Tarjoilijan työt Furteventurassa

Hola!

Meidän viiden hengen porukka kävi kääntymässä Fuerteventuralla kokemuksien perässä. Työskenneltiin Hotel Cotillo Beachissa El Cotillon pienessä kalastajakylässä kolmen muun suomalaisen opiskelijan ja vakkarityöntekijöiden kanssa. Jokaiselle oli omat duuninsa, mie olin tarjoilijana niin siitäpä mie nyt sit teille kerron.

Tarjoilu Espanjan maalla ei eroa juurikaan suomalaisesta tavasta tarjoilla, mutta harjoittelijoilla on siellä hieman eri säännöt kuin Suomessa. Työpaikoilla on tarkempi hierarkia; jos harjoittelijalla on jotain kysyttävää tai sovittavaa, se hoidetaan muiden työntekijöiden kanssa jotka mahdollisesti sitten vievät tarvittaessa asian eteenpäin pomolle. Tai näin meille kerrottiin, mutta kun istui parina iltana ilmaisen wifin perässä hotellin terassilla ja jutteli yömyöhään paikan omistajan kanssa, tuli tuokin väite siinä kumottua. Parin viikon aikana tuli myös selväksi, että harjoittelijat eivät puutu kassan käyttämiseen, vaan rahat kiikutettiin pöydistä vakituisille työntekijöille jotka sitten hoiti homman kotiin.

Meidän hommiin kuului pääpiirteittän asiakkaiden palvelu, ravintolan siivoilu, noutopöytien valmistelu ja allasbaarissa palvelu. Ravintolassa oli ruokaa tarjolla kolmesti päivässä ja kaikki ruoka tarjoiltiin noutopöydistä, joten meidän tehtäviksi jäi ruoka-aikaan lautasten keräily, pöytien siivoaminen ja kiillotushommat. Työ itsessään ei ollut haastavaa ja siitä saattoi välillä kuulla kuittiakin, kuten yksi kokin rutale sen muotoili: You are not waiters, you are transporters. Jos hän ymmärtäisi suomea niin tunnistaisi tästä kyllä itsensä, mutta kun sanavarasto on mallia makkara, Imatra, hopi hopi ja suomen kirjava kirosanarepertuaari, voidaan ehkä luottaa siihen ettei huomenna messenger täyty uusista kuittailuista. Olihan tuossa lentävässä lauseessa ripaus totuuttakin, kun hiljaiset työpäivät meni työnnellessä astiakärryjä keittiön ja salin välillä.

Normaali työpäivä alkoi meillä yleensä puoli yhdeksän ja yhdeksän välissä. Aamiainen hoidettiin yhteistuumin maaliin asti ja sen jälkeen nakki napsahti joko allasbaariin tai salin siivoamiseen. Allasbaari oli miun lemppari kaikista hommista, vaikka alkuun se oli sääntö-Suomesta tulleelle opiskelijalle hirviän hämmentävä kokemus. Siinä missä Suomessa viinaksia tarjotaan se 4cl eikä tippaakaan yli tai luvat lähtee ja häkki heilahtaa, Kanarialla tarjotaan desi. Tai kaksi. Riippuu vähän siitä milloin asiakas sanoo stop tai kupin reunat tulee vastaan. Ekalla viikolla meinasi polvet tutista kun esimies kävi ne kakskyt viinaspulloa minuuttiin läpi ja sanoi että siitä sitten, hän tulee kohta takas. Nopeasti siihen hommaan kuitenkin pääsi kiinni ja allasbaarissa tulikin tehtyä kourallinen uusia tuttavuuksia niiden tuhannen drinkin lisäksi. Allasbaarissa töitä tehtiin lounaalle (klo 13) asti, jolloin allekirjoittaneella yleensä alkoi tauko. Sellanen kevyt kuuden ja puolen tunnin tauko, jolla oli mahdollista käydä syömässä ravintolassa ja sen jälkeen tuhrata omiaan ennen iltavuoroa. Puoli kahdeksan painuttiin takaisin töihin illalliselle, ja päivä oli kympin hujakoissa pulkassa. Se mitä sen iltavuoron jälkeen turattiin kuuluukin jo seuraavaan postaukseen.

Kaiken kaikkiaan tuo kolmen viikon reissu Fuerteventuralle oli yks miun elämän rikkaimmista kokemuksista. Siellä pystyi elämään ja hengittämään ihan eri tavalla kun täällä kotimaassa. Kun meidän lentokone nousi Puerto del Rosarion kentältä ja käänti nokkansa Madridin kautta Suomeen, totesin itelleni hiljaa mielessä että keho matkustaa mutta mieli jäi sinne. Reissusta jäi käteen haikea fiilis, miljoona kokemusta, hirviä jet lag, kaikki espanjan kielen termit joilla saa vielä turpaansa, muutama facebook-kaveri ja ikuinen kaipuu ulkomaille. Palaamme myöhemmin asiaan, kuulette miusta vielä!

Muchas gracias / kiitos ja kuitti,
Rebekka