Asumisesta Fuerteventuralla

Hola!
Asunto, jossa asuimme työssäoppimisemme aikana oli kätevä kolmio, jossa kaikki toimi. Asuntoon siis kuului kylpyhuone, keittiö, pieni pesuhuone, olohuone ja kaksi makuuhuonetta sekä pieni parveke.

Kämppä oli kalustettu valmiiksi ja sieltä löytyi kaikkea muuta mitä elämiseen tarvitsee;  astiat, ruanlaittovälineet, siivousvälineet, pyyhkeitä, lakanoita, lisäpeittoja yms. Meillä oli myös asunnossamme tv ja rajaton wifi.
Eniten meitä yllätti matkan aikana erot hygieniatasossa. Kun on tottunut suomalaiseen siisteyteen, tuntui aluksi vaikealta sopeutua kämppään. Meidän asunnossa oli myös paljon pieniä ötöiköitä, espanjalaisten muurahaisia, sekä muutama iso torakka. Ne eivät kuitenkaan häirinneet elämää ja hyönteismyrkkyä saa aina ostettua lisää! Meillä oli myös ensimmäisinä päivinä vaikeuksia saada ovi avattua, lukot alkoivat olla aika vanhat ja ongelmallisia avata.

Suurimmassa osassa kerrostaloissa oli yhteinen uima-allas, joka puuttui meidän talosta. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä asuimme lähellä rantaa ja pääkatua.
Asunnot Fuerteventuralla on halvempia kuin Suomessa, mikä ei ole yllätys johtuen huonommasta palkkatasostakin. Työkaverini kertoi, että saan hyvän kaksion n. 300e/kk sisältäen sähköt ja vedet ja hyvältä sijainnilta!
Voisin ehdottomasti joku päivä asua jonkunaikaa Fuerteventuralla ja suosittelen kaikkia joilla on mahdollisuus vierailemaan Kanariansaarilla.
Kirjoittanut Anniina Suhonen

Pietarissa osa 2

Maanantai
Nonniin.. Uusi viikko ja uudet kujeet. Teatterilla on maanantai vapaa päivä.. Mutta meillä oli ihan täysi päivä. anastasia ja Jana veivät meidät näköalatorniin katsomaan maisemia. Siellä on kesäisin kahvila ja he pitävät siellä ulkoilmakonsertteja. Voisin kuvitella itseni sinne kesällä :) Sää oli tosi kehno, mutta näkymät sitäkin upeammat. Ja tämä paikka oli Janan lempioleskelupaikka. Haitaribussilla hurautettiin Iisakin kirkon ohi ja kävellen jatkoimme paikkaan nimeltä Silent Tea. Tämä oli Anastasian lempi teetaivas, jossa nautimme hyvää teetä ja kotitekoista kirsikkapiirakkaa.. Tämä kahvila on sen verran syrjässä, ettei tänne turisti eksy. Kävelimme Iisakin kirkolle ja pujahdettiin myrskyn keskeltä sisään.. Ulkopuolella otimme valokuvia pientä maksua vastaan Pietari Suuren ja hänen vaimonsa kanssa.

Tiistai ja oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!!!

Päivämme alkoi Hulppeasti Eremitaasista. No huh huh.. Voi sitä ylellisyyden määrää. Välillä kävimme kahvilassa tankkaamassa. Viisi tuntia kierreltiin ja ihmeteltiin kaikkea näkemäämme. Ja jos oikein muistan, niin jos jokaisen taideteoksen edessä seisoisi yhden minuutin, niin kierroksella menisi vaatimattomasti 22vuotta.. Kyllä.. Kotiin ja juhlavermeet niskaan ja lähdimme juhlistamaan Itsenäisyyspäivää. Kävimme syömässä hyvin ja menimme sen jälkeen jazzklubille nimeltänsä The Hat..

Keskiviikko alkoi tutustumiskäynnillä Mihailovski-teatteriin. siellä meitä oli vastassa sonja. Hän piti meille kierroksen englanniksi. Aleksei tulkkasi sitten tytöille venäjäksi. Heidän esiintymislava on vino. Voin kuvitella, että ei ole helppo rasti tanssia.. Saimme hetken seurata Prinsessa Ruususen harjoituksia..Henkeä oikein sapasi :)

Eremitaas päivää juhlittiin myös. Aukiolla oli julkisivulle tehty valospektaakkeli.. Voi hyvänen aika. Musiikki huumasi mielen ja silmät tippui päästä. Wau..

