivaallisia. 😋 Minulle selvisi myös, että tapaksia on myös makeita versioita. 

                                            

Anabelin työpaikka

                                        

                                        

Tapas-ravintola ja maukkaita tapaksia

Lounaan jälkeen tutustuimme kaupunkiin, jossa jo jouluvalot ja joulumarkkinat oli asetettu, mutta jotka vielä odottivat syttymistä ja aukeamista myöhäisempänä ajankohtana. Zaragozan suurin nähtävyys Nuestra Senora del Pilar Basilica (Cathedral Basilica of our Lady of the Pillar) kohosi uljaasti ja komeasti Zaragozan vanhassa kaupungissa Ebro-joen rannalla. Basilika on osoitettu siunatulle Neitsyt Marialle, jota Paavi Johannes Paavali II ylisti "latinalaisamerikkalaisten kansojen äitinä". 

                                        

Upea Basilica ulkoa

                                

                                  

Ja sisältä

Neljän jälkeen menin opiskelijoita vastaan bussille, kävimme heidän asunnolle ja sen jälkeen läksimme etsimään ruokapaikkaa. Se osoittautui haastavaksi, koska suurin osa ravintoloista aukesi vasta illalla, joten vaihtoehtoja oli vähän. Nälissämme eksyimme paikalliseen pizzapaikkaan, ja totesimme, että opiskelijoidemme tapas-kokemus saisi odottaa myöhäisempää ajankohtaa. 

To pääsin tutustumaan paikalliseen ravintolakouluun, josta toivon mukaan tulisi yhteistyökumppanimme tulevaisuudessa. Se sijaitsi vähän keskustan ulkopuolella, joten menimme sinne bussilla. Koulu oli pieni ja vanhahko, mutta siellä oli tekemisen meininki ja tunnelma niin kuin pienessä koulussa yleensä on: miellyttävä, tiivis ja kotoinen. Tapasin koulun rehtorin, joka oli vieraillut oppilaitoksessamme Savonlinnassa n. 12 vuotta sitten. Koulua meille esitteli ravintola-alan opettaja, joka hänkin oli vieraillut oppilaitoksessamme n. 11 vuotta sitten. Itse en vielä silloin ollut mukana kv-toiminnassa yhtä tiiviisti kuin nyt, joten uutinen tuli minulle tervetulleena yllätyksenä. Tämä tekisi tulevan yhteistyömme entistä helpommaksi. 

                                        

                                        

                                    

                                

Kuvia Topi-ravintolakoulusta 

To iltapäivällä lähdin junalla Barceloonaan, jossa yövyin lentokenttähotellissa. Lento lähti aamulla klo 6.50, joten aikainen herätys oli tiedossa.  

Kiitos ihana uusi tuttavuus Zaragoza 😍. Hyvillä mielen jätin opiskelijat Zaragozaan. Nämä tytöt pärjäävät siellä kyllä. 🫶

T. Tiina

Zaragoza, Espanja

 

Lähdettiin kolmen lähihoitajan porukalla syyskuun lopulla Zaragozaan, Espanjan viidenneksi suurimpaan kaupunkiin. Vaihto kesti kuukauden ja oltiin kaikki päiväkodeissa töissä. Päiväkodeissa lapset on iältään neljästä kuukaudesta kolmeen vuoteen ennen kuin siirtyvät jo kouluun, mikä oli yllättävä kuulla. Ryhmissä on yksi opettaja, jonka vastuulla on kaikki lapset, parhaimmillaan yli 15 pari vuotiasta. Hyvin erilainen siis suomalaisiin päiväkoteihin verrattuna.

Vaihdon aikana oltiin epäonnisia ja paljon sairaina. Ensimmäisellä viikolla käytiin tutustumassa yhteyshenkilön kanssa kaupungin keskustaan ja oltiin päivä töissä ja loppuviikko meni sairastaessa. Seuraava viikko oli muutenkin vajaa ja oltiin maanantaista keskiviikkoon töissä. Sairastettiin ja tämän johdosta päästiin myös tutustumaan espanjalaiseen sairaalaan. Saatiin diagnoosit ja määrättiin lääkkeet, mutta oli silti kulttuurishokki näin hoitajaksi opiskelevien näkökulmasta, koska aseptiikka oli täysi vastakohta Suomeen verrattuna ja sen eteen ei kyllä juurikaan tehty mitään. Hoitajilla saattoi olla myös tekokynnet ja rannekorut. Apteekkiinkin mentiin pelkän lääkelistan kanssa, ilman henkilöllisyydentarkistusta.

 

Lokakuun alussa alkoi viikon kestävä festivaali Fiestas del Pilar, joka järjestetään vuosittain Zaragozan suojelupyhimyksen kunniaksi. Viikon aikana ympäri kaupunkia oli erilaisia tapahtumia ja aluksi ja lopuksi oli näyttävä ilotulitus, joka nähtiin meidän asunnolta. Valitettavasti ei juurikaan päästy nauttimaan festivaalista sairastelujen takia. Kerettiin kuitenkin käymään yhtenä päivänä keskustassa, milloin oli soittokulkue, joka myös kiersi ympäri kaupunkia. Päästiin myös katsomaan suihkulähde esitys Disney musiikeilla. Monet ovat sanoneet, että olemme onnekkaita ollessamme täällä juuri nyt, mutta siltä ei paljoa tuntunut vietettyämme päivät asunnolla katsoessa Muumeja ja Disney-elokuvia.

 

Loppu reissu meni kuitenkin hyvin ja jaksoimme tehdä jo enemmän. Käytiin mm. patikoimassa vuoristossa lenkkipoluilla ja Euroopan suurimmassa makean veden akvaariossa. Paljon tuli myös pyörittyä kaupoilla ja otettua takaisin menetettyjä mahdollisuuksia. Viimeisen perjantain vietimme Barcelonassa ja kävimme tutustumassa keskustaan, joka lisäsi hyviä muistoja reissulle, vaikka välillä olikin epätoivoista. Oli mukavaa nähdä vielä enemmän muitakin paikkoja Zaragozan ulkopuolella, mutta ei olisi kaupunki voinut osua enempää nappiin. Turistit olivat vähässä ja siksi pääsi paremmin sisään kulttuuriin ja kieleen asukkaiden vähäisen englannin taidon takia. Todennäköisesti menemme vielä joskus uudestaan vierailemaan.

Aada

Minulla ei ollut päiväkodissa yhtä tiettyä ryhmää, koska ohjaajani oli päiväkodin johtaja ja vaihtelin eri tekemisten ja ryhmien välillä. Pääsin olemaan eri ikäisten lasten parissa, alle vuotiaista aina kolme vuotiaisiin. Suomessa olen työskennellyt päiväkodissa yhteensä kahdeksan kuukauden ajan, joten on ollut mielenkiintoista verrata arkia keskenään. Aukioloajat oli säännölliset 8.30-16.30 ja syömiset ja päivälepo tapahtuivat myöhään, aikalailla iltapäivällä. Ruoka oli hyvin pelkistettyä ja vaihtoehtoisella aamupalalla ruoka oli hyvin vähäinen yhteisesti jaettava ja syöminen saattoi tapahtua lattialla. Tästä päästäänkin hygieniaan. Lapsilla oli yhdet vaatteet ja ne päällä oltiin sisällä, ulkona ja nukkumassa sekä ulkokengät jalassa oltiin myös sisällä. Aikamoinen kulttuurishokki tosiaan. Lounastauko oli aikaisintaan 13.15 ja siinä sain pitää tunnin tauon ja käydä ulkona kävelemässä nauttimassa Espanjan säästä, koska pääasiassa oli hellelukemia ja aurinkoa. Kieltä osasin vain joitain yksittäisiä sanoja, joten kommunikointi tapahtui englanniksi ja eleillä, mutta lapsille tuli puhuttua suomea. Pienimmät tykkäsivät, kun syöttäessä lauloi suomeksi lastenlauluja. Lapset kaikissa ryhmissä ottivat hyvin vastaan ja opettajat yrittivät innoissaan jutella kanssani englanniksi.

Espanjaa kyllä tarttui jonkin verran töissä ja kaupassa asioidessa. Päällimmäisenä mieleen onkin jäänyt bolsa eli muovikassi ja tämä jäi mieleen humoristisen ensimmäisen kauppareissun ansiosta, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Myyjä antoikin meille lempinimen ”bolsa chicas” eli suoraan suomennettuna ”muovikassi tytöt”. Ainakin hän muisti meidät.

Kaiken kaikkiaan erittäin ikimuistoinen reissu, vaikka tulikin koettua niveltulehdus ja Barcelonassa seikkailu mahataudin kera, joka iski päälle ennen viimeistä työpäivää. Toisaalta harmitti jättää Espanja taakse, mutta on kiva olla takaisin kotona ja nyt vain totuttelua yli 10 asteen lämpötilan laskuun.

Miia 

Ti 1.10 kokoonnuimme yhteisen ohjaajamme, omien tulevien päiväkotiemme ohjaajien ja päiväkotien yhteisen rehtorin kanssa lähimpään päiväkotiin keskustelemaan käytännön asioista. He esittelivät päiväkotia ja sen jälkeen hajaannuimme omiin työpaikkoihimme innokkain mielin. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja mukavia vaikka ei täysin yhteistä kieltä olekaan. 

Päiväkotini on ihanan pieni, kodikas ja vanhimpia tällä alueella. Minulle kerrottiin että täällä ollaan kuin pieni tiivis perhe ja siltä se on tuntunutkin. Työskentelen 1-2 vuotiaiden kanssa ja ryhmässä on vajaa 15 lasta, mutta yleensä lapsia on paikalla alle 10. Olemme lapsien kanssa ns. samalla viivalla opettelemassa kieltä ja se on ihanaa miten molemmilla on intoa ja halua oppia toiselta. Kyllä työn touhussa tulee puhuttua englantia ja suomeakin. Lapset ovat siinä iässä että ovat hyvin uteliaita ja iloisia. Tuomani muumi- nuppipalapeli on ollut kovassa käytössä. Tämä aika on lomien loppumista ja arjen totuttelemista. Tästä syystä lapset ovat hiukan itkuisempia. Olen saanut monta lasta silitellä ja lohdutella että kyllä se äiti tai isä vielä tulee. Onneksi itkutkin siitä iloksi muuttuu kun huomaa miten kivaa vaikka sen pallonkin pomputtelu voikin olla! 

 

Aloitamme aamut 8.30 ovien avaamisella ja toivottamalla ensimmäiset lapsoset tervetulleiksi. Leikimme sisällä omassa luokkahuoneessamme. Kello 10.00 aloitamme syömällä aamupalan joka on yleensä leipäpala tai hedelmäpaloja. Pullotettu vesi on joka ruokailussa juomana. Jokaisella lapsella on oma muki joka ojennetaan ennen ruokailuja hörpittäväksi tai sen jälkeen. Ruokailujen aikana ei ole juomaa tarjolla. Se on suloista miten lapsilauma alkaa hoilaamaan yhteen ääneen "agua!" kun juomisen aika on. Aamupalan jälkeen puhdistamme kasvot, vaihdamme vaipat ja leikimme sisällä. 

 

Tämän ikäisillä ei ole vielä niin tavoitteellisia leikkejä joten se on enemmänkin tutkimista, järjestelyä ja yhdessäoloa. Ja tottakai opettelua. Olen saanut oppia hiukan Espanjan ääntämistä koska kirjojen lukeminen on monelle iso ilon aihe. 

Jos yöllä on ollut sadetta ja maa kosteana, emme mene ulos. Ja samaan syssyyn jos ulkona sataa, emme mene ulos. Ihmettelin tätä kovin ja aloin miettimään, ulkoilevatkohan he kuinka paljon syksyllä tai talvella täällä. Nytkin vaikka oli 17 asteisia aamupäiviä, lapsilla oli kevyttoppatakkeja päällä. Ulkohousuja en tosin nähnyt kellään. Piha tai niin kuin me sanoimme "patio" oli pieni mutta sopiva. Pari puuta, laatoitusta, leikkimökkejä, tekonurmea ja hiekkalaatikko, siitä oli piha tehty. Kello 12.00 siirrymme sisälle vaipanvaihtoon ja käsien pesusta syömään. Pottailuja ei tässä ryhmässä vielä opetella. Syöminen tapahtuu omassa luokassa johon järjestellään pöydät ja tuolit. Ruuaksi syödään ihan tavallista ruokaa, perunaa ja kastiketta yms. Salaattia tosin ei ole ja jälkiruuaksi aika usein jogurttia. 

