Viikot 2 ja 3 Ranskassa puuopiskelijana ovat sujuneet ihan hyvin. Tutustuin enemmän kaupunkiin, kun eksyin niin monta kertaa keskustassa, ja myös kaupunginosiin, kun etsin koripallokenttiä, joissa voisin nauttia ihanasta kesäauringosta ja urheilla samalla. Löysin kotimatkani varrelta hyvän leipomon, ja kaupungilla hyviä kahviloita ja uimarannan. Ekan viikon kiireen jälkeen minulla oli loppujen lopuksi enemmän aikaa tutustua kaupunkiin, nähdä ihmisiä, pelata koripalloa ja keskittyä töihin. Menin kahville pari puusepän opiskelijan kanssa, jotka he näyttivät vähän minulle kaupunkia. Minullakin oli mahdollisuus tutustumaan Surgeres, kylä jossa puukoulu sijaitsee, kun Stephane (erasmus vastaaava) kutsui minuun sen luo syömään.
Kävin Ré-saarella, joka on varmaan mielenkiintoisin nähtävyys La Rochellessa. Se sijaitsee noin 10 kilometriä keskustasta ja sinne pääsee 3 kilometriä pitkän sillan kautta. Se on tunnettu sen suolasta, joka tehdään perinteisellä tekniikalla, eli auringon avulla, ja se on yksi niistä talouspohja saarelle. Myös osterit, asseja ja linnoitus ovat keskeisimmät tuntomerkit saaresta. Siellä on monta pientä kylää ja minä kävin siinä, jonka oli sanottu olevan kaunein paikka: Saint Martin de Re. Kylän muoto muistuttaa Suomenlinnaa. Se on täysin linnoitettu ympäri ja myös kirkko ja tietyt rakennukset ovat linnoitettu.
Töissä minulla oli mahdollisuus tutustua työpaikan eri puoliin: toisella viikolla olin moduuliosiossa (vaikea kääntää) ja kolmannella viikolla olin korkeiden kalusteiden osiolla. Kummallakin osastolla ihmiset ovat niin kuin perhe ja tunsin itseni hyvin tervetulleeksi sinne. Tauot pidettiin yhdessä ja välillä joku toi kakkua kaikille. Autoin monissa eri tehtävissä, opin eri tekniikoita, ymmärsin miten ja mitä varten kyseisiä töitä tehdään ja minun ranskankielen taitoni parani niiden ihmisten kärsivällisyyden ansiosta. Mutta tärkein ehkä oli se, että saatiin loppujen lopuksi työt tehtyä, vaikka oli aika paljon kiirettä.
Kolmannella viikolla korkeat kalusteet -osastolla pääsin lopulta tutustumaan legendaariseen englannin puhujaan, Martialiin, vaikka emme yhtään englantia puhuneetkaan. Tällä viikolla esimies ilmoitti, että puuosasto hidastaa tuotantoa ja keskittyy valmisteluun. Eli työt oli aika vähissä, mikä antoi minulle ja Martialille aikaa tutustua toisiimme. Hän ei ollut minulle ainoastaan kokoamisen mestari, hän oli myös ranskankielen opettajani. Hän tykkäsi kielistä ja niiden opettamisesta (erityisesti sanonnat ja puhekieli) ja minä hyvin hyödynsin sitä. Ei jää enää kuin yksi viikko La Rochellessa. Katsotaan miten menee. Lisää viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti