Kokin työstä Kanarialla

Olimme kukin meistä töissä paikallisessa ravintolassa, joissa ruokana oli perinteisiä espanjalaisia herkkuja. Merenelävät olivat isossa roolissa ja töihin tullessa tiskialtaassa saattoi lötköttää minun kokoinen tonnikala (n. 190cm), mutta toki lihaakin oli tarjolla. Tuntui julmalta laittaa elävä rapu kelmuun ja pakkaseen, mutta niin siellä tehtiin. A'la carte annokset ovat suurpiirteisesti samantapaisia Euroopassa, mutta kyllä niistä aina jotain Espanjalaista/Kanarialaista erilaista löytyi. Paellaa ei muualta saa samalla tavalla. 

Keittiön kokoonpano oli kokenutta sakkia ainakin meidän ravintolassa. Suuri osa kokeista oli Marokosta, mikä on kuulemma hyvin yleistä ja ymmärrettävääkin, sillä siinähän se vieressä on. Pääkokkina meillä oli Kiko, hyvin jämpti ja ammattitaitoinen mies ja toinen ns. master chef oli Manuelle, stereotyyppisen tempperamenttinen Espanjalainen nainen. Äänen taso nousi hyvin äkkiä huutoon, mutta siellä siihen tottui eikä sitä pahalla otettu vain se tavallaan kuului kulttuuriin. Hierarkia Espanjalaisessa keittiössä korostuu paljon selkeämmin, kuin Suomessa, jossa harjoittelijatkin voivat päästä kokeilemaan pihvinpaistoa. Itse tein pääosin salaatteja, alku- ja jälkiruokia. 

Silmiinpistävä ero Suomeen verrattuna oli hygieniakäytännöt ja arjen hieman rennommin ottaminen. Tarjoilija saattoi ruokansa yhteydessä juoda lasin viiniä ja keittiössä samalla työlaudalla pilkottiin kaikki ja rätillä pyyhittiin, päivän päätteeksi vasta kunnon pesu. Patakintaat olivat kaiketi turhia heidän mielestään ja kuumat pannut nosteltiin uunista rätillä. (Yhden palovammamuiston minä, Matti, sainkin) Biojätteitä ei ikävä kyllä lajiteltu erikseen vaan kaikki samaan säkkiin. 

Työajat olivat myös erilaiset kuin Suomessa. Aluksi työaikani meni näin: Kello 11:sta töitä kello kolmeen ja kolmesta seitsemään ns. Siesta jolloin voit käydä rannalla ja kotona ja mitä ikinä haluatkaan ja sitten velvollisuutta jäljellä seitsemästä kymmeneen. Puolessa välin matkaa työvuoroni muuttui kuitenkin 15-22 yhteen putkeen. Kummassakin oli omat puolensa sillä Siesta-aika oli mukavaa päivä aikaa käydä jossain, mutta tunnet olevasi sidottu vielä työhön. Suomessa kun olemme tottuneet tekemään yhteen putkeen päivän, niin tykkäsin kuitenkin enemmän ehkä 15-22 vuoroista. Sain sillä vuorolla kunnon ruuankin ja sai nukkua pitkään. Lyhyillä vuoroilla vetelimme tonnikalasämpylöitä, kun kerkesimme.

Työ on raskasta kaikkialla. Siellä tosin hommaa oli selvästi pyöritetty kauan ja se sujui sulavasti ammattitaidolla. Ihmisistä kuitenkin aisti ehkä hieman, että työstä ei ainakaan liikaa makseta. Kokin peruspalkka siellä on kuulemma 1000-1500€ luokkaa kuukaudessa. Positiivisena yllätyksenä minullekin, siellä jaettiin keittiön kesken asiakkailta tulleet tipit ja tosiaan minäkin sain puolikkaan tipin, joka oli yllättävän hyvä pieni lisätulo reissuun. Tarjoilijoilla on varmaan suurin mahdollisuus tienata isompia summia tipeillä, siinä kun ollaan suoraan kontaktissa asiakkaaseen.

Jokatapauksessa oli erittäin antoisaa ja opettavaa saada hypätä toisen kulttuurin arkeen ja nähdä vähän pintaa syvemmältä. Reissu näytti miten erilaista se on tuolla muualla, mutta myös miten hyvin meillä täällä Suomessa jotkin asiat ovat(ja mitkä ei). Itselläni on kyllä tavoite kiertää maailmaa ja sen takia kokin taitoja itselleni haalin. Ruokaa kun jokapaikassa veikkaisin aina tullaan tarvitsemaan :)

Kirjoittanut Matti Itkonen