 

Siivoilujen jälkeen suuntaamme nukkariin jossa koko talon lapset nukkuvat. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä on kotiin lähtenyt muutama lapsonen. Sängyt ovat yksittäisiä seinästä laskettavia, joten nukkaria käytetään myös liikuntasalina. Lapset silitellään nukkumaan ja heidän täytyy pysyä salissa 13.00-15.00. Vaikka lapset heräisivät aikaisemmin, heillä ei ole kuulemma henkilökuntaa olla heränneiden lasten kanssa luokissa. Joten jos joku herää aikaisemmin hänet silitellään uneen. Jos uni ei maistu niin lepäillään hiljaa sängyssä. Tämä on välillä hankalampi tehtävä taaperoiden kanssa. Kello 15.00 palaamme luokkaan, vaipanvaihto, hörpyt vettä ja leikkimistä. Ulos menemme jos sää sallii noin 15.30 aikaan. Lapsia tullaan tasaiseen tahtiin hakemaan ja ennen kello 16.30 kun päiväkoti sulkee ovensa ovat lapset lähteneet koteihinsa.

 

Minulla on vajaa 4 km matka työpaikalle johon kuljen aamuisin linja-autolla mutta yleensä töiden jälkeen kuljen jalan. Kotimatkalla kävelin keskustan poikki joen viertä pitkin. Näin sain tutustua rauhassa kauniiseen kaupunkiin. Kuukausi meni hyvin nopeasti, juuri kun tuntui että Espanja alkoi tarttumaan päähän! Tuliaisiksi toin kotiin ihania muistoja, herkkuja ja tulee fraaseja "qué?" ja "vamos!".

 

Leea

Minun ryhmässäni oli 18 lasta, kaikki 2–3 vuotta ja ryhmä olikin päiväkodin isoin. Ryhmässä oli 1 opettaja ja useampi apulainen, joiden tehtävä oli auttaa eri ryhmissä. Aadan tekstistä näkyy hyvin eroja suomen päiväkoteihin verrattuna, mutta erot mitä itse huomasin, olivat: 

Lasten oli pakko nukkua päiväunet ja heidät käytiin aina viemässä takaisin sänkyyn tai istuttiin vieressä vahtimassa. Työntekijät puhuivat kovaan ääneen, katsoivat videoita puhelimista äänillä ja samalla hyssyteltiin lapsia.  

Hygienia oli myös välillä erikoista. Lapsilla ei oikein käsihygieniaa ollut ja pesussa käytettiin rättejä, joita liuotettiin vesi ämpärissä aina käytön jälkeen. Myös samat vaatteet olivat koko ajan päällä, ja ulkokengät sisällä jalassa.  

Ryhmäni oli todella mukava ja ohjaajani erittäin ammattitaitoinen, lapset pitivät hänestä kovasti ja aina oli sitten laulamalla tai tanssimalla löytyi kontakti lapsiin. Lapset opettivat minulle espanjaa ja erilaisia leikkejä ja lauluja, joten kieltä oppi hyvin. 

Meillä soi musiikki melkein koko ajan, lapset tykkäsivät tanssia ja laulaa ja ulkona olikin hyvin yleistä tanssiesitykset lasten toimesta. 

Puhuin lapsille yksittäisiä sanoja Espanjaa, käytin elekieltä ja vähän englantia sillä ryhmässä oli englantia ymmärtäviä lapsia. Koen tämän olleen erittäin hyvä kokemus varsinkin sen huomioon ottaen, että minulla ei ole työkokemusta näin pienistä lapsista