Torstaina ennen kuin menimme teatterille, löydettiin tori ja kangaskauppa.Torilla oli aikamoinen hulina ja ensimmäistä kertaa tuli vähän turvaton olo.. Teatterilla lounaan jälkeen ihmeteltiin Philippin kekseliäisyyttä. Aladdinin taikalamppu oli syntynyt kahdesta salaattikulhosta, kastelukannun nokasta, kahvasta ja kankaasta..

Lähdimme Philippin toiseen työpaikkaan lasten taidekoululle.Hän on uunnitellut ja toteuttanut sinne vuotuisen joulunäytelmän.Pääsimme seuraamaan ensimmäisen läpimenon. Aleksei kierrätti meitä ympäri koulua. Siellä toimii 70 eri taidekerhoa ja tähän esitykseen oli sekoitettu 10 eri kerhoa.. Näyttelijöiden puvuissa oli nerokkaita ratkaisuja. Esim. ensin oli kukkanupulla ja kun ne puhkesivat kukkaan, hatut aukesi kukan terälehdeksi ja mekko aukesi kukaksi. Kierroksen päätteeksi menimme Philippin lempi kiinalaiseen ravintolaan syömään.

Perjantaina haimme Annen ja Anne-Marin hotellilta. Kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuulumisia. Verikirkkoon kävimme tutustumassa nyt sisältä päin. siellä oli kaikki seinäkoristeet tehty mosaiikista. Wau..
Teatterilla meitä oli vastassa Philipp. Hän piti meille esittelykierroksen. Teekupposten ja suussasulavien piirakoiden äärellä puhuimme asiaa ja luotiin yhteistyötä välillemme. Illalla kävimme porukalla syömässä.

Lauantai aamuna menimme omalle teatterille vielä katsomaan Siniparta nukketeatteri esityksen. Virallisten osuuksien jälkeen lähdimme vielä kylille hankkimaan loput tuliaiset.. Illalla nautimme Pietarin Oopperatalolla katsomassa Helmenkalastajat oopperan. Siihen on hieno lopettaa tämä ihan uskomaton matka.

Onnistunut pilotointi hanke on saanut hienon orastavan suhteen :)
Terkuin  Minna, Susanna, Vera ja  Maria

Kokin työstä Kanarialla

Olimme kukin meistä töissä paikallisessa ravintolassa, joissa ruokana oli perinteisiä espanjalaisia herkkuja. Merenelävät olivat isossa roolissa ja töihin tullessa tiskialtaassa saattoi lötköttää minun kokoinen tonnikala (n. 190cm), mutta toki lihaakin oli tarjolla. Tuntui julmalta laittaa elävä rapu kelmuun ja pakkaseen, mutta niin siellä tehtiin. A'la carte annokset ovat suurpiirteisesti samantapaisia Euroopassa, mutta kyllä niistä aina jotain Espanjalaista/Kanarialaista erilaista löytyi. Paellaa ei muualta saa samalla tavalla. 

Keittiön kokoonpano oli kokenutta sakkia ainakin meidän ravintolassa. Suuri osa kokeista oli Marokosta, mikä on kuulemma hyvin yleistä ja ymmärrettävääkin, sillä siinähän se vieressä on. Pääkokkina meillä oli Kiko, hyvin jämpti ja ammattitaitoinen mies ja toinen ns. master chef oli Manuelle, stereotyyppisen tempperamenttinen Espanjalainen nainen. Äänen taso nousi hyvin äkkiä huutoon, mutta siellä siihen tottui eikä sitä pahalla otettu vain se tavallaan kuului kulttuuriin. Hierarkia Espanjalaisessa keittiössä korostuu paljon selkeämmin, kuin Suomessa, jossa harjoittelijatkin voivat päästä kokeilemaan pihvinpaistoa. Itse tein pääosin salaatteja, alku- ja jälkiruokia. 

Silmiinpistävä ero Suomeen verrattuna oli hygieniakäytännöt ja arjen hieman rennommin ottaminen. Tarjoilija saattoi ruokansa yhteydessä juoda lasin viiniä ja keittiössä samalla työlaudalla pilkottiin kaikki ja rätillä pyyhittiin, päivän päätteeksi vasta kunnon pesu. Patakintaat olivat kaiketi turhia heidän mielestään ja kuumat pannut nosteltiin uunista rätillä. (Yhden palovammamuiston minä, Matti, sainkin) Biojätteitä ei ikävä kyllä lajiteltu erikseen vaan kaikki samaan säkkiin. 

Työajat olivat myös erilaiset kuin Suomessa. Aluksi työaikani meni näin: Kello 11:sta töitä kello kolmeen ja kolmesta seitsemään ns. Siesta jolloin voit käydä rannalla ja kotona ja mitä ikinä haluatkaan ja sitten velvollisuutta jäljellä seitsemästä kymmeneen. Puolessa välin matkaa työvuoroni muuttui kuitenkin 15-22 yhteen putkeen. Kummassakin oli omat puolensa sillä Siesta-aika oli mukavaa päivä aikaa käydä jossain, mutta tunnet olevasi sidottu vielä työhön. Suomessa kun olemme tottuneet tekemään yhteen putkeen päivän, niin tykkäsin kuitenkin enemmän ehkä 15-22 vuoroista. Sain sillä vuorolla kunnon ruuankin ja sai nukkua pitkään. Lyhyillä vuoroilla vetelimme tonnikalasämpylöitä, kun kerkesimme.

Työ on raskasta kaikkialla. Siellä tosin hommaa oli selvästi pyöritetty kauan ja se sujui sulavasti ammattitaidolla. Ihmisistä kuitenkin aisti ehkä hieman, että työstä ei ainakaan liikaa makseta. Kokin peruspalkka siellä on kuulemma 1000-1500€ luokkaa kuukaudessa. Positiivisena yllätyksenä minullekin, siellä jaettiin keittiön kesken asiakkailta tulleet tipit ja tosiaan minäkin sain puolikkaan tipin, joka oli yllättävän hyvä pieni lisätulo reissuun. Tarjoilijoilla on varmaan suurin mahdollisuus tienata isompia summia tipeillä, siinä kun ollaan suoraan kontaktissa asiakkaaseen.

Jokatapauksessa oli erittäin antoisaa ja opettavaa saada hypätä toisen kulttuurin arkeen ja nähdä vähän pintaa syvemmältä. Reissu näytti miten erilaista se on tuolla muualla, mutta myös miten hyvin meillä täällä Suomessa jotkin asiat ovat(ja mitkä ei). Itselläni on kyllä tavoite kiertää maailmaa ja sen takia kokin taitoja itselleni haalin. Ruokaa kun jokapaikassa veikkaisin aina tullaan tarvitsemaan :)

Kirjoittanut Matti Itkonen

Hei sinne Suomeen !

Tällä viikolla on ollut tosi hyvät ilmat, aurinko paistanut monena päivänä. Olen kävellyt paljon ja löytänyt monia piristäviä pikku juttuja reittien varrelta. Harmi, ettei meillä kuvien lähetys onnistu! Olen saanut Ellankin raahatuksi pari kertaa ulos. Keskiviikkoiltana kävimme irlantilaisessa pubissa. Oli semmoinen tunne, että vähän pitää päästä rentoutumaan. Oli kiva ilta, rentouduimme sopivasti, emme liikaa 😁
Torstaina kävimme Anabelin kanssa tutustumassa Miguel Catalan - nimiseen oppilaitokseen. Se on iso keskiasteen oppilaitos, jossa on n. 1500 opiskelijaa ala- asteikäisistä eri- ikäisiin aikuisopiskelijoihin. Itse rakennus on todella vanha ja se on aikoinaan toiminut sisäoppilaitoksena. Siihen aikaan katolisessa maassa piti sisäoppilaitoksessa olla oma kirkko, niin myös täällä. Nykyisin kirkko on iso luentosali, jossa on todella hyvä akustiikka. Koulussa on hyvät hoitopuolen käytännön harjoittelutilat. On monipuolinen hoitoluokka, jossa myös kaikki hammashoitoon tarvittavat laitteet ja välineet. Röntgenhoitajien koulutukseen on myös omat tilat kuvantamislaitteineen, mm mammografialaite. Laitteet eivät ole ihan uusia, mutta riittävän toimivia koulutustarkoitukseen. Koulussa on myös elintarvikealan laboratorio.
Meitä opasti koulun rehtori, joka on myös englannin opettaja. Hän puhuikin niin hyvää englantia, että sitä oli helppo seurata ja hyvin pystyin hänen kanssaan keskustelemaan.
Saimme olla mukana hoitoavustajien ryhmän oppitunnilla, jossa käsiteltiin ihmisen hermoston toimintaa ja niihin liittyviä testejä. Pikkusen hankalaa oli kyllä seurata espanjankielistä opetusta 🙃, vaikka meillekin annettiin omat monisteet.
Töissä on ollut nyt jo helpompaa. Nyt osaan jo laittaa sujuvasti trakeaputken paikoilleen! Päivät tietenkin vähän vaihtelevat. Tällä viikolla olen ollut enimmäkseen sellaisten hoitajien mukana, jotka puhuvat olemattoman vähän englantia. No, olenkin yrittänyt opettaa heille englantia 😅
Kyllähän se taitaa olla niin, että  ihan vieraaseen kulttuuriin ja vieraalle kielialueelle tuleminen vaatii aika pitkän tottumisajan.
Perjantaina iltapäivällä tein tosi pitkän kävelylenkin, jonka varrelta otin monta hyvää kuvaa. Voin näyttää niitä sitten ainakin omalle ryhmälle illanvietossamme.
Lauantaina lähdimme bussilla isoon Puerta Venecia- nimiseen ostoskeskukseen. Koko päivän reissu, eikä ihan ilman eksymistä selvitty, mutta tosi hyvin pärjättiin kuitenkin 🤓.
Ensi viikolla onkin viimeiset 3 työpäivää, maanantai, keskiviikko ja perjantai. Eli espanjaksi Lunes, Miercoles y Viernes. Tiistai ja torstai ovat uskonnollisia juhlapäiviä ja siis vapaita meille.
Tässäpä Tuijan tämänhetkisiä mietteitä ja tunnelmia.

Pietarissa osa1
27.11 sunnuntaina lähdimme lumisista maisemista kohti Pietaria. Yli menimme Svetogorskista.. Matka sujui lupsakasti ja nopeasti. Meidän koti on Fontanka joen varrella, joka haarautuu pääjoesta Nevasta.. Asumme hienosti viidennessä kerroksessa, jossa ei ole hissiä :D.. suattaapi olla rautainen kunto loppuajasta.. he he..

Maanantaina käytiin ensimmäisenä rekisteröitymässä maahan, koska yli viikon pituisilla matkoilla Venäjälle se on pakollista.. Metrokortit käytiin ostamassa ja heti lähdettiin etsimään meidän tulevaa työharjoittelupaikkaa, joka on  Nukketeatteri Skaska. Jokseenkin helposti löytyi.. metrolta kymmenen minuutin kävelymatkan päässä..
Seuraava kohde, jota lähdettiin etsimään oli Venäläisen taiteen museo. Sekin löytyi kivuttomasti ja siellähän pyörähti jokunen tunti..
siinä sitä olikin ohjelmaa ensimmäiselle päivälle Pietarissa..

Tiistaiaamuna meitä oli vastassa Aleksei, joka toimii meidän "kummina" koska hän puhuu sujuvaa englantia.. kiitos ja kumarrus siitä.. Hän kierrätti meitä joka puolella teatterilla. Kierroksen jälkeen päästiin katsomaan Pähkinänsärkijä esitys.. Olihan kuulkaa aika hienosti tehty..
Teatterilla on oma ruokala, jossa voimme ruokailla.
Heille oli aikamoinen yllätys, kun pamahti oven täydeltä aikuisia opiskelijoita, eikä alta parikymppisiä nuoria.. Eli me olemme heille ensimmäiset ulkomaalaiset ihan oikeat opiskelijat..

