Ciao! Terveisiä täältä lämpimästä Sisiliasta, Cataniasta!
Saavuimme neljä viikkoa sitten sunnuntaina tänne Italian lämpimään. Tai kuukausi sitten, maaliskuun alussa ei vielä helteissä eletty, mutta lämpöä oli kentälle saapuessa jo +18 astetta, mikä Suomen lumisesta talvesta lähtiessä tuntui jo ihan kesältä!
Minä, Katja, 47 v. lähdin työharjoitteluun sisilialaiseen hotelliin ja toinen opiskelija, Valtteri, 20 v. rakennusalan yritykseen.
Jäin siis viime kesällä – 23 aikuisopintovapaalle matkailualan opintoihin. Kun kuulin, että olisi mahdollisuus päästä myös Erasmuksen kautta työharjoitteluun, ajattelin, että onpa ihana mahdollisuus näin aikuisena vielä toteuttaa! Italia on mielestäni aina ollut kaunis maa. Kauniista saapasmaasta löytyy tuhansia vuosia vanhaa historiaa ja se tulee vastaan melkein joka kadunkulmalla. Hakemukseen siis laitoin toivemaan kohdalle Italian.
Enkä voinut uskoa, kun tieto työharjoittelupaikasta vihdoin tuli! Työharjoittelupaikka oli löytynyt Sisiliasta, Cataniasta. Kun sain tiedon, oli aikaa lähtöön enää kaksi viikkoa. Onneksi sain kotona kaiken järjestymään ja aloin jännittyneenä odottamaan lähtöä Etelä-Italiaan. Ei siinä kauan kestänyt, kun koulu oli varannut lennot ja majoitus oli jo tiedossa.
Erasmus-tuen avulla oli helppoa uskaltautua matkaan oppimaan uutta. Vaikka olin aiemmin matkaillut Italiassa muutamia kertoja, en koskaan ollut päässyt niin etelään, kuin Sisiliaan asti, joten yhtään en osannut arvata, mitä olisi vastassa. Jännitys tuntui hyvällä tavalla vatsan pohjassa.
Kun saavuimme Valtterin kanssa vihdoin Catanian lentokentälle, oli paikallisen koulun opettaja meitä vastassa. Aulasta löytyi hymyilevä Anna, kenellä oli kännykkä kädessään ja kännykän ruudulla luki isolla ”Oda”. Olimme saapuneet siis monen tunnin lentomatkan jälkeen (lentokonetta joutui vaihtamaan Münchenissä, ja siellä vietimme matkan varrella lentokentällä muutaman tunnin) lämpimään Sisiliaan, missä meitä odotti vastassa Anna ja hän otti meidät vastaan iloisesti halaten. Jännitys tuntui yhä vatsanpohjassa.
Anna selitti iloisena, että Gabriele veisi meidät autolla asuntolaamme ja hän tulisi perässä. Moottoripyörällä, kuinkas muutenkaan! Tuijottelin ihmeissäni Annan kypärää ja mietin, että ei voi olla totta! Opettaja tulee vastaan moottoripyöräkypärä kädessään ja hyppää moottoripyörän kyytiin, ja huristelee etukäteen sillä kohti asuntolaa. Mikä ihana italialainen tyyli!
Ensimmäisenä iltana pääsimme tutustumaan myös muihin opettajiin, Gabriin ja Silviaan. Vaihdettiin poskisuudelmia tavatessa. Yritettiin ainakin vaikuttaa siltä, että tämä on ihan normaali tapa tervehtiä myös Suomessa. Kunhan vain muistaisi, kummalle puolelle pitää ensin asettaa poskensa! Italialaiset ottivat meidät vastaan lämpimästi ja tarjolla oli paikallista ruokaa. Oli kiva saada jotain syötävää pitkän lentomatkan jälkeen.
Meitä oli vastassa myös maltalaisia opiskelijoita, 18-vuotiaat Letizia ja Yexhua. He opiskelivat fysioterapiaa ja olivat työharjoitteluaikansa töissä terveydenhuoltoyrityksessä. Kun he lähtivät kuukauden jälkeen viime viikonloppuna, lupasimme, että jos jompikumpi meistä, minä tai Valtteri koskaan menemme Maltalle, niin otamme heihin yhteyttä, niin näemme jälleen kerran ja he lupasivat esitellä Maltaa. Ja tottakai vaihdoimme Instatilejä.
Päivät ovat menneet nopeasti. En millään voi uskoa, että nyt on mennyt jo kuukausi!
