First week in Malta

Ciao!
  Saavuttiin Maltalle viikko sitten keskiviikkona. Taksikuski-Mario tuli hakemaan meidät lentokentältä ja vei asunnollemme. Ensi töiksemme lähdimme etsimään olisiko joku kauppa vielä auki, josta saisimme ostettua ilta- ja aamupalaa.
  Torstaina menimme Easy Job Bridgen toimistolle Vallettaan. Kävimme myös kiertämässä läpi kaikkien toppipaikat, osa toppipaikoista sijaitsee kauempana kuin toiset. Ostimme bussikortit, joilla pääsemme liikkumaan kätevästi paikasta toiseen. Harjoittelimme bussilla liikkumista jo illalla, kun etsimme terveysasemaa ja auki olevaa apteekkia.

  Perjantaina kävimme tutustumassa paikkoihin ja etsimässä reitin työpaikallemme. Normaalisti matkassa menee noin 45 minuuttia, mutta nyt matkustimme bussissa yli kaksi tuntia ruuhkan takia.
  Lauantaina olimme ekaa päivää töissä. Aamulla tutustuimme Pearl spa:han, joka sijaitsee db San Antonio-nimisessä hotellissa. Pomo-Jessica halusi nähdä miten hieromme ja samalla kertoi heidän käytännöistään. Iltapäivälle teimmekin jo muutamat ekat asiakkaat. Työpäivät ovat aika pitkiä, yleensä yhdeksän tuntia, paitsi yhtenä päivänä viisi tuntia.

  Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli järkyttävä. Asuntoomme yritettiin murtautua, kun olimme nukkumassa. Maanantain ja tiistain lepäilimme ja mietimme asioita. Osa meistä halusi lähteä takaisin Suomeen tapahtuneen jälkeen. Maanantaina saimme myös uuden kämpän Sliemasta, paremmalta alueelta.

  Keskiviikkona olimme töissä hieman lyhyemmän päivän. Pomomme halusi tarjota meille hieronnat, jotta voisimme rentoutua kamalan tapahtuman jälkeen.
  Tänään teimme töissä hieronta-asiakkaita, siistimme paikkoja ja eksyimme matkalla työpaikkaruokalasta takaisin töiden pariin..
  Vapaa-ajalla olemme katselleet paikkoja, käyneet shoppailemassa ja syömässä.

  Sää on aika kiva verrattuna Suomen räntäsateisiin, lämpötila on noin 20 asteen luokkaa. Päivät ovat kuitenkin olleet osittain pilvisiä ja tuulisia. Paikalliset kulkevat toppatakit päällä, mutta myö pärjätään hieman vähemmällä!

-Heidi & Eliisa

Viimeinen viikko Isle of Wightin saarella

Terveiset täältä kaunilta saarelta. Viimeinen viikko on jo hyvää vauhtia käynissä kaksijakoisin ajatuksin. Ikävä on jo kaikkia läheisiä, mutta  toisaalta aika mitä täällä olen ollut on ollut yksi elämäni parhaista ajoista. Jään kaipamaan näitä upeista maisemia, mahtavaa isäntäpehettä, upeaa työyhteisöä ystävällisiä ihmisiä  ja  etenkin ennglantilaista kultuuria kaikkineen ominaispiirteineen joita ei aivan aina umpisuomalainen ymmärrä...

Aika on mennyt todella nopeasti. Arkipäivät työnmerkeissä yhdeksästä viiteen. Illat ja viikonloput olen tutustunut paikalliseen kulttuuriin täällä saarella, että manner englannissa.

