Tutustuin kahteen metsäopetusta
antavaan oppilaitokseen Arnsbergissa ja Neheimissa 18-19.4.2018. Alue on
Sauerlandia ja alueella on muusta Saksasta poiketen hyvin Suomen kaltainen
metsänomistusrakenne, eli jopa 2/3 metsistä omistaa yksityiset metsänomistajat.
Tosin metsälön keskikoko jää n. kahteen ha. Metsät ovat rakenteeltaan hyvin
erilaiset Suomeen verrattuna – niin puulajistoltaan, kuin
maasto-olosuhteiltaan. Alueella on esim. hyvin paljon pyökki- ja tammimetsiä ja
usein metsät sijaitsevat erittäin mäkisissä maastoissa. Alueella oli jonkin
verran myrskytuhoja nähtävissä ja juuri alueen mäkisyys vaikeuttaa suuresti
tuhojen korjaamista.
Metsäopetus Saksassa jakaantuu kahteen linjaan. Osa opiskelijoista etsii peruskoulun jälkeen metsäalan työnantajan ja solmii sopimuksen, jossa yritys ottaa oppilaan ”helmoihinsa” ja suurin osa opetuksesta silloin tapahtuu käytännön työtehtävissä yrityksessä. Etukäteen on erikseen määritetty ns intensiiviviikot, jolloin oppilas menee kouluun ja suorittaa siellä metsäopintoja. Puolessa välissä opintoja on välitestien/kokeiden aika, jossa oppilas näyttää osaamisensa. Arvosteluasteikko on 1-6 ja jos oppilas saa kaksi 5:ta tai yhden 6, niin hänen suorituksensa hylätään ja oppilas joutuu osoittamaan osaamisensa myöhemmin uudelleen.
Yrityksessä oppimisen lisäksi
opinnot on mahdollista suorittaa myös perinteisesti ammatillisessa
oppilaitoksessa. Opinnot poikkeavat paljon suomalaisesta systeemistä, eli
Saksassa metsäopintojen sisältöön kuuluu yli 50% moottorisahalla toimiminen ja
metsäkoneopetus tapahtuu varsinaisesti vasta perusopinnoista valmistumisen
jälkeen lisäkoulutuksessa, jonka oppilaat itse myös maksavat. Koneopetusta
nuoret saavat siis vain vähän. Iso ero maidemme koulutuksessa on se, että
meillä nuoreen luotetaan selkeästi enemmän ja oppilaat pääsevät ”käsiksi”
koneisiin nopeammin. Tämä koskee myös simulaattoriopetusta, eli Saksassa
simulaattorien opetus tapahtuu opettajan johdolla ja vain oppitunneilla. Meillä
simulaattorit ovat avoinna opiskelijoille myös koulupäivän jälkeen ja tätä
mahdollisuutta Saksassa ei ole.
Aika tutustumiseen oli lyhyt, mutta johtopäätöksenä voi todeta, että meillä olisi selkeästi opittavaa saksalaisten tavasta hoitaa moottorisaha- ja hakkuuopetusta ja taas saksalaiset voisivat oppia meiltä tapaa, jolla me opetamme koneellista puunkorjuuta. Myös metsätalouden suunnittelussa on eroja ja yksi saksalaista metsänomistajaa kiinnostava aihe olisi varmasti puutavaran virallisen mittauksen järjestelmä. Saksassa syntyy edelleen vuosittain iso määrä ristiriitoja puun ostajan ja myyjän välille puutavaran oikeasta määrästä ja Suomessa puutavaran mittausta on ohjattu lainsäädännöllä jo vuodesta 1939 lähtien ja ristiriitatilanteet ovat harvinaisia.
Sen sijaan saunomista voisimme opettaa heille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti