Viimeisiä viedään Dalateaternilla!

Vappupäivänä eli maanantaina ensimmäinen toukokuuta suuntasimme suurella porukalla Dalateaternin työntekijöitä kaupungille manifestiin rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä. Kaupungilla oli rutkasti ihmisiä liikkeellä, tuntui kuin koko Falun lähikuntineen olisi kerääntynyt osoittamaan mieltä. Syy manifestiin ja esiintyjiin oli vastareaktio ympäri pohjolaa kerättyjen uusnatsien marssi Falunin keskustassa. Oli sydäntäsulattavaa nähdä että eri ikäiset ja taustaiset ihmiset kokoontuivat yhteen tärkeän sanoman nimissä ja todistivat että vaikka pahaa on maailmassa hyvää on aina enemmän.

Tiistaina palasin, edelleen eilisen ravistelemana, teatterille kirjoittamaan villalankapalleroidenteko-ohjetta. Tuli yleiseen käyttöön tappoaikaa omaaville lounastiloihimme. Imuroin lankakeriä varten kierrätysmyymälästä ostetun korin kissankarvoista ja jatkoin puvustamon puolella askareitani. Päivän projekti oli yhden metsänolennon neuleenkauluksen kiinniompelu ja koristelun pohjustus.

Keskiviikkona oli onneksemme lämmin ilma, sillä työskentelimme Lugnet:illä tekniikkatiimin kanssa taivasalla koko päivän. Rakensimme lavojenkiinnikkeitä, vieritimme kiviä kulkuväyliksi pientaretta pitkin kohottamillemme lavoille. Tasoitin soraa tärylätkällä, eli isolla edessään työnnettävällä koneella joka täristen painaa hiekan ja soran tiiviiksi ja kestävämmäksi pinnaksi. Tärylätkän yhteistyökumppanina käytetään vesiletkua sillä maaperä tiivistyy paremmin kosteana. Iltapäivän loppupuolella näyttelijät pamahtivat paikalle koetepastelemaan ja huojumaan kookkaiden keppien kera antaakseen perspektiiviä rakennustyöhömme sekä ohjaajantyöhön.

Torstain vietin puvustamolla sillä minua tarvittiin siellä suuremmissa määrin kuin Lugnet:illä. Päivän tunnit vierähtivät peikon pajusta ja metallista tehdyn olkakoristeen punomiseen. Puvustamon työntekijät olisivat miellellään antaneet minulle vielä uuden työtehtävän seuraavalle päivälle mutta olin jo lupautunut Cajsan eli maskeeraajamme apuriksi kruunua kyhäämään. Illalla kävin lenkillä Lugnet:illa ja ihailin maisemia kaupungin korkeimmasta kolkasta. Seuraavalla Falunin visiitilläni meinaan päätyä hyppytorniin saakka.

Perjantaina tein samanlaisen kruunun pohjustuksen kuin kaikista ensimmäinen tekemäni kruununalku, paitsi että tällä kertaa noin puolet oli bambua ja suunnilleen saman verran pajua. Punoin kepukat yhteen nyörillä ja kiinnitin samaan mustaan pipoon kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa lopputulos oli ilmavampi eikä ollut läheskään yhtä massiivisen painoinen.
Tein muuten aamulla teatterilaisille jäähyväislahjan joka sai paljon positiivista huomiota osakseen; kulhollisen syötäviä hymiöitä.
 Iltapäivällä minut kiikutettiin Lugnet:ille ja saapuessani paikalle minua on vastassa auringonpaisteeseen katetut pöydät pullakahveineen. Dalateaternlaisia tuli tiputtelemalla paikalle ja minulle pidettiin kiitospuhe ja antoivat jopa kiitokseksi lahjoja; lähituotantona käsintehty muki ja teatterin logolla varustettuja käyttöesineitä, muun muassa aivan mahtava polkupyöränistuimen suoja. Olen niin hämmentynyt ja kiitollinen tästä jäähyväisseremoniasta. Ihmeellisen ihania ihmisiä.

Lauantaina menin Falunin kirjastoon palauttamaan lainaamani Tsehovin näytelmäkokoelman ja kerkesin onnekseni käydä Dalamuseet:illä ihastelemassa kaikkea kansallisasuista nykytaiteeseen, Falunissa sekä lähimailla asuneiden taitelijioden tuotoksia pitkälti.

 Sunnuntaina ripotteli aamusta vettä ja lähdin rinkkoineni matkaan ja jätin haikeat hyvästit miltein kahden kuukauden ajan kotinani toimineelle Falunin kunnalle ja elämäni keskustalle, Dalateaternille. Kiitos ja näkemisiin! (Onneksi on kesäteatteriproduktio kyseessä)