Viimeisiä viedään Dalateaternilla!

Vappupäivänä eli maanantaina ensimmäinen toukokuuta suuntasimme suurella porukalla Dalateaternin työntekijöitä kaupungille manifestiin rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä. Kaupungilla oli rutkasti ihmisiä liikkeellä, tuntui kuin koko Falun lähikuntineen olisi kerääntynyt osoittamaan mieltä. Syy manifestiin ja esiintyjiin oli vastareaktio ympäri pohjolaa kerättyjen uusnatsien marssi Falunin keskustassa. Oli sydäntäsulattavaa nähdä että eri ikäiset ja taustaiset ihmiset kokoontuivat yhteen tärkeän sanoman nimissä ja todistivat että vaikka pahaa on maailmassa hyvää on aina enemmän.

Tiistaina palasin, edelleen eilisen ravistelemana, teatterille kirjoittamaan villalankapalleroidenteko-ohjetta. Tuli yleiseen käyttöön tappoaikaa omaaville lounastiloihimme. Imuroin lankakeriä varten kierrätysmyymälästä ostetun korin kissankarvoista ja jatkoin puvustamon puolella askareitani. Päivän projekti oli yhden metsänolennon neuleenkauluksen kiinniompelu ja koristelun pohjustus.

Keskiviikkona oli onneksemme lämmin ilma, sillä työskentelimme Lugnet:illä tekniikkatiimin kanssa taivasalla koko päivän. Rakensimme lavojenkiinnikkeitä, vieritimme kiviä kulkuväyliksi pientaretta pitkin kohottamillemme lavoille. Tasoitin soraa tärylätkällä, eli isolla edessään työnnettävällä koneella joka täristen painaa hiekan ja soran tiiviiksi ja kestävämmäksi pinnaksi. Tärylätkän yhteistyökumppanina käytetään vesiletkua sillä maaperä tiivistyy paremmin kosteana. Iltapäivän loppupuolella näyttelijät pamahtivat paikalle koetepastelemaan ja huojumaan kookkaiden keppien kera antaakseen perspektiiviä rakennustyöhömme sekä ohjaajantyöhön.

Torstain vietin puvustamolla sillä minua tarvittiin siellä suuremmissa määrin kuin Lugnet:illä. Päivän tunnit vierähtivät peikon pajusta ja metallista tehdyn olkakoristeen punomiseen. Puvustamon työntekijät olisivat miellellään antaneet minulle vielä uuden työtehtävän seuraavalle päivälle mutta olin jo lupautunut Cajsan eli maskeeraajamme apuriksi kruunua kyhäämään. Illalla kävin lenkillä Lugnet:illa ja ihailin maisemia kaupungin korkeimmasta kolkasta. Seuraavalla Falunin visiitilläni meinaan päätyä hyppytorniin saakka.

Perjantaina tein samanlaisen kruunun pohjustuksen kuin kaikista ensimmäinen tekemäni kruununalku, paitsi että tällä kertaa noin puolet oli bambua ja suunnilleen saman verran pajua. Punoin kepukat yhteen nyörillä ja kiinnitin samaan mustaan pipoon kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa lopputulos oli ilmavampi eikä ollut läheskään yhtä massiivisen painoinen.
Tein muuten aamulla teatterilaisille jäähyväislahjan joka sai paljon positiivista huomiota osakseen; kulhollisen syötäviä hymiöitä.
 Iltapäivällä minut kiikutettiin Lugnet:ille ja saapuessani paikalle minua on vastassa auringonpaisteeseen katetut pöydät pullakahveineen. Dalateaternlaisia tuli tiputtelemalla paikalle ja minulle pidettiin kiitospuhe ja antoivat jopa kiitokseksi lahjoja; lähituotantona käsintehty muki ja teatterin logolla varustettuja käyttöesineitä, muun muassa aivan mahtava polkupyöränistuimen suoja. Olen niin hämmentynyt ja kiitollinen tästä jäähyväisseremoniasta. Ihmeellisen ihania ihmisiä.

Lauantaina menin Falunin kirjastoon palauttamaan lainaamani Tsehovin näytelmäkokoelman ja kerkesin onnekseni käydä Dalamuseet:illä ihastelemassa kaikkea kansallisasuista nykytaiteeseen, Falunissa sekä lähimailla asuneiden taitelijioden tuotoksia pitkälti.