Olen töissä CR Systems Oy:ssä joka kehittää ja ylläpitää ohjelmistoa jolla  arvioidaan  minkälainen työntekijä olet muiden mielestä. Ohjelma on nimeltää 360 ja siinä kerätään  kysymyssarja avulla tietoa testattavasta työntekijästä miten he kuvaavat kyseisen henkilön. Kysymykset lähetetään kollegoille, esimiehille, asiakkaille ja testattavana olevalle  työntekijälle itselleen. Ohjelma analysoi saatuja tuloksia ja etenkin saatuja eroavaisuuksia ja tekee niistä raportin. Sen perusteella voidaan kartoittaa henkilön kehityskohteet, sekä tarvitaanko työtehtävien muutosta. Asiakkaita yrityksellä on ympäri Eurooppaa ja työntekijöitä kymmenkunta.
Itse työskentelen laaujärjestelmän parissa. Aloitin työt tutustumalla ISO 27000: 2013 laatujärjestelmän  rakenteisiin yrityksen kannalta. Selvittänyt, mitä muutoksia tarvitaan nykyisiin prosseihin, että ne täyttäisivät  laatujärjestelmän vaatimukset. Olen tehnyt myös selvityksen kaikista yrityksen laatudokumenteistä ja niiden valmiusasteesta sekä vastuu henkilöistä. Tiedoista olen koostanut taulukon josta kaikki tarpeelinen tieto löytyy helposti. Työ on ollut sopivan haastava ja työyhteisö mahtavaa. Työkaverien kanssa on helppo jutella kaikista asioista vaikka välilla onkin ollut pieniä komunikaatio vaikeuksia, mutta oikella asenteella aina pärjää. Pieni hymy auttaa ratkaisemaan monta ongelmaa...

Englantilaisesta kulttuurista voisin kertoilla muutamalla sanalla. Olen löytänyt muutaman asian jotka ovat tärkeita englantilaisille. Ne ovat jalkapallo, rygby, monarkia, uskonto isänmaallisuus ja pubit. Itse pääsin tustustumaan kaikkiin näihin reissuni aikana. 

Reissun yksi kohokohdista oli käydä katsomassa Valioliiganpeli Southamptonissa. Siellä tajusi miten  iso tapahtuma voi yksi jalkapallopeli voi olla. Kolme tuntia ennen pelin alkua ihmiset alkavat tulla areenalla värikkäissä asuissa ja kaikki lähiseudun pubit täynnä kannattajia. Katsomassa oli niin rikkaita ja köyhiä, lapsia ja aikuisia, perheitä. Kaikkia heitä yhdisti rakkaus jalkapalloon.Mitään ongelmia en nähnyt, vaikka arenaalla oli 35 0000 katsojaa. Vierasjoukkueen fanit olivat omassa katsomossa joka oli hyvin erotettu muista katsomoista.Laulu raikui ja tunnelma oli katossa, vaikkakin kotijoukkue hävisi ottelun.

Toinen mielenkiintoinen laji johon sain tutustua oli rygby. Pelistä ei oikein pääsyt perille, kun en oikein tajunnut sääntöja. Hauskalta se näytti, kun aikuiset miehet painivat pallon kanssa. Voin todeta Asterixin sanoin, että "hulluja nuo englantilaiset"... Pääasiassa oli ottelu oli rehtiä, eikä jälkipeliä ollut tilanteiden jälkeen.Tuomarilla oli oma olut pullo jottei jano päässyt ylättämään kesken kiihkeän peli. Kaikin puolin  viihdyttävä kokemus uuden lajin parissa. 

Kunigaskunnan merkityksen kansalle huomasi televison uutisoinnista joissa päivittäin käsiteltiin asioita jotka liittyivät

kunninkaallisiin sekä Lontoon reisulla vierailessa Buginhamin palatsissa ja sen ympäristässä. Ihmisiä oli tuhansia katsomassa vahdin vaihtoa palatsin edessä ja lähiseudun kaupat täynnä aiheseen liittyvää ostettava järkyttävään hintaa. Pienestä posliinimukista jossa oli kuninkaalisten kuvia sai pulittaa 15 euroa. 

Toinen kohokohta reisussa oli tutustuminen  Lontooseen. Reissu oli antoisa kaikinpuolin. Ensinäkin vasta paikan päällä tajuaa, miten iso kylä on kysessä. Paljon nähtävää, mutta liian vähän aikaa...Kaikkeen ei  kerkiä, joten päätin keskittyä Buginhamin palatsin ja Tower pridgen läheisille alueille. Reitti suuntautui joen itäpuolta kohti Tower bridgeä ja paluu länsipuolta kohti Victoria asemaa. Ikävä huomata miten joki jakaa ihmiset kahtia. Itäpuolella rantabulevardi täynnä turisteja ja sieltä löytyy kaikki kuuluisat nähtävyydet mm London eye, mutta länsipuolella London Towerin jälkeen siltojen alustat olivat täynnä kodittomia ihmisiä makuupusseineen..

Kaikin puolin  matka Isle of Wightin saarelle on ollut erittäin onnistunut ja saavuttanut ne tavoitteet mitä itselleni olen asettanut reissun suhteen.  Olen saanut mahtavia  kokemuksia ja  ystäviä täältä. Reissu on avartanut maailmankuvaa ja kiva huomata miten täällä pärjäää, kun vain uskaltaa käyttää kieltä.

Nyt on aika alkaa pakata matkalaukkuja painorajoitukset ottaen huomioon ja suunnata katseet kohti koti Suomea ja arjen haasteita. Mukavaa joulun odotusta kaikille.

Juha

Café con leche, por favor

 Terkkuja Espanjan auringon alta! Ollaan vietetty täällä nyt 11 päivää ja tähän mennessä kaikki on mennyt oikein mainiosti. Torstaina 9.11 lensimme Barcelonaan, jossa vietimme yhden yön. Seuraavana aamuna kerkesimme käydä katsomassa Sagrada Familiaa, jonka jälkeen lähdimme junalla kohti Zaragozaa.

Zaragozassa meitä vastassa oli koordinaattorimme, jonka kanssa tulimme suoraan työharjoittelupaikallemme, jossa myös majoitumme. Hotelli on pieni perheyritys ja hyvä ensivaikutelmamme on säilynyt kokajan.  Perjantai-iltana kävimme hieman kävelemässä ja tutustumassa kaupunkiin.

Lauantai-aamuna molemmilla alkoi työt klo 8. Molempien työharjoittelu on hotellin kahvilan puolella, jossa autamme aamupalalla sekä erilaisissa tilaisuuksissa. Kun saavuimme kahvilaan, siellä oli hirveä häslinki menossa, mutta muut työntekijät ottivat meidät ystävällisesti vastaan ja auttoivat.

Suurinosa muista työntekijöistä ovat englannin kielen taitoisia, mutta on muutama, jotka eivät puhu kuin espanjaa. Molemmat meistä on oppinut jo hieman kahvilaan liittyvää sanastoa espanjaksi.

Sunnuntai sujui samalla tavalla uuteen työhön tutustuessa vähitellen. Maanantaina oli ensimmäinen vapaapäivä, jolloin tapasimme koordinaattorin kanssa, tutustuimme lisää kaupunkiin ja kävimme shoppailemassa.

Ensimmäisen viikon työvuorossa minä(Jenny) olin aamuvuorossa klo 6.30-13.30. Autoin aamupalan tekemisessä, tein erilaisia kahveja, siivosin pöytiä sekä autoin muita työntekijöitä. Mielestäni tämä on mielenkiintoista ja on kiva olla ns. liikkeellä koko työvuoron ajan.

Emmalla oli kaksi ensimmäistä päivää iltavuoroa. Vuoro oli nimetty marmeladivuoroksi, koska hotelli tekee omia marmeladeja sekä limonaadia. Emma auttoi sitruunoiden raastamisessa, etikettien laitossa purkkeihin sekä hyllytti tuotteita. Loppuviikosta Emmakin oli aamuvuorossa ja teki samoja työtehtäviä kuin minäkin.

Meidän toinen työviikko menee samoilla työvuoroilla. Näiden menneiden päivien aikana olemme hyvin kerenneet tutustua kauniiseen Zaragozaan.

Jenny ja Emma

Isle of Wight viikkot 2-3

Pitkästä aikaa taas blogikirjoitusten parissa. Huonon internetyhteyden vuoksi ei ollakaan päästy kirjoittamaan pariin viikkoon, mutta nyt kirjoitetaan yhdellä kertaa kahdesta kuluneesta viikosta.