Keskiviikko alkoi tutustumisella kansalliseen Aleksanterin teatteriin. Se on ensimmäinen pysyvästi toimiva julkinen teatteri Venäjällä. Saatiin yksityiskierros teatterin museossa ja pääsimme     kierrokselle heidän tarpeistovarastoon ja työhuoneisiin, joihin ei tavan talliaiselle ole mitään asiaa..
Päästiin vielä kutsuvieraana illalla seuraamaan näytelmää, Leo Tolstoin "Elävä ruumis" . Päivällä käytiin meidän viralliset paperit läpi ja näytettiin valokuvia kaikesta mitä olemme koulussa tehneet.. He olivat aivan ällikällä lyötyjä, kun me teemme kaikista materiaaleista ja kaikilla laitteilla. Ompelukoneesta sirkkelin.. Eli yhdellä opiskelijalla on valmiudet tehdä mitä vaan.. Kun taas Venäjällä valmistutaan vain yhteen spesialiteettiin..

Torstaina herättiin loskaisen aamuun. Metroasemalla tavattiin Aleksei, joka vei meidät Pietarin ensimmäisen kuvernööri  Mensikovin palatsiin. Siellä oli lukuisia huoneita ja saleja. Pari huonetta oli päällystetty kokonaan keramiikkalaatoilla. Taide-esineitä ja huonekaluja oli kerätty ympäri maailmaa.. Kierroksen jälkeen käveltiin Nevan rantaa metrolle. Teatterilla meidät otti maskeeraaja Svetlana huomaansa. Hän näytti ja kertoi kuinka tehdään heillä peruukit ja maskeeraukset. Saimme kokeilla peruukkeja ja Svetlana teki Marialle, Tatianalle ja Veralle maskit. Sen jälkeen saimme seurata kuinka hän taikoi Maskit Pähkinänsärkijäesityksen  näyttelijöille... Illalla vielä lähdimme istumaan iltaa Aleksein lempikahvilaan..

Perjantaina päästiin jo tositoimiin.. Tuleva vuosi on kukon vuosi. Silloin kun teatterilla on niin sanotusti isot projektit valmiina, niin esimerkiksi Filipp ( Skanskan yksi suunnittelijoista)on töissä lasten taidekoulussa opettajana. Sinne valmistettiin 30 kukkoa. Teimme ne cd-levyistä ja organzasta. Koristelimme helmillä ja strasseilla.. Illalle meille ei ollut suunniteltu mitään ohjelmaa, jotenka lähdimme shoppailemaan.. Jotain pientä tuliaista..

Lauantai-aamu alkoi rauhallisesti. Kahdelta me menimme lähes satavuotiaaseen marionettiteatteriin katsomaan esitystä nimeltä ammatin valinta.. Esityksen jälkeen Boris ( Teatterin yksi vanhimmista ohjaajista)kertoi meille teatterin historiasta ja näytti meille työpajat ja esityslavan. Ljuba, joka on työharjoittelijana Skaskassa, lähti viemään meidät illallisen jälkeen musiikkiteatterin, jossa katsoimme oopperan nimeltä Lemmenjuomaa.

Sunnuntaiaamuna menimme samaiseen musiikkiteatteriin, jossa katsoimme oopperan Nooan arkki.  Siinä esiintyjinä oli lapsia ja nuoria. Kuorossa ja solisteina oli pääosassa lapset.. Oopperan jälkeen mentiin takaisin omalle teatterille, jossa katsoimme tarinan Pinkistä tiikerin pennusta.. lounaan jälkeen valmistettiin loput kukot.. töiden jälkeen menimme katsastamaan Verikirkon, joka oli aika vaikuttava pleissi..

Viikon yhteenveto: Olemme siis pilotoimassa yhteistyötä Savonlinnan ammatti-ja aikuisopiston ja Nukketeatteri Skanskan  välille. Kaikki esitykset, jotka olemme tällä viikolla nähneet, ovat olleet nerokkuudeltaan aivan huippuja lavastuksellisesti.. Tarpeistot, jotka olemme päässet näkemään ja hiplaamaan, ovat olleet yksityiskohdiltaan todella pikkutarkkoja..

Terkkuloin Minna, Maria,Susanna, Vera