Asumme tosiaan opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä täällä on minä, Valtteri ja kaksi espanjalaista opiskelijaa, Iris ja Irune. Espanjalaiset aloittivat työnsä tänään. Lisää espanjalaisia opiskelijoita on tulossa lauantaina. Talo, missä asumme, on iso, täällä on jokaisella omat huoneet ja kylpyhuoneet ja yhteinen keittiö. Aamuisin Gabriele hakee meidät töihin pihalta. Itse vietän bussimatkan pelaamalla Duolingoa ja opiskelemalla siitä italian kieltä.
Se nimittäin oli pikkuisen yllätys. Kieli nimittäin. Ajattelin, että tulen hotelliin, missä puhun englantia asiakkaiden kanssa. Opettelen järjestelmät englanniksi. Mutta ei se ihan niin mennyt. Talvikuukaudet ovat Cataniassa erilaisia. Olen työskennellyt nyt kuukauden verran täällä reception:ssa hotellissa. Ymmärsin jo heti ensimmäisenä päivänä, että asiakkaat eivät sitten puhu englantia välttämättä ollenkaan, eivät edes yritysasiakkaat, eivätkä järjestelmät ole englanniksi. Vaan kieli on italia. Ja minä taas en puhu enkä lue italiaa.
Hetken mietin, että mitenköhän tästä nyt oikein selvitään. Onko olemassa jotain tosi nopeaa tapaa oppia kieliä? No ei ole. Paitsi kielikurssit. Mutta yksi tunti täällä maksaa 30 eur (norm. 40 eur – saisin alennusta) ja tunteja olisi hyvä olla 2 tai 3/viikko. Pudistelin epäuskoisena päätäni. En minä kyllä voisi niin paljon laittaa italian tunteihin. Joten päädyin Duolingoon. Ja kollegoihini.
Tämän kuukauden aikana olen jo oppinut joka päivä jotain uutta. Teen huonevarauksia (niihin italiankielisiin!) järjestelmiin, olen oppinut yksinkertaisia sanoja tai lauseita Italiaa, tunnistan ainakin osittain, mitä asiakas toivoo, vaikka se tulisi Italian kielellä (niin kuin suurimmaksi osaksi tulee) ja olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin. Huomaan, että nyt tulee jo enemmän englannin kielisiä asiakkaita (kesää kohti määrä kasvaa ja kesällä hotelli on jo kuulemma ulkomaisia turisteja täynnä) joten pystyn oppimaan lisää. Vielä on kuukausi aikaa.
Ja niin. Miten olen viihtynyt työpaikassa? Hienosti! Muut työntekijät hotellissa ovat.. ihania. Niin ystävällisiä. Joka ainoa aamu jokainen tulee kysäisemään hotellin respasta hymyillen: ”Come stai?” ja minä vastaan ”Bene! E tu?” Ja sitten hymyillään. Lounas syödään isojen pöytien ääressä, mihin kokoontuvat kaikki hotellin työntekijät. Siivoojat, kokit, respan henkilökunta, rakennusmiehet, talousihmiset ja välillä johtajat tulevat käymään ravintolassa. Iloinen puheensorina täyttää pöydät, mikä hetki sitten oli asiakkaiden käytössä ja mikä pian täyttyy jälleen hotellin vieraiden lounaan ajaksi. Ihan joka päivä koko kuukauden ajan kaikki vuorollaan kyselevät Suomesta, minä taas Sisiliasta, perinteistä, lapsista, harrastuksista.. Ja opin joka lounashetki jotain uutta Sisilialaisesta kulttuurista, perheistä ja tavoista. Ne ovat jännittäviä ja sellaisia hetkiä, mitkä jäävät kyllä ikuisesti mieleen.
Ja mitenkä se lämpötila? Kuukaudessa lämpötilat on täällä Cataniassa kohonneet. Tätä kirjoittaessani ulkona paistaa aurinko lämpimästi, ja kello on paikallista aikaa puoli kuusi illalla. Tänään on ollut jo +25 astetta, auringossa vielä kuumempaa. Heräsin vapaapäivään ja aloitin lauantaiaamuun juoksulenkillä, minkä jälkeen päätin lepuutella jalkojani aurinkoa ottaen asuntolan pihalla. Joten täällä on jo yhtä lämmintä, kuin Suomessa on kesäisin. Paikallisille tämä on kuitenkin yhä vielä kevättä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kerron sitten myöhemmin vielä lisää vapaa-ajasta täällä. Nimittäin siinä on vielä aika paljon kerrottavaa!
Kaunista huhtikuuta suomeen!
Katja Salmivuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti