Un txakoli, por favor. ¿Cuánto es?

Asuminen, liikkuminen ja syöminen Bilbaossa

Liikkuminen Bilbaon keskustassa ja lähialueilla on helppoa ja kätevää metrolla, bussilla, ratikalla, junilla ja kävellen. Lisäksi mäkisissä kaupungeissa on liikkumista helpottavia hissejä, rullaportaita ja funicular junia, jotka vievät korkeampien (näköala)nyppylöiden laelle.

Metroasemien automaateista voi ostaa Barik -kortin, johon ladataan matkoja. Kortti maksaa muutaman euron ja lyhyin matka maksaa 90 senttiä (zone1), mikäli metrolla ajaa vaikka kauimmalle asemalle Plentziaan, rannalle (zone3), matka maksaa silti alle 2 euroa. Kortti leimataan metroon mennessä sekä ulos tullessa ja ulostuloasema määrittää veloitetun summan. Kätevää! Bilbaon metro on uudehko ja listattu yhtenä Bilbaon nähtävyytenä ja, kun Bilbaossa ollaan, arkkitehtuuri ja taide ovat näkyvillä myös metrossa.

Sama kortti käy ja toimii samalla tavalla myös ratikassa, punaisissa Bilbobusseissa ja vihreissä Bizkaibusseissa. Ratikkaa en ole käyttänyt, mutta busseissa matkan voi maksaa myös kuljettajalle. Mikäli mielii kauemmas kuten Laredoon tai San Sebastiaaniin, matka ostetaan etukäteen Termibus -asemalta San Mamesista tai netistä. Suosittuihin kohteisiin kuten edellä mainittuihin, kannattaa lippu ostaa jo vaikka edellisenä päivänä. Vaikka busseja kulkee lähes tunneittain tai useammin, suosituimmat vuorot täyttyvät nopeasti. Myös paluu kannattaa varmistaa, ettei jää väärään kaupunkiin yöksi, kuten allekirjoittaneelle melkein kävi. Lippu Laredoon (n. 60 km Bilbaosta) maksaa 3-7 euroa ja San Sebastiaaniin (100 km) vuorosta riippuen +/- 12 euroa.

Autoa Bilbaossa ei varsinaisesti tarvitse ja sen säilyttäminen on enemmänkin riesa, koska parkkipaikan löytäminen on haaste. Moni pitää autoaan kaukanakin kotoa parkkihallissa, jotka arvatenkin maksavat paljon. Autolla olisi kuitenkin kiva tutustua lähiympäristöön. Bilbao on jylhien vuorten ja mäkien ympäröimä, läheltä löytyy useita kauniita rantakohteita ja kuuluisalla Riojan viinialueelle on noin 150 km.

Bilbaon ottaa haltuun kätevästi myös kävellen ja sitä kannattaakin harrastaa Bilaossa ja lähikaupungeissa. Kaupungit ovat pullollaan ihania, kapeita kujia, joilta löytyy kirkkoja, puistoja, aukioita, kahviloita ja baareja, kauppoja ja paikallisia ihmisiä. Elämä on ulkona kaduilla, aukioilla ja puistoissa sekä lähirannoilla. Ulkona tavataan ystäviä ja perhettä; lapset ja koirat leikkivät, kun aikuiset istuvat lasin tai kahvin ääressä. Arkena viimeiset metrot kulkevat n. klo. 23 ja viimeistään silloin kaupunki hiljenee ja tyhjenee. Viikonloppuisin bileväki jatkaa kulkuaan baareihin ja klubeille, jotka ovat auki aamuseitsemään. Yhtä aluetta lukuunottamatta kaupunkin on myös turvallinen kulkea, ainakin niin kauan kuin elämää ja ihmisiä riittää kaduilla. Maalaisjärkeä käyttämällä pärjää pitkälle ja väentungoksissa pitää tietenkin katsoa omaisuutensa perään. 350 000:een mahtuu monenlaista kulkijaa ja asukasta.

Erasmus asuntomme sijaitsi Basarraten metropysäkin vieressä, parin kilometrin (ylämäki)kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Casco Viejo:sta. Kadun toiselta puolen lötyi lähin kantabaari, nurkan takaa Eroski -ruokakauppa, leipomoita, hedelmä- ja kasviskauppoja, apteekki, pankki, kenkäkauppa jne. Parin korttelin päässä sijaitsi Santutxu, eläväinen kaupunginosa, jonne ihmiset suuntaavat töiden jälkeen syömään, seurustelemaan, shoppailemaan. Asumisen kalleudesta en osaa sanoa, myyntihinnat ovat Helsingin luokkaa keskustassa ja merenrannalla. Asuntokanta on aika vanhaa ja esim. meidän asunto sijaitsi kapealla kadulla ensimmäisessä kerroksessa, johon päivänvaloa muiden talon varjossa ei juuri yltänyt. Kostealla säällä asunto tuntui nihkeän viileälle ja talvella voin kuvitella asunnon olevan toisenlaiseen asumiseen tottuneelle suomalaiselle hieman kolkko. Asunto lämpeää irtopattereilla, joten asunnon lämmittäminen on myös kallista. Säät onneksi suosivat meitä ja minä kävinkin asunnossa oikeastaan vain nukkumassa :)

