Saavuimme keväiseen Italiaan talvisesta Suomesta ja ensimmäisenä päivänä tuli todettua, että o sole mio ei suinkaan aina paista Italiassakaan. Kadut lainehtivat vettä ja sateenvarjolle oli käyttöä, joten kaupunkimaisemaa tuli tarkasteltua pakollisten kuvioiden jälkeen lähinnä hotellihuoneen ikkunasta.
Onneksi vaihtokohteen opettaja Massimo ystävällisesti ajoi minut autollaan aivan hotellin eteen.
Lyhyen ajomatkan aikana kävi jo varsin hyvin selväksi, että kyseisessä kohteessa erinomainen englannin kielen taito ei riittäisi, vaan muinaisessa nuoruudessa hankitut italian alkeet tuli myös palauttaa mieleen.
Seuraavana päivänä oli aika tutustua meidät vastaanottaneeseen oppilaitokseen IPSSEOA (= Instituto Professionale di Stato Servizi per L'Enogastronomia e l'Ospitalita Alberghiera) koordinaattorin Patrizia Emilin johdolla.
Ensin tapasimme oppilaitoksen rehtorin, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja saimme yleistä tietoa oppilaitoksen toiminnasta ja erityisesti niistä eurooppalaisista hankkeista, joissa oppilaitos on ollut mukana. Hankkeet painottuivat oppilaitoksen osaamisalojen mukaisesti erityisesti alueelliseen ruokakulttuuriin.
Tämän jälkeen kokoonnuimme opetuskeittiön yhteydessä toimivaan harjoittelutilaan, jossa Ammattiopisto SAMIedun opiskelijat kertoivat Suomesta ja Savonlinnasta italialaisille opiskelijoille ja he saivat esittää kysymyksiä. Vierailimme myös opetuskeittiössä ja saimme maistiaisia.
Koordinaattori Patrizian ja englanninopettaja Lauran kanssa keskustelimme englannin kielen opiskeluun liittyvistä haasteista niin Suomessa kuin Italiassa. Ilokseni voin todeta, että suomalaisten opiskelijoiden englannin kielen taito oli erinomainen verrattuna italialaisiin ikätovereihin.
Kolmantena päivänä vuorossa oli opiskelijoiden työpaikkoihin tutustuminen. Kaikki opiskelijat sijoittuivat eri työpaikkoihin; opiskelijoista kaksi työskentelee leipomo-kahviossa ja kaksi ravintolassa. Kahviloiden tiskit notkuivat herkkuja ja toisen niistä kävin itse testaamassa (kuva alla).
Yleisilmeeltään Rieti oli hyvin rauhallinen ja kaunis pikkukaupunki, jota vuoret ympäröivät, ja jonka keskustassa kulki viehättävä joki. Paikalliset ihmiset olivat hyvin ystävällisiä, mutta kuten aiemmin totesin, englannin kielellä ei juurikaan pärjännyt hotellin vastaanottoa lukuunottamatta.
Rietissä, niin kuin tietysti monessa muussakin Italialaisessa kaupungissa, näkyi selkeästi muinaisten roomalaisten kädenjälki. (Kuvassa vanhan roomalaisen sillan rauniot.)
