La Rochelle, viimeinen jakso.

 Minun viimeisellä viikolla työskentelin jahtialusten keittiöiden parissa.

                                            Keitiön osa. Piirustus ja minun valmistama.

Se oli ehdottomasti paras osasto koko firmassa: työkaverit olivat kivoja ja erityisesti hyvin hauskoja. Työt olivat mielenkiintoisia ja haastavia ja tutustuin mestari Sebiin,

                                                                                Mestari Seb

joka oli yksi niistä oikeista puuammattilaisista, jotka olivat vähemmistössä firmassa. Hänen kanssaan sain loppujen lopuksi tehdä eniten töitä ja ottaa työnalle vähän vastuullisempia hommia. Tällä viimeisellä viikolla tuli mukaan kaksi muuta vaihto-opiskelijaa, he olivat kotoisin Saksasta. Toimin heille mentorina, auttaen heitä tutustumaan kaupunkiin sekä työpaikkaan ja autoin heitä myös muissa tarvittavissa jutuissa, kuten kielimuuriongelmissa, kun he eivät osanneet ranskaa. 

Sain töistä neljä vapaapäivää, jotka käytin matkustaakseni etelään Baskimaahan tapaamaan paria kaveriani, jotka asuvat siellä ja samalla tutustuakseni vähän enemmän Baskimaahan Ranskan puolella.

                                                                        Bayonne, Baskimaa

Kun menin takaisin La Rochelleen, minulla oli jäljellä vain yksi työpäivä, jonka käytin isoksi osaksi (pomon luvalla) tarjoamaan suklaakonvehteja kaikille puupuolen työntekijöille, samalla keskustellen heidän kanssaan ja jättäen heille hyvästejä. He olivat kiitollisia siitä ja monia harmitti, etten enää jatkaisi tai palaisi takaisin töihin. Minuakin harmitti. Kyllä oli hyvä firma, jossa oli hyvä ilmapiiri ja porukka oli kivaa. Minun pitää käydä siellä joskus uudestaan, kun sinne jäi paljon kavereita.

                                Minä, pomoni ja jotkut työkaverit viimeisena päivänä

En voi kirjoittaa tätä blogia La Rochellesta kertomatta hieman rugbysta. Rugby on kaupungin “kansallisurheilulaji”. Stade Rochelais -joukkueella on eniten seuraajia verrattuna siihen kuinka paljon asukkaita kaupungissa on. Sillä on paras fanikunta ranskalaisen rugbyn sarjassa ja siellä oleva rugbykenttä (noin 16000 paikkaa) myy täytteen kaikki paikat jokaisessa liigasarjassa. Tietenkin, kun tiesin, että se on niin iso juttu ja koska minä itse kymmenen vuotta sitten harrastin sitä vähän aikaa, yritin saada paikan katsomaan viimeistä liigapeliä, mutta kun viikoa ennen peliä kävin lippukaupassa ostamassa lippua, myyjä sanoi, ettei niitä enää ole jäljellä katsoen minua semmoisella ilmeellä, joka kertoo: “voi kulta pieni, oletpas sinä optimistinen, tämä on ollut loppuunmyyty jo monta viikkoa”.

La Rochellessa ei ole ollenkaan outoa, että puheenaihe töissä on rugby tai että se tulee esille useissa konteksteissa. Siellä ollessani Stade Rochelais voitti Euroopan mestaruuden ensimmäistä kertaa sen historiassa, juuri pari päivää ennen minun lähtöäni. Koko kaupunki tuli hulluksi. Tuhansia ihmisiä juhli kadulla koko päivän ja tervehti joukkuetta, kun se palasi kaupunkiin esittelemään voittamaansa pokaalia yleisölle.

                        Keskusta täynnä ihmisiä juhlimassa Euroopan mestaruus.

Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelureissuni oli supermielenkiintoinen seikkailu ja nyt odotan innoissani mahdollisuutta päästä sinne vielä joskus uudestaan.

Bilbao 3/6kk

Hola!

Täällä kaikki hyvin ja lämpöäkin alkaa riittämään! Tällä viikolla Espanjaan rantautu lämpöaalto ja täällä pohjoisosassakiin oli jopa 40 astetta.  

Tän kuun aikana oon sairastellu muutaman kerran, jonka takia kaks viikonloppua meni levätessä. Kerkesin kuitenkii käyä Bilbaon toisella vuorella Cobetaksella, viettää muutaman rantapäivän ja nähä livemusiikkia kaduilla.

 

Mun opettaja kävi täällä kuun alkupuolella arvioimassa mun ensimmäisen näytön ja sen lisäks käytiin Guggenheim-museossa sekä syömässä pintxoja ja paikallisia leivoksia. 

 

Onko mulla vinkkejä Bilbaoon lähteville opiskelijoille? Ensimmäisenä tulee mieleen, että ota sateenvarjo ja pidä sitä aina mukana😀 täällä sataa jopa enemmän kun Englannissa. Muutenkaan sään suhteen ei kannata oottaa etelä-Espanjan lämpötiloja kesän ulkopuolella. Toinen on se että kannattaa olla avoin ja kokeilla uusia juttuja, mm. itelle vieraita ruokia. Viimeseks sanoisin, että kannattaa varautuu siihen, että täällä yleisesti englannin kielen taito ei oo hirveen hyvä, eli väärinymmärryksiä tulee.  

Onko arjessa isoja eroja verrattuna Suomeen? Isoimmat erot mun mielestä on ateriarytmissä, se että pienemmät kaupat ja ravintolat on päiväsaikaan siestalla ja täällä eletään iltapainotteisemmin. Noista huolimatta täällä pystys elämään “suomalaista” elämää jos haluais, enkä ainakaan ite oo kokenu et täällä ois mitään asioita jotka hirveesti muuttas mun arkea.

 

 

Miltä tuntuu olla vaihdossa Savonlinnassa

Samiedusta lähetetään aktiivisesti opiskelijoita ja henkilöstöä ulkomaille Erasmus+ vaihtojaksoille, samaan aikaan meille tulee myös vaihtoon opiskelijoita. 2022 keväällä meillä oli vieraita Unkarista, Espanjasta ja Portugalista. Italialaisten kanssa järjestimme virtuaalivaihtoja.

Tältä näyttää vaihto Savonlinnassa, jotenkin niin liikuttavaa nähdä Savonlinna vieraiden silmin <3

 

Buongiorno!

 

Haluaisin kertoa minun työpaikasta Milanossa. 

Harjoittelin tarjoilijana paikassa, joka on nimeltään CasaLodi. Se on ravintola, jossa tehdään italialaista ruokaa, kahvia ja tarjoillaan juomia. Oli kiva tehdä kahvia koska en ollut tehnyt sitä isolla koneella. 

                                   

Sain paljon uuttaa kokemusta esimerkiksi pöydän kattauksen taitoja, opin uusia kahvivaihtoehtoja, maistelin joka päivä italialaista ruokaa. 

Halusin mainita, että työkaverit olivat italialaisia ja puhuivat vain italiaa, siksi opin paljon italiaa. Alussa oli vaikeaa, sitten olin tottunut. Kaikki olivat niin hauskoja ja ystävällisiä, ja minulla joka päivä oli mielenkiintoinen. 

Vilja Lemeshko, 20pMA2

Bilbao 2/6kk

 Buenos!

Tän kuun alussa kelit lämpes ja korkeimmillaan lämpötila oli yli 30 astetta. Nyt taas kelit vähän viileni ja sateet on tullu takasin, eli lämpimämmät vaatteet piti kaivaa kaapista :)

Mun viikot on menny lähinnä töissä, koska mun työaika on 9:30-13:30, vapaa-aikaa ja takasin töihin 17:30-19:30. Päiväkotiryhmän kanssa ollessa käytetään työvaatetuksena essua ja sisäkengät on vapaaehtoset, mutta niillä illan englannin tunneilla ei tarvita työvaatteita, vaatetuksen pitää kuitenkiin olla siisti ja asiallinen. Koska mun työpaikka on englanninkielinen ja pääkielenä pyritään kokoajan puhumaan englantia, kaikki siellä ymmärtää mua ja pystyy omalla tasollaan kommunikoimaan mun kanssa.  

Aamuryhmässä on tällä hetkellä vaan 6 lasta, koska päiväkoti on yksityinen ja se jouduttiin sulkemaan korona takia ja monet lapset ei tullukkaan enää takasin. Siellä työskentely muistuttaa kuitenkii paljon suomalaisen päiväkodin rutiineita, tosin päivärytmi on tunnin “jälessä” ja ensimmäiset lapset tulee vasta puol yhdeksän aikoihin. Tässä päiväkodissa ei myöskään oo ulkoilu mahollisuutta päivän aikana, koska sen yhteydessä ei oo aidattua piha-aluetta.  