Sunnuntaisin lähes kaikki muu paitsi ravintolat on kiinni. Muina päivinä kaupat ovat auki, kaupasta riippuen 10-22. Pienet liikkeet viettävät siestaa iltapäivällä pari tuntia kahden ja viiden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki koko päivän ja pienet vihanneskaupat ja elintarvikekioskit myös sunnuntaisin ja jopa 23 asti. Siestan aikaan myös monien ravintoloiden keittiöt ovat kiinni ja aukeavat yleensä vasta klo. 20:00 tai 20:30. Monet kaupat ja ostoskeskukset ovat auki perjantaina ja lauantaina iltakymmeneen asti ja esim. Portugaleten ostoskeskus oli lauantai-iltana käydessäni tupaten täynnä ja melu huumaava.

Ruokailu ulkona oli välillä mukavakin haaste ja seikkailu. Aina en tiennyt mitä tilasin tai mitä söin. Yhteistä kieltä ei usein ollut ja aina ei edes kirjoitettua ruokalistaa, jota olisi voinut kääntää rauhassa... Mutta pääsääntöisesti kaikki ovat avuliaita ja ystävällisiä ja usein paljastui, että englanninkielen taitoakin löytyy vähän, mutta paikalliset ovat hyvin ujoja käyttämään sitä. Mikä oli ihan ok, sillä me halusimme oppia espanjaa! Ruokapettymyksiä ei minun kohdalle sattunut, muutama "ihan ok", mutta useimmiten ruoka, etenkin pintxot, tapakset olivat taivaallisen hyviä ja kauniita taideteoksia, nam! Mikäli ruokailee ulkona paikalliseen tapaan napostellen ja normaaliravintoloissa, kiertäen Guggenheimin turistilisällä varustetut ravintolat ja Michelin paikat, ulkona syöminen ja juominen on edullista.

Mustekalaa illalliseksi, jäätelöä lounaalla ja tuliaisostoksia paikallisesta lihakaupasta.

Riippuen mitä ruokavalioon kuuluu myös kaupassakäynti on meille suomalaisille edullista. Hyvää viiniä saa alle 5 eurolla, 1,5 litran limpparin alle eurolla ja myös mm. leipä on halpaa. Maito- ja lihatuotteista en osaa sanoa, mutta esim. luomumunat ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Hedelmät ja kasvikset ovat hieman halvempia kuin Suomessa, mutta maku on aivan eri, kun niitä ei ole kuljetettu Euroopan halki. Asiointi kaupassa on helppoa, etenkin, kun kassamyyjän puheesta ja kysymyksistä alkaa erottaa sanoja ja osaa vastata myöntävästi kysymykseen haluaisinko kassin ja kieltävästi; minulla ei ole Eroskin kanta-asiakaskorttia. Joissakin kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, joiden käyttö on samanlaista kuin Suomessa ja huomasin olevani tottuneempi ja rohkeampi käyttämään niitä kuin moni paikallinen.

Ehkä haasteellisinta reissuarkea minulle oli yrittää shoppailla pikku putiikeissa, joissa jotain ostaakseen on myyjän kanssa pakko asioida muutenkin kuin kassalla, jossa voi selvitä vilauttamalla korttia ja hymyilemällä nätisti; "Gracias, Agur!" Kenkäkaupoissa on yleensä esillä vain toinen pari kengästä ja sekin kokoa 37. Pari kertaa käännyin arkaillen kaupasta pois, mutta kun tarpeeksi haluaa niitä kauniita kenkiä näyteikkunassa...

Pankkikortti käy lähes kaikkialla, mutta yleinen (turvallisuus)suositus taitaa edelleen olla, että pienemmissä liikeissä kannattaa maksaa käteisellä. Laskun summa kannattaa aina tarkistaa, virheitä voi sattua ketjuliikkeissäkin ja niitä voi olla hankala setviä jälkikäteen Suomesta käsin, mutta senkin takia, että ravintolalaskuun saattaa ilmestyä joku hassu pyöristys ylöspäin tai jotain, mitä ei ole tilannut. Kuulemma. Meille ei kyllä käynyt niin.

Rahaa saa nostettua melkein joka kulmasta, mutta harkintaan mistä ja mihin aikaan vuorokaudesta rahaa nostaa. Usein nostoautomaattien yhteydessä on eteinen, jonne pääsee pankkikortilla tai sitten eteisessä asioidaan yksi kerrallaan ja oven saa sisäpuolelta lukkoon. Suurkaupungeissa, vilkkaissa paikoissa ja illalla kannattaa huomioida ympäristö automaatilta poistuessa vaikka kaupunki olisikin turvallisen oloinen.

Toivottavasti käytännön vinkeistä on pientä iloa ja hyötyä Bilbaoon matkaaville!

¿Vale? ¡Vale!

Monikäyttöinen sana,  joka toistuu kaikkialla, kaikkien puheessa, lähes kaikissa tilanteissa, mutta sana, jonka kuulin vasta täällä ensimmäistä kertaa ja, jonka tarkoitus piti googlettaa.  Yksinkertaisimmillaan “vale”  tarkoittaa samaa kuin ok.  Työnantajani hihkaisi riemusta, kun “vale” lipsahti minun suusta viime viikolla :)

Toinen työviikko alkoi vähän erilaisissa tunnelmissa. Liikkeeseen oli murtauduttu sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Saalis oli olematon, n. 10 euroa eikä varkaita onneksi ollut kiinnostanut arvokkaat laitteet tai hoidoissa käytettävät kalliit seerumit. Mukaan ei ollut kelvannut edes näkyvillä ollut läppäri, mutta olivat kuitenkin käyneet infrapunasaunassa ja pötkötelleet meidän thai-hierontakurssin jäljiltä jääneillä futon patjoilla o_O. Espanjan kansallisen poliisin ja Espanjan kansalliskaartin lisäksi Baskimaassa toimii oma poliisi Ertzaintza ja pääsinkin seuraamaan heidän ja rikospaikkatutkijoiden työskentelyä; rikospaikan valokuvausta ja sormenjälkien ottamista!

Espanjan kieltä tarttuu päivä päivältä enemmän, mutta ei niin nopeasti kuin tahtoisin. Välillä turhauttaa ihan koko rahan edestä, kun ei ymmärrä eikä tule ymmärretyksi. Työnantajan kanssa meillä sujuu aika hyvin, hänen englanti on vähän parempi kuin minun espanja..., mutta olisi kiva vaihtaa vähän enemmän kuulumisia muidenkin työntekijöiden kanssa. Asiakkaiden kanssa menee ihan hyvin, heitä ei tunnu häiritsevän, että otan heidät vastaan tervehdyksellä ¡Hola! Hablo muy poco español”

Olen päässyt kertaamaan sekä työkaverin että asiakkaiden kanssa ensimmäisellä viikolla oppimiani hoitoja sekä oppinut taas uutta ja yleensä päässyt saman tien tekemään hoidon myös asiakkaalle. Erikoisin on varmaan ollut musiikin rytmissä tehtävä tiibetiläinen rentouttava hieronta, johon kuului loppurituuali tiibetiläisen äänimaljan kanssa. Olin jo sanonut, että “joo, kyllä minä sen hieronnan handlaan”, kun minua valaistiin tästä rituaalista. “Että minun pitää tehdä mitä?” :D

Yhteyshenkilömme Ikerin kanssa tuli puheeksi, että minua kiinnostaa myöskin akupunktio hieronnan apuna ja hän järjesti minulle akupunktion fysioterapeutin kanssa. Fysioterapeutin koulutus täällä kestää 4 vuotta yliopistossa ja esim. Bilbaossa (asukkaita n. 350 000 ja 10. suurin Espanjan kaupunki), ei voi lainkaan opiskella. Tapaamani fyssari on opiskellut kiinalaista lääketiedettä ja akupunktiota useamman vuoden ja hänellä on jonkinlainen pätevyys käyttää nimenomaan akupunktiota hoidoissaan, mutta sen enempää en osaa nimikkeistä tai koulutuksesta sanoa. Oman hoitoni jälkeen sain jäädä seuraamaan työskentelyä kahden muun asiakkaan kanssa. Heille molemmille laitettiin neulojen kautta kulkemaan myös sähköä. Minä sain pelkät neulat ja trapeziuksen naputtelun vasaralla, jonka pää on täynnä neuloja... Mielenkiintoista ja sain muutamia käyttökelpoisia vinkkejä omaan työhöni; asiakkaan tutkimiseen ja hierontaan.   