 Sunnuntaina ripotteli aamusta vettä ja lähdin rinkkoineni matkaan ja jätin haikeat hyvästit miltein kahden kuukauden ajan kotinani toimineelle Falunin kunnalle ja elämäni keskustalle, Dalateaternille. Kiitos ja näkemisiin! (Onneksi on kesäteatteriproduktio kyseessä)

Dalateaternilla viidettä viikkoa

 Maanantaina eli kahdeksantena  päivänä putkeen teatterilla(voisin hyvin tottua tähän), oli kankaiden leikkaaminen pikkupeikkojen asuja varten vuorossa. Kankaiden saksimisen jälkeen sain hetken aikaa jatkaa käpyhatun rakentamista ennenkuin suuntasimme tekniikkapuolen heppujen kanssa kantamaan varteenotettavan kokoisia keppejä,"Hässestörar" Lugnetille (:mäkihyppykeskuksen metsämään) jonkun nimeltä mainitsemattoman maajussin ladosta. Emme onneksemme sairastuneet myyräkuumeeseen.

Tiistaina lähdimme rekvisitöörin, Beatan, sekä tarpeisto- ja lavastusharjoittelijan, Johannan kanssa kirpputorikierrokselle ympäri lääniä etsimään erilaisia näyttämölle soveltuvia työkaluja. Etsimme kyläläisille peltotyövälineitä ja mahdollisimman peikkomaisia, eriskummallisia esineitä joita ei oiken pysty tunnistamaan tiettyyn tarkoitukseen käytettäviksi. Kirpputorien jälkeen menimme Johannan koululle, Leksandin kansankorkeakoululle, kaivelemaan keramiikkalinjalaisten roskiksia.  Poisheitettyjä, rikkinäisiä tekeleitä hyödynnetään kesäteatterialueelle rakennettavaan arkeologiseen peikkokaivaukseen. Kerkesimme vierailla myös toisella kansankorkea- ja ammattikoululla jossa oli muun muassa vanhojan perinteitä kunnioittava sepänlinja ja omavarainen keramiikkalinja. Sepäksi opiskelevilta saimme pieleen menneita tekeleitä mukaamme Bergtagnan peikkojen käyttöesineiksi. Erittäin onnistunut reissu toisin sanoen. Illalla pääsin kokemaan Rhytmania-nimisen tanssiesityksen, jonka pääosassa oli Bergtagnan koreografi, Anna Öberg. Esitys oli minimalistinen toistoja hyödyntävä, folk-vaikutteita ja  lo-fi-musiikkia yhdistelevä lyhyehkö näytös, jossa tanssijan itsensä lisäksi osana esitystä kuului kontrabassonsoittaja.

Keskiviikko-aamuna oli tuotanko- sekä viikkokokoukset vuorossa. Kokousten jälkeen jatkoin käpyhatun työstämistä kunnes liima loppui ja sain luvan vipeltää ostamaan lisää. Dalateaternin sijainti on tämänkaltaisiakin tapauksia ajatellen ideaalinen; miltein Falunin sydämessä.

Torstain aikana sain käpyhatun viimeiset suomut liimattua jonka jälkeen sain pukusuunnittelijan, Paulinan hyväksynnän projektistani. Työvoitto! Iltapäivän aikana punoin uusiksi viime lauantaina aloittamani peikkojen hallitsijattaren pajukruunun. Työ oli suht' haasteellista sillä paju on kuivahtaessaan epäkiitollista työstettävää, mutta kamppailtuani hetken lopputuloksesta tuli käytettävän oloinen.

Perjantain vietin suurimmaksi osaksi puvustamon puolella. Tein kuvallista nimi- sekä roolilistaa Bergtagna-näyttelijöistä puvustamon työntekoa helpottamaan. Kävin myös läpi puvustamon Bergtagna:a varten tekemän tilkkuvaraston ja ripustin tilkkuja sekä ryijyjä henkareille ja rekeille aikaa säästääksemme ja etsintää helpottaaksemme. Parantelin myös pajuisia kruunuja ja ompelin pihlajanmarjoja koristeiksi.