Viikolla vapaa-ajan vietän usein mun kämpällä Txurdinagassa, noin 25min. matkan päässä työpaikasta. Täältä pääpysäkki “Zazpikaleak”, joka on Bilbaon keskustassa vanhan kaupungin Casco Viejon ja uuden osan välissä, on vaan kahen metroaseman matka, johon menee alle 5 minuuttia. Asunto on suht. pieni, eikä täällä oo kun sänky, työpöytä, keittiötaso ja pieni kylppäri, tila on kuitenkiin riittäny mulle yksinään tosi hyvin. Tosiaan loppujen lopuks aikaa ei tuu hirveesti vietettyyn täällä kämpällä. 

Txurdinagan metroasema

Viikonloppusin rentoudun ja käyn kattomassa uusia paikkoja, alla video Artxanda vuorelta, josta näkee Bilbaon ylhäältä päin. Vuoren päälle pääsee helposti kondolihissillä ja sieltä alas pääsee jokaista polkua, bussi on myös vaihtoehto. 

 

Guggenheimin hämähäkki

Yleensä viikonloppusin oon myös käyny syömässä jossain ravintolassa tai pienessä baarissa, ruoka täällä on tosi hyvää! Myös paikalliset kokoontuu täällä viikonloppusin perheen tai ystävien kanssa viettämään aikaa ravintoloihin, usein merkkipäiviäkiin vietetään isolla porukalla syöden.  

 

Aika täällä menee super nopeesti, eikä koti-ikäväkään oo vaivannu, kun yhteyttä on niin helppo pitää videopuheluiden ja viestien välityksellä :)

 

La Rochelle, jakso 2

 Viikot 2 ja 3 Ranskassa puuopiskelijana ovat sujuneet ihan hyvin. Tutustuin enemmän kaupunkiin, kun eksyin niin monta kertaa keskustassa, ja myös kaupunginosiin, kun etsin koripallokenttiä, joissa voisin nauttia ihanasta kesäauringosta ja urheilla samalla. Löysin kotimatkani varrelta hyvän leipomon, ja kaupungilla hyviä kahviloita ja uimarannan. Ekan viikon kiireen jälkeen minulla oli loppujen lopuksi enemmän aikaa tutustua kaupunkiin, nähdä ihmisiä, pelata koripalloa ja keskittyä töihin. Menin kahville pari puusepän opiskelijan kanssa, jotka he näyttivät vähän minulle kaupunkia. Minullakin oli mahdollisuus tutustumaan Surgeres, kylä jossa puukoulu sijaitsee, kun Stephane (erasmus vastaaava) kutsui minuun sen luo syömään.

Kävin Ré-saarella, joka on varmaan mielenkiintoisin nähtävyys La Rochellessa. Se sijaitsee noin 10 kilometriä keskustasta ja sinne pääsee 3 kilometriä pitkän sillan kautta. Se on tunnettu sen suolasta, joka tehdään perinteisellä tekniikalla, eli auringon avulla, ja se on yksi niistä talouspohja saarelle. Myös osterit, asseja ja linnoitus ovat keskeisimmät tuntomerkit saaresta. Siellä on monta pientä kylää ja minä kävin siinä, jonka oli sanottu olevan kaunein paikka: Saint Martin de Re. Kylän muoto muistuttaa Suomenlinnaa. Se on täysin linnoitettu ympäri ja myös kirkko ja tietyt rakennukset ovat linnoitettu. 

Töissä minulla oli mahdollisuus tutustua työpaikan eri puoliin: toisella viikolla olin moduuliosiossa (vaikea kääntää) ja kolmannella viikolla olin korkeiden kalusteiden osiolla. Kummallakin osastolla ihmiset ovat niin kuin perhe ja tunsin itseni hyvin tervetulleeksi sinne. Tauot pidettiin yhdessä ja välillä joku toi kakkua kaikille. Autoin monissa eri tehtävissä, opin eri tekniikoita, ymmärsin miten ja mitä varten kyseisiä töitä tehdään ja minun ranskankielen taitoni parani niiden ihmisten kärsivällisyyden ansiosta. Mutta tärkein ehkä oli se, että saatiin loppujen lopuksi työt tehtyä, vaikka oli aika paljon kiirettä. 