Tällä viikolla työpaikkaani kohtasi uusi murhe, maanantai-iltana välikatto romahti alas yhden hoitohuoneen kohdalla. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, viereisissä huoneissa oli hoitoja menossa! Nyt olemme evakossa yhdessä kaupungin hienoimmista hotelleista. Työpaikkani ihana aasialaisvaikutteinen tunnelma puuttuu, mutta en pistä pahakseni luksushotellin spaosastolla työskentelyä :)

Suomalaista muotoilua esillä vastaanotossa ;)

      

Työpäivien jälkeen tai siestan aikaan, mikäli olen mennyt illaksi takaisin töihin, olen jatkanut Bilbaoon ja lähialueisiin tutustumista.  Reidet ja pohkeet kiittää portaita ja jalkapohjat huutavat välillä apua; jalassa kun ei tietenkään ole lenkkarit vaan flip flopit. “Life is better in shorts and flip flops.” Sää on hellinyt, ihania päiviä! Parina päivänä olen ajellut metrolla Sopelaan, josta löytyi uskomattoman kaunis ranta jylhine kallioineen. Toivottavasti säitä riittää ja ehdin sinne uudelleen patikoimaan ja nauttimaan rantaelämästä. Viime viikon perjantaina minulla oli vapaapäivä ja otin bussin San Sebastianiin. Rakastuin kaupunkiin samantien. Meri, rannat, ruoka…<3 Hassua kyllä, San Sebastian on paljon pienempi kaupunki kuin Bilbao ja etäisyyttä vain n. 100 km, mutta San Sebastian oli täynnä turisteja, etenkin amerikkalaisia. Jopa suomea kuulin puhuttavan. Bilbaossa en ole edes englantia juurikaan kuullut ihmisten puhuvan edes Guggenheimin läheisyydessä. Turisteja on todella vähän. Muutamia reppureissaajia ja pyhiinvaeltajia näkee katukuvassa päivittäin. Bilbao on El Camino de Santiagon pohjoisen reitin varrella.

San Sebastian

Läheiset ja tuttavat ovat meiltä kyselleet, miten menee ja onko täällä rauhatonta viime sunnuntain Katalonian äänestyksen takia. Baskimaassa seurataan Katalonian itsenäistymisyritystä mielenkiinnolla, mutta rauhallisesti. Kuulemamme mukaan Baskimaan itsenäistymishalu elää, mutta on laantunut ja ihmiset ovat hyvin leppoisia ja rauhallisia, Tosin Espanjan tai Real Madridin värejä ei kuulemma kannata kantaa yllään eikä aloittaa kovin poliittista keskustelua... Viime sunnuntain tapahtumat Barcelonassa lisäsivät kuitenkin selkeästi poliisin näkyvyyttä kaupunkikuvassa ja molemmat kohtasimme kaupungilla ja naapurustossa mielenosoituskulkueet, jotka päätimme kiertää kaukaa.

Entiendo de nada

Viikko takana ja päivät menevät niin nopsaan, että alan jo panikoida ehdinköhän näkemään ja kokemaan kaiken, mitä olen suunnitellut!

Aika paljon on viikon aikana sanavarasto karttunut ja jopa keskusteluja pystyy välillä osin seuraamaan, mutta hyvin usein puhetulvan jälkeen joudun nostamaan kädet ylös ja toteamaan “entiendo de nada” :)

Töissä olemme molemmat joutuneet totaalisesti poistumaan mukavuusalueiltamme ja suurimmaksi osaksi juuri kielimuurin takia, mutta joka päivä voittajafiilis, kun eteen tulevista tilanteista on selvinnyt. Tomin duuni alkaa klo. 19, koska joukkue treenaa iltaisin. Suomalaiset tekniikat on otettu joukkueessa hyvin vastaan ja kehuja on tullut mm. urheiluteippauksesta. Sunnuntaina oli ensimmäinen peli ja Tomi kertoi, että vaikka yhteistä kieltä fyssarin kanssa ei juuri ole, yhteistyö sujuu. Tomi hieroo pelaajat ja fyssari jatkaa siitä mm. venytyksillä ja kuivaneulauksella. Pelaajat olivat kuulemma aluksi vähän arkoja tulemaan hierottaviksi, mutta ensimmäisten rohkeiden hyvät kokemukset ovat lisänneet plintille tulijoita.

Minun työpäivä alkaa klo. 10, mutta työaika on liukuva, voin pitää siestan ja mennä takaisin illalla, mikäli illalla on asiakkaita. Olen viikon aikana saanut perehdytystä koko vartalon rentouttavaan hierontaan, kohottavaan kasvohierontaan, keskivartaloa hoikentavaan hierontaan :-), kuumakivihierontaan ja havaijiaiseen hierontaan. Kolmena päivänä viikossa saan itsekin hierontaa, koska harjoittelen toisen tytön kanssa. Työnantajani on todella osaava ja hyvä opettamaan, harmi etten ymmärrä kaikkea. Onneksi on Google translator ja Pilot sovellus! Työpäivät eivät kummallakaan ole fyysisesti rankkoja, mutta päivän jälkeen on aika kuitti olo. Yritys ymmärtää ja tulla ymmärretyksi vie aika paljon voimia.

Oppimillani tekniikoilla olen hieronut myös jo maksavia asiakkaita, aika jännittävää! Teimme työnantajani kanssa listan tärkeistä ohjeista ja lauseista, joita tarvitsen asiakastilanteissa. Puhuminen jännittää kaikkein eniten. Hierontaan olen saanut hyvät opit koulusta ja tuttuja elementtejä löytyy kaikista tyyleistä, loput on helppo soveltaa. Hieronta on kuitenkin käsityötä ja jokaisen kädenjälki on omanlaisensa. Asiakkaiden tyytyväisyys valaa tietenkin paljon lisää itseluottamusta.

San Sebastian

Asuntoon muutti myös nuori hollantilaispoika, jonka isälle lupasimme pitää pojasta hyvää huolta… Siskoni sanoin "That boy is doomed with us" :D. Tomi onkin viettänyt Emielin kanssa aika paljon aikaa. Keskiviikkona olimme kaikki yhdessä Athletic Bilbaon pelissä, tosin istuimme kaikki eri puolilla stadionia, kun vierekkäisiä paikkoja ei enää saanut. Lauantaina pojat kävivät naapurikaupungissa Real Madridin pelissä ja sunnuntaina meren rannalla San Sebastianissa. Ehkä joku ilta taisivat tehdä baarikierroksenkin...

                                          Athletic Club - Atlético de Madrid, San Mamés Stadium

Sää on hellinyt meitä useamman päivän, lauantaina oli plussaa 30 astetta. Ihanaa! Nautinnollinen elämäntapa myös tarttuu nopeasti. Kovat treenit ovat jotenkin unohtuneet, minä olen käyttänyt vapaa-ajan tutustumalla kaupunkiin kävellen, herkuttelemalla jäätelöllä, pintxosilla, leivoksilla ja tietenkin viinillä. Eilisellä illallisella viini maksoi 1,50 ja vesi 2,50. Mitäpä sitä vettä edes tilaamaan.

Jäätelön kruunasi paras macaron ikinä!

Kaupunki on todella mäkinen ja alan ymmärtää niitä rullaportaita kadulla. Keskustasta kotiin on n. 4 kilometriä ylämäkeä. Pelkkää ylämäkeä ja portaita. Bilbao on rauhallinen ja turvallinen kulkea iltaisinkin. Olen useana päivänä kävellyt kotiin iltamyöhään pimeän aikaan ja liikkeellä on aina paljon hyväntuulisia ihmisiä. Yritän edes kävelemällä tasata syötyjä herkkuja :).

                                         Puppy

Vaikka yhteistä kieltä ei monessa paikkaa löydy, ihmiset ovat ystävällisiä ja halukkaita auttamaan ja meidät on otettu työpaikoissamme todella hyvin vastaan. Tomi on saanut kyydin kotiin pelaajilta ja minä vietin viikonlopun aamusta iltaan työnantajani järjestämällä thai-hierontakurssilla. Lounaalla kaikki käänsivät minulle ruokalistaa yhdessä vaikka yritin sanoa, että kyllä minä yleensä saan tilattua sopivaa ruokaa :)

Agur!

¡Hola Bilbao!

Olemme SAMI:n hierojaopiskelijoita ja jokseenkin nopean hakuprosessin jälkeen saavuimme Bilbaoon lauantaina, mikä olikin mukavaa; saimme pari päivää aikaa tutustua kaupunkiin ennen harjoittelun alkua. Laukut jäivät matkan varrelle, mutta muuten matka meni hyvin.  Tapasimme tulopäivänä Ikerin ja hänen kollegansa ja saimme hyvät vinkit metroon ja lähialueen kauppoihin. Asunto on hyvällä paikalla, kävelymatkan päässä Casco Viejo:sta, vanhasta kaupungista ja metro on kulman takana.

Bilbaossa sataa usein ja sää vaihtelee nopeaan tahtiin. Pyykit kuitenkin kuivuvat näppärästi sateenvarjon alla :) Sää on ollut lempeän tuulinen, sateinen ja aurinkoinen. Oli vaikea miettiä mitä pakata mukaan, kun emme ole aiemmin käyneet Pojoisessa Espanjassa. Kesä on taittumassa syksyyn ja lämpötila vaihtelee yön +10 asteesta päivän +25 asteeseen. Eilen aamulla puin päälle anorakin ja kaulahuivin, iltapäivällä hihattomassa topissa oli kuuma ja kaipasin shortseja farkkujen sijaan.

Ensimmäiset päivät olemme kävelleet ristiin rastiin kaupunkiin ja lähialueisiin tutustuen, yhdessä ja eri teitä. Ja mikäpä olisi parempi tapa tutustua uusiin paikkoihin kuin eksyä välillä!

Sunnuntaina kuljeskelimme Casco Viejossa ja Ikerin vinkistä kävimme katsastamassa Plaza Nuevan joka sunnuntaisen kirpparin. Tärkeämmässä osassa tuntui olevan Pintxosten nauttiminen hyvässä seurassa ja tietenkin hyvän juoman kera. Niin myös meille :) En tiedä tiedä mitä tilasin, enkä tarkkaan mitä söin, mutta jotain aivan taivaallisen hyvää, nam! Kuvassa Tomin lihaisemmat valinnat.

Iltapäivällä lähdimme seikkailemaan metrolla ja päädyimme Portugaleteen, pieneen kaupunkiin Nervión- joen rannalla. Joen pääsee ylittämään Puente Colgantea pitkin. Joko kävelemällä sillan päällä tai kondolilla vedenpinnan yläpuolella. Jalankulkijoiden lisäksi gondoli kuljettaa maksimissaan 6 autoa. Portugaleten puoleinen hissi oli rikki, joten ylitimme joen gondolilla tällä kertaa. Joen toisella puolen sijaitsee Las Arenas, pieni kylä tai kaupunki sekin, mutta josta löytyy parikin hiekkarantaa. Aika autioilta näyttivät rannat tänään, mutta rantavahti oli katsomassa muutaman urhean rantaeläjän perään.

Tämä liikkumista helpottava ratkaisu ei ehkä toimisi Suomessa ;)

Puente Colgante eli Vizcayan silta on Unescon maailmanperintökohde

 Tänään pääsimme tutustumaan harjoittelupaikkoihimme. Jännitti :) Minun paikka on spa tyylinen hoitola 5Senses, joka tarjoaa erityylisiä hierontoja. Inftapunasaunakin heillä on. Omistaja vaikuttaa mukavalle, toivottavasti löydämme yhteisen kielen. Ehkä se on bodylanguage ;) Loppupäivän käytin sopivien työvaatteiden etsimiseen, ei tullut kysyttyä sitä ennen lähtöä... Värillä ei ole väliä, kunhan se on musta. Päästä varpaisiin. Tykkään! Illalla ajoimme tapaamaan Tomin työharjoittelupaikan, jalkapallojoukke SD_Erandio_Club fyssaria. Tomi saikin jäädä samantien hommiin ja pikaisen raportin perusteella ilta oli ollut työntäyteinen ja onnistunut ensikohtaaminen pelaajien kanssa. Palataan näihin kuvioihin seuraavassa kirjoituksessa.

Animatorina Fuerteventuralla

Hola!

Olin Espanjassa hotellissa animatorina eli aktiiviteettien ohjaajana. Päivät olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Asiakkaina meillä oli kaikenikäiset hotellin vieraat.

Aamulla työt alkoivat noin klo 10.15, jolloin kävimme päivän ohjelman läpi ohjaajani kanssa. Klo 10.30 alkoi aamujumppa, jooga tai venyttely.

Asiakkaiden määrä vaihteli viikottain, noin 0-6 ihmistä.  Hotellissa oli muutenkin hiljaisempi sesonki menossa ja vain parilla viikolla hotelli oli aivan täynnä.

Aktiviteetteinä meillä oli jousiammunta, sjoelen (kiekkopeli), foot-tennis(jalkapallon ja tenniksen yhdistelmä), petankki, biljardi, sangrian valmistuksen esittely, darts sekä pingis.

Seuraava aktiviteetti alkoi aina 11.15 ja kesti suurinpiirtein puoli tuntia. Aktiviteettien välissä oli aina hieman taukoa, jolloin kerkesi hakemaan pool baarista apple juicea ja laittamaan seuraavaan aktiviteettiin tarvittavat varusteet esille. Kiersimme myös aina allasalueen läpi ja kerroimme asiakkaille, mikä aktiviteetti seuraavaksi oli alkamassa ja missä.

Meillä oli siis aamujumpan lisäksi kaksi aktiviteettiä ennen lounasta, jolloin oli taukoa n. klo 13-15-15. Seuraava aktiviteetti alkoi 15.30 ja oli taas kaksi aktiviteettiä ennen seuraavaa taukoa. Iltapäivän/alkuillan tauko kesti n. 17.15-20.30, jolloin hyvin ennätti käymään esim. meressä uimassa, kiertelemässä kylässä ja iltaruokailussa.

Iltaohjelmaan kuului aluksi minidisco, jonka jälkeen menimme hotellin baariin, jossa loput illan ohjelmasta tapahtui. Aluksi menimme lavalle ja jaoimme certificationit eli todistukset päivän aktiviteettien voittajille. Jos oli lomansa aikana saanut tarpeeksi monta todistusta, sai hotellilta lahjan.