Lauantaina, eli päivä ennen Vappua päätin lähteä illalla Ärkepucko-nimisen bändin keikalle. Olin reagoinut heidän julisteisiin kaupungilla ja mielenkiintoni vei mennessään. Tyylilajillisesti kuvailevat musiikkiaan "stemmalaulu-punk"-henkiseksi ja feministinen, yhteiskuntakriittinen sanoma kävelee käsi kädessä kekeseliään musiikkigenre-yhdistelmän kanssa. Tutustuin keikan aikana yhtueen toisen laulajan tuttujen kanssa joten ilta meni oikein mukavissa merkeissä eri ikäisten ihmisten kanssa keskustellessa.
Sunnuntai eli Vappuaatto. Yksin vankilassa, Krista kun lähti varhain perjantai-aamuna. Tehtailin päivän aikana itselleni erinäisten kasvien juurista tehdyistä jauheista, luomu reilunkaupan kaakaosta, kauramaidosta ja täysmehusta päivän piristävän juomani ja räpelsimme ystäväni kanssa netin välityksellä Skype-puhelun kotikommuunilaisilleni. Oli ihanaa nähdä heidän iloiset kasvonsa ja ikävä iski täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Illemmalla lähdin Falu Gruva:lle eli kaivokselle nauttimaan vappukokosta ja kuorolaulusta. Kokko roihusi riehakkaasti ja ihmiset olivat innoissaan, ihastelijoita noin 700. Kokon rauhoituttua kävelin keskustan läpi, katselin päihtyneitä ruotsalaisia ja kävin maaten.

Neljäs viikko Dalateaternilla Falunissa

Otin pääsiäisen ajaksi rastoitetun oikeahiusperuukin kotitehtäväksi. Olin asennoitunut siihen että istun pääsiäisen television edessä rastoja aukoen mutta olin väärässä, sillä projektiin menikin vain pari iltaa intensiivistä, ihanaa työtä.
 Pääsiäisen vietimme pitkälti majatalolla, sekä vilustuneena että mämmittä harmikseni.

Pääsiäisen jälkeinen tiistai toi mukanaan Bergtagna-produktion peikkojen hallitsijattaren kruunun prototyypin rakentamista bambusta ja nyöristä. Bambun oksat punoin toisiinsa nyörillä ja kiinnitin mustaan "peruspipoon" joka oli puettu styroksisen mallipään päälle.
 Kruunuprojektin valmistuttua siirryin puvustamon puolelle suurentamaan metsäläisdaamille tulevaa hametta. Oli hauska huomata että niin yksinkertainen asia kuin rypytys voidaan saada aikaiseksi monella eri tavalla.

Keskiviikko meni kokonaan hameen kanssa näpertämiseen ja suorituksen jälkeen oli onnekseni luvassa teatterilaisten kanssa "en After Work" eli tiemme vei lähiravintolaan The Kings Arms nauttimaan illasta noin kaksikymmenhenkisellä porukalla. Ravintolasta poistuessani lavastaja ja hänen kumppaninsa, yksi näyttelijöistä, kutsuivat minut ja vierailevan näyttelijän luokseen iltateelle. Sanoinkuvaamattoman voimaannuttava ilta inspiroivassa ympäristössä ihmisaarteiden seurassa.

Torstaina hioimme toisen lavastus- ja rekvisiittaharjoittelijan, Johannan kanssa realistisen kokoisen muovisen luurangon täytetyt ruuvinreijät sileiksi. Luurankokosmetologian jälkeen aloimme tehtailemaan risukäsineitä. Teimme parit eri prototyypit käsineistä joiden sormista kasvaa risuja. Käsineet olivat pohjimmiltaan puutarhakäsineitä ja risut olivat muovisia joissa oli metallilankaa keskustassa jotta niitä pystyi muotoilemaan paremmin.

Perjantaina lähdimme Cajsan (maskeeraaja), Paulinan(pukusuunnittelija), Fuffen(valo- ja tekniikkapäällikkö), Andreaksen(mediavastaava) sekä Malan(näyttelijä) kanssa metsään kuvaamaan traileria. Metsä oli satumaisen kaunis jo itsessään ja vielä kun savukoneella lisättiin tehosteita lopputuloksesta tuli korkeatasoinen. Autoin roudailussa ja vaatteidenvaihdoissa. Kun traileria varten oltiin saatu riittävästi materiaalia palasimme teatterille ja nauttimaan kevään viimeisestä "Kultursoppa"-esityksestä nimeltään "Ett rop på hjälp i ord och ton" suomennettuna "Avunhuuto sanoin ja sävelin". Yksinäinen teatraalisesti kerroksittain pukeutunut näyttelijä joka analysoi ihmisen yksinäisyyttä ja monimutkaisuutta monimutkaisin lausein ja lauluin soittaen muun muassa viinilaseilla melodiaa. Esityksen aikana tarjoiltiin vgeaaniystävällistä kookoskermasta porkkana-tomaattikeittoa ja juuri leivottuja sämpylöitä. Nautin. Esityksen jälkeen kerkesin vielä aloittaa pienen peikon hattu-pohjan tekon vilttikankaasta.

Lauantain sekä sunnuntain vietin myös teatterilla työskentelemässä, sain nimittäin paikan käsityö-työpajasta jossa keskityttiin erilaisten puvustuksen ja maskeerauksen koristeiden tekoon Bergtagna:a varten.
Lauantain aikana kyhäilin peikkohallitsijattarelle toisen kruunuvaihtoehdon, mutta tällä kertaa pelkästään pajusta punoen ja pihlajanmarjoilla koristellen.
 Sunnuntaina keskityin villapalleroiden tekoon ja varakruunun alullepanoon.

Bergtagna-traileri: https://www.youtube.com/watch?v=Mb7HGEtyPdI

 

 

Pietarin matka

Matkaan lähdimme 10.4. puoli kuuden aikoihin unenpöpperöisinä. Vainikkalassa hyppäsimme allegron kyytiin jolla matkustimme Pietariin. Pietarissa pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan jännittävää ja ruuhkaista metroa. Metrolla kulkeminen ei ollutkaan niin vaikeaa mitä kuvittelimme, koska lähin metroasema oli jo hotellimme alakerrassa. Hotellille saavuttua veimme laukut huoneisiimme ja lähdimme etsimään nälkäisinä ruokaa. Mahat täynnä hyppäsimme bussiin, jolla menimme tutustumaan Venäjän tiedeakatemian eläintieteelliseen museoon. Illalla vietimme rauhallista vapaa-aikaa hotellissa ja viereisessä ostoskeskuksessa.

 

Toinen päivä alkoi sillä, että venäläiset matkailukoulun opiskelijat tulivat hakemaan meitä hotellilta, josta lähdimme tutustumaan heidän College of tourism and hotel service kouluun. Heidän koululla esittelimme meidän kouluamme ja he heidän koulua. Sen jälkeen teimme venäläisten opiskelijoiden kanssa leikkimielisen opastuspalvelu suunnitelman, jonka lopuksi esittelimme. Päivän ohjelman lopuksi venäläiset opiskelijat esittelivät meille kaupunkia mm. Jänissaaren Pietari- Paavalin linnoitusta. Ilta meni omilla teillä joihin kuului mäkkäri ja shoppailu.

Kolmantena päivänä venäläiset opiskelijat tulivat kanssamme kaupunkikierrokselle, jonka piti Veera saadakseen ammattiosaamisen näytön. Veeran opastukseen ei sattunut mikään paras ilma vaan taivaalta tuli vettä kuin ämpäristä kaatamalla. Tutustuimme päivän aikana mm. Talvipalatsiin, Kazanin kirkkoon sekä Aleksanteri Nevskin luostariin. Illalla taas paljon ruokaa ja shoppailua yhdessä.

 

 

Neljäntenä eli viimeisenä päivänä oli taas aika matkustaa takaisin Savonlinnaan samaa reittiä takaisin. Poimimme paluumatkalla muutaman kokkiopiskelijan kyytiin, jotka olivat Pietarin hotelleissa työssäoppimassa. Reissu oli mukava ja liiviin tarttui venäläistä kulttuuria sekä Pietarin nähtävyyksistä osa. Halutaan uudestaan!

Noora Inkinen, matkailu