Kolmannella viikolla korkeat kalusteet -osastolla pääsin lopulta tutustumaan legendaariseen englannin puhujaan, Martialiin, vaikka emme yhtään englantia puhuneetkaan. Tällä viikolla esimies ilmoitti, että puuosasto hidastaa tuotantoa ja keskittyy valmisteluun. Eli työt oli aika vähissä, mikä antoi minulle ja Martialille aikaa tutustua toisiimme. Hän ei ollut minulle ainoastaan kokoamisen mestari, hän oli myös ranskankielen opettajani. Hän tykkäsi kielistä ja niiden opettamisesta (erityisesti sanonnat ja puhekieli) ja minä hyvin hyödynsin sitä. Ei jää enää kuin yksi viikko La Rochellessa. Katsotaan miten menee. Lisää viikon päästä.

Puualan opiskelua Ranskassa

Olen Daniel, toisen vuoden puualan opiskelija ja lähdin työharjoitteluun Ranskaan saamaan kokemusta puualan töistä. Yksi viikko on jo vierähtänyt täällä Ranskan La Rochellessa, ja tähän asti vaihto on ollut mahtava kokemusta. Lensin Pariisiin Helsingistä, josta otin junan La Rochelleen. Se oli hyvin pitkä matka, joka kesti yli yhden vuorokauden, mutta kaikki sujui onneksi ongelmitta. Heti seuraavan päivän aamuna tapasin La Rochelessa

Erasmus-koordinaattori Stéphanen. Hänen kanssaan selvitimme asuntolani sijainnin ja bussikortin käytön. Kävimme minun työpaikallani allekirjoittamassa sopimuksia ja tutustumassa pomoihin ja työtehtäviin, minkä jälkeen nautimme ihanasta kesäisestä säästä keskustassa, samalla kun Stéphane näytti minulle tärkeimmät paikat ja nähtävyydet. 

Työpaikkani on Dufour Yacht, jossa tehdään luksuspurjeveneitä. Minä olen, tietenkin, puualueella, jossa on lähemmäs sata työntekijää. Puualueella työt ovat hyvin järjestetty: on monta hyvin erikoistuneita osastoja kuten mm. CNC, reunalista, moduuli, keittiö ja vessa. Minä olen tähän asti ollut viidellä eri osastolla jonkun kanssa oppimassa osaston tehtäviä ja tekemässä osan niistä. En pysty tekemään läheskään kaikkea,koska näköjään työnantaja ei Ranskassa anna työntekijöille työharjoittelussa oikeutta käyttää koneita. Mutta koneiden käyttäminen on pieni osa töistä ja muuten se on hyvin mielenkiintoinen työ ja opin siellä paljon.

Työkaverit ovat mukavia ja avuliaita ja he ovat niin kuin iso perhe (tai ainakin siltä vaikuttaa), jossa kaikki kättelee aamulla, keskustelee ystävällisesti pienillä tauoilla ja käyvät välillä toisella osastolla kysymässä miten menee. Harmillisesti juuri kukaan ei puuosastolla puhu englantia. Tai, no itse asiassa on yksi työntekijä, joka puhuu englantia (ainakin näin legenda sanoo), mutta en ole häntä vielä tavannut. Eli minun oli pakko pärjätä minun alkukantaisen ranskankielentaitoni kanssa ja oppia puualaan ja veneisiin liittyvää sanastoa ranskaksi. Onneksi työkaverit ovat ymmärtäväisiä ja puhuvat hitaammin ja toistavat niin monta kertaa kuin tarvitsen.

La Rochelle on vanha ja täynnä historiaa oleva kaupunki. Kaunein paikka on varmaan "Vanha Satama"-alue, jonka sisäänkäyntiä on ympäröi kaksi isoa tornia. Keskiajalta peräisin oleva keskusta on hyvin säilötty ja voin nähdä maisemassa monta vanhaa kirkkoa ja muita rakennuksia. Tämän ekan viikon aikana en ole kerennyt käydä monissa eri paikoissa, lähinnä eksyä keskustassa, tutustua naapurustoon, jossa asun ja ihailla lähellä sijaitsevaa rannikkoa. Toivottavasti kohta pääsen tutustumaan kaupunkiin enemmän, jotta voin kirjoittaa siitä seuraavalla kerralla.