Tuon jälkeen alkoi virallinen iltaohjelma, joka vaihteli. Oli karaokea, bingoa, live-esiintyjiä, sirkusshow, tanssiesitys, tietokilpailuita yms.

Baarissa työmme loppuivat noin 23-01 paikkeilla riippuen illasta, jonka jälkeen joskus istuimme iltaa vielä työporukan kanssa.

Pidin työtehtävistäni paljon.

Jenny F

Kiina Peking ja Xi'an 14.5.-27.5.2017

Hei! 你好！

Olin tässä äskettäin kaksi viikkoa Kiinassa. Kiinan varapääministeri Ms. Liu Yangdong oli käynyt Suomessa 2015 ja kutsui 100 suomalaista opiskelijaa  vierailulle Kiinaan. Minä lähdin tälle matkalle Kam'oon China-hankkeen kautta. Yhteistyössä tällä matkalla oli Renminin yliopisto Pekingissä  ja Konfutse Instituutti Helsingin yliopistossa. Matkalla kävimme Pekingissä ja Xi'anissa.

Se miksi hain mukaan tälle matkalle on se että olen kiinnostunut Aasian kulttuureista ja ei tälläistä mahdollisuutta tule usein, niin pakkohan siitä oli tarttua kiinni. Meidän ryhmässä oli opiskelijoita ympäri Suomea. Jotkut olivat lukiosta ja osa amiksesta. Yhteensä meitä oli noin 60.

Ensimmäinen päivä oli vain matkustamista ja ensimmäisenä päivänä Pekingissä me kävimme vain syömässä ja ostoksilla. Sitten kävimme seuraavana päivänä Kielletyssä kaupungissa, Taivas temppelissä ja Tianmen aukiolla. Päivän lopuksi kävimme Hutongissa eli sellaisessa kauppa kujalla, jossa pystyi tinkaamaan. 

Keskiviikkona me menimme Renminin yliopistoon aamulla ja siellä meillä oli tämän reissun avausseremonia. Jossa oli suomalaisia vaihto-opiskelijoita kertomassa heidän opiskelustaan Kiinassa. Sinä päivänä lounaalla söimme Pekingin ankkaa. Sitten meillä oli vielä calligrafia tunti yliopistolla ja sen jälkeen kävimme ostoskeskuksessa ja syömässä. 

Kävimme myös pienen porukan kanssa iltaisin kävelemässä lähi ympäristössä.

Torstaina me vierailtiin Renminin yliopiston yhteydessä olevassa ala- ja yläkoulussa ja lukiossa. Ja siellä oltiin yhdellä enkun tunnilla. Sitten me käytiin taas ostarilla ja mentiin sitten harjoittelemaan kiinalaista paperi leikkausta. 

             

                                      

Perjantaina meillä oli eka kiinan tunti. Sitten taas käytiin ostarilla. Sen jälkeen mentiin käymään Konfutse Instituutissa ja illan päätteeksi me käytiin katsomassa akrobaatti esityksen.

Lauantaina meillä oli toinen kiinan tunti ja kävimme tuolloin Pearl marketilla missä saimme taas harjoitella tinkaamista. Sunnuntaina me mentii kiinan muurille, Bird nest ja Water cube olympiastadioneille.

Maanantaina me käytiin kiinalaisen lääketieteen museolla ja Silk marketilla. Tiistaina meillä oli kiinan koe ja käytiin ostamassa ruokaa keskiviikon juna matkalle.

Keskiviikkona me mentiin luotijunalla Pekingistä Xi'aniin. Illalla me käytiin vielä katsomassa pagodaa. 

Torstaina me käytiin aamulla Xi'anilaisessa yläkoulu ja lukiossa. Ja sitten mentiin katsomaan terracotta sotilaita. Perjantaina me vierailtiin Jiatong yliopistossa. Ja sitten mentiin taidemuseoon, xianin muurille ja muslimikadulle. Lauantai olikin paluu Suomeen.

Pidin todella paljon tästä matkasta. Kiina oli hieno kokemus, jonka haluan kyllä kokea uudestaan. Sain uusia kavereita tältä matkalta ja opin paljon kiinalaisesta kulttuurista. Suosittelen kaikkia käymään kiinassa, ainakin Pekingissä. Sillä Peking on hyvin iso kaupunki joten tekemistä riittää.

Kiitos 谢谢

Emma

Tarjoilijan työt Furteventurassa

Hola!

Meidän viiden hengen porukka kävi kääntymässä Fuerteventuralla kokemuksien perässä. Työskenneltiin Hotel Cotillo Beachissa El Cotillon pienessä kalastajakylässä kolmen muun suomalaisen opiskelijan ja vakkarityöntekijöiden kanssa. Jokaiselle oli omat duuninsa, mie olin tarjoilijana niin siitäpä mie nyt sit teille kerron.