Toinen työviikko ei ollut yhtä loistealias, kuin ensimmäinen viikko, ainakin yhdelle meistä. Meistä merkonomiopiskelijoista toinen oli töissä siis kaksi ensimmäistä viikkoa paikallisen ammattikoulun toimistolla töissä ja toinen oli hyväntekeväisyyskirkossa tekemässä myös toimistohommia. Näissä työpaikoissa emme rehellisesti sanottuna tehneet oikeastaan mitään. Työtehtävät olivat mm. papereiden järjestelyä, laminointia, puhtaaksi kirjoitusta ja sähköpostiosoitteiden etsimistä. Hommia ei kuitenkaan ollut koko päiväksi ja molemmat olivat kuolla ajoittain tylsyyteen. Tämän lisäksi toinen meistä, joka oli siellä hyväntekeväisyyskirkossa joutui ahdistelun kohteeksi ja ei muutenkaan viihtynyt paikassaan. Näin ollen hän lopetti siellä työskentelyn kahden viikon jälkeen.

Huonon viikon päätteeksi me päätimme käydä elokuvissa katsomassa Victoria and Abdul -elokuvan, joka on osittain kuvattu tällä saarella. Tästä inspiroituneena lähdimme seuraavana päivänä vierailemaan Osborne Housessa, jossa tosiaan tämä elokuva kuvattiin.

Osborne House

Ollessamme tällä rannalla, alkoi yhtäkkiä hirveä kaatosade

ja emme ehtineet riittävän ajoissa suojaan, joten olimme aika märkiä...

Kolmas viikko alkoi molempien osalta uudessa työpaikassa. Toinen meistä, joka työskenteli koululla, siirtyi keskustassa sijaitsevaan hyväntekeväisyyskauppaan, jossa pääsee enemmän tekemään myyntihommia. Toinen taas, joka oli ollut kirkolla töissä, pääsi koulun toimistoon. Molemmat ovat toistaiseksi viihtyneet näissä paikoissa paremmin, kuin edellisissä. Toimistosta on päässyt tekemään samoja hommia mitä edellisessä, mutta hommia on paljon enemmän ja ihmiset siellä ovat mukavempia. Kaupassa on oltu kassalla, vastaanotettu lahjoituksia, höyrytetty vaatteita, autettu ja neuvottu asiakkaita yms. Kyllä näissä paikoissa pärjää viimeisen viikon:D

Viikonloppuna kävimme ostelemassa tuliaisia perheille ja ystäville ja kävimme myös syömässä suositussa pubissa. Jotain vaihtelua leiville ja hedelmille.

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko tällä saarella ja tunnelmat ovat korkealla, emme malta odottaa pääsyä Suomeen!!!! Viimeisen viikon blogipostauksen tulee kirjoittamaan toivottavasti seurueemme kolmas jäsen Juha.

Jenni ja Amira

Kuulumiset Isle of Wightilta!

Hello!

Ensimmäinen viikko Isle of Wightilla on takana. Melkein heti tänne saavuttuamme huomasimme, että kaikki ei ollut samanlaista kuin olimme kuvitelleet. Tämä paikka muistuttaa jonkin verran Narniaa:D Ensimmäiset päivät menivät perheisiin ja ympäristöön tutustumalla. Työt alkoivat jo pari päivää saapumisemme jälkeen ja toistaiseksi kaikki on mennyt siellä hyvin, vaikkakin tekemistä ei ole ollut paljoa.

Viikonloppuna kävimme Needlesseillä Alum Bayssä avokattoisella bussilla ja maisemat olivat jumalaisen kauniit! Matkalla sinne näimme myös uskomattoman paljon peltoja, metsiä, kukkuloita ja erilaisia eläimiä.

Alum Bay

<3

Puolessa välissä viikkoa juhlittiin Halloweenia ja täällä se näkyi todella vahvasti talojen koristeluissa, ihmiset olivat pukeutuneet ja kuljeksivat kaduilla tekemässä Karkki vai Kepponen kierrosta. Monena iltana on ollut myös ilotulituksia, jotka ovat täällä paljon näyttävämpiä, mitä on kotopuolessa tottunut näkemään.

See you in the next updates!

Jenni ja Amira