Tarjoilu Espanjan maalla ei eroa juurikaan suomalaisesta tavasta tarjoilla, mutta harjoittelijoilla on siellä hieman eri säännöt kuin Suomessa. Työpaikoilla on tarkempi hierarkia; jos harjoittelijalla on jotain kysyttävää tai sovittavaa, se hoidetaan muiden työntekijöiden kanssa jotka mahdollisesti sitten vievät tarvittaessa asian eteenpäin pomolle. Tai näin meille kerrottiin, mutta kun istui parina iltana ilmaisen wifin perässä hotellin terassilla ja jutteli yömyöhään paikan omistajan kanssa, tuli tuokin väite siinä kumottua. Parin viikon aikana tuli myös selväksi, että harjoittelijat eivät puutu kassan käyttämiseen, vaan rahat kiikutettiin pöydistä vakituisille työntekijöille jotka sitten hoiti homman kotiin.

Meidän hommiin kuului pääpiirteittän asiakkaiden palvelu, ravintolan siivoilu, noutopöytien valmistelu ja allasbaarissa palvelu. Ravintolassa oli ruokaa tarjolla kolmesti päivässä ja kaikki ruoka tarjoiltiin noutopöydistä, joten meidän tehtäviksi jäi ruoka-aikaan lautasten keräily, pöytien siivoaminen ja kiillotushommat. Työ itsessään ei ollut haastavaa ja siitä saattoi välillä kuulla kuittiakin, kuten yksi kokin rutale sen muotoili: You are not waiters, you are transporters. Jos hän ymmärtäisi suomea niin tunnistaisi tästä kyllä itsensä, mutta kun sanavarasto on mallia makkara, Imatra, hopi hopi ja suomen kirjava kirosanarepertuaari, voidaan ehkä luottaa siihen ettei huomenna messenger täyty uusista kuittailuista. Olihan tuossa lentävässä lauseessa ripaus totuuttakin, kun hiljaiset työpäivät meni työnnellessä astiakärryjä keittiön ja salin välillä.

Normaali työpäivä alkoi meillä yleensä puoli yhdeksän ja yhdeksän välissä. Aamiainen hoidettiin yhteistuumin maaliin asti ja sen jälkeen nakki napsahti joko allasbaariin tai salin siivoamiseen. Allasbaari oli miun lemppari kaikista hommista, vaikka alkuun se oli sääntö-Suomesta tulleelle opiskelijalle hirviän hämmentävä kokemus. Siinä missä Suomessa viinaksia tarjotaan se 4cl eikä tippaakaan yli tai luvat lähtee ja häkki heilahtaa, Kanarialla tarjotaan desi. Tai kaksi. Riippuu vähän siitä milloin asiakas sanoo stop tai kupin reunat tulee vastaan. Ekalla viikolla meinasi polvet tutista kun esimies kävi ne kakskyt viinaspulloa minuuttiin läpi ja sanoi että siitä sitten, hän tulee kohta takas. Nopeasti siihen hommaan kuitenkin pääsi kiinni ja allasbaarissa tulikin tehtyä kourallinen uusia tuttavuuksia niiden tuhannen drinkin lisäksi. Allasbaarissa töitä tehtiin lounaalle (klo 13) asti, jolloin allekirjoittaneella yleensä alkoi tauko. Sellanen kevyt kuuden ja puolen tunnin tauko, jolla oli mahdollista käydä syömässä ravintolassa ja sen jälkeen tuhrata omiaan ennen iltavuoroa. Puoli kahdeksan painuttiin takaisin töihin illalliselle, ja päivä oli kympin hujakoissa pulkassa. Se mitä sen iltavuoron jälkeen turattiin kuuluukin jo seuraavaan postaukseen.

Kaiken kaikkiaan tuo kolmen viikon reissu Fuerteventuralle oli yks miun elämän rikkaimmista kokemuksista. Siellä pystyi elämään ja hengittämään ihan eri tavalla kun täällä kotimaassa. Kun meidän lentokone nousi Puerto del Rosarion kentältä ja käänti nokkansa Madridin kautta Suomeen, totesin itelleni hiljaa mielessä että keho matkustaa mutta mieli jäi sinne. Reissusta jäi käteen haikea fiilis, miljoona kokemusta, hirviä jet lag, kaikki espanjan kielen termit joilla saa vielä turpaansa, muutama facebook-kaveri ja ikuinen kaipuu ulkomaille. Palaamme myöhemmin asiaan, kuulette miusta vielä!

Muchas gracias / kiitos ja kuitti,
Rebekka