Liikkuminen Bilbaon keskustassa ja lähialueilla on helppoa ja kätevää metrolla, bussilla, ratikalla, junilla ja kävellen. Lisäksi mäkisissä kaupungeissa on liikkumista helpottavia hissejä, rullaportaita ja funicular junia, jotka vievät korkeampien (näköala)nyppylöiden laelle.
Metroasemien automaateista voi ostaa Barik -kortin, johon ladataan matkoja. Kortti maksaa muutaman euron ja lyhyin matka maksaa 90 senttiä (zone1), mikäli metrolla ajaa vaikka kauimmalle asemalle Plentziaan, rannalle (zone3), matka maksaa silti alle 2 euroa. Kortti leimataan metroon mennessä sekä ulos tullessa ja ulostuloasema määrittää veloitetun summan. Kätevää! Bilbaon metro on uudehko ja listattu yhtenä Bilbaon nähtävyytenä ja, kun Bilbaossa ollaan, arkkitehtuuri ja taide ovat näkyvillä myös metrossa.
Sama kortti käy ja toimii samalla tavalla myös ratikassa, punaisissa Bilbobusseissa ja vihreissä Bizkaibusseissa. Ratikkaa en ole käyttänyt, mutta busseissa matkan voi maksaa myös kuljettajalle. Mikäli mielii kauemmas kuten Laredoon tai San Sebastiaaniin, matka ostetaan etukäteen Termibus -asemalta San Mamesista tai netistä. Suosittuihin kohteisiin kuten edellä mainittuihin, kannattaa lippu ostaa jo vaikka edellisenä päivänä. Vaikka busseja kulkee lähes tunneittain tai useammin, suosituimmat vuorot täyttyvät nopeasti. Myös paluu kannattaa varmistaa, ettei jää väärään kaupunkiin yöksi, kuten allekirjoittaneelle melkein kävi. Lippu Laredoon (n. 60 km Bilbaosta) maksaa 3-7 euroa ja San Sebastiaaniin (100 km) vuorosta riippuen +/- 12 euroa.
Autoa Bilbaossa ei varsinaisesti tarvitse ja sen säilyttäminen on enemmänkin riesa, koska parkkipaikan löytäminen on haaste. Moni pitää autoaan kaukanakin kotoa parkkihallissa, jotka arvatenkin maksavat paljon. Autolla olisi kuitenkin kiva tutustua lähiympäristöön. Bilbao on jylhien vuorten ja mäkien ympäröimä, läheltä löytyy useita kauniita rantakohteita ja kuuluisalla Riojan viinialueelle on noin 150 km.
Bilbaon ottaa haltuun kätevästi myös kävellen ja sitä kannattaakin harrastaa Bilaossa ja lähikaupungeissa. Kaupungit ovat pullollaan ihania, kapeita kujia, joilta löytyy kirkkoja, puistoja, aukioita, kahviloita ja baareja, kauppoja ja paikallisia ihmisiä. Elämä on ulkona kaduilla, aukioilla ja puistoissa sekä lähirannoilla. Ulkona tavataan ystäviä ja perhettä; lapset ja koirat leikkivät, kun aikuiset istuvat lasin tai kahvin ääressä. Arkena viimeiset metrot kulkevat n. klo. 23 ja viimeistään silloin kaupunki hiljenee ja tyhjenee. Viikonloppuisin bileväki jatkaa kulkuaan baareihin ja klubeille, jotka ovat auki aamuseitsemään. Yhtä aluetta lukuunottamatta kaupunkin on myös turvallinen kulkea, ainakin niin kauan kuin elämää ja ihmisiä riittää kaduilla. Maalaisjärkeä käyttämällä pärjää pitkälle ja väentungoksissa pitää tietenkin katsoa omaisuutensa perään. 350 000:een mahtuu monenlaista kulkijaa ja asukasta.
Erasmus asuntomme sijaitsi Basarraten metropysäkin vieressä, parin kilometrin (ylämäki)kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Casco Viejo:sta. Kadun toiselta puolen lötyi lähin kantabaari, nurkan takaa Eroski -ruokakauppa, leipomoita, hedelmä- ja kasviskauppoja, apteekki, pankki, kenkäkauppa jne. Parin korttelin päässä sijaitsi Santutxu, eläväinen kaupunginosa, jonne ihmiset suuntaavat töiden jälkeen syömään, seurustelemaan, shoppailemaan. Asumisen kalleudesta en osaa sanoa, myyntihinnat ovat Helsingin luokkaa keskustassa ja merenrannalla. Asuntokanta on aika vanhaa ja esim. meidän asunto sijaitsi kapealla kadulla ensimmäisessä kerroksessa, johon päivänvaloa muiden talon varjossa ei juuri yltänyt. Kostealla säällä asunto tuntui nihkeän viileälle ja talvella voin kuvitella asunnon olevan toisenlaiseen asumiseen tottuneelle suomalaiselle hieman kolkko. Asunto lämpeää irtopattereilla, joten asunnon lämmittäminen on myös kallista. Säät onneksi suosivat meitä ja minä kävinkin asunnossa oikeastaan vain nukkumassa :)
Sunnuntaisin lähes kaikki muu paitsi ravintolat on kiinni. Muina päivinä kaupat ovat auki, kaupasta riippuen 10-22. Pienet liikkeet viettävät siestaa iltapäivällä pari tuntia kahden ja viiden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki koko päivän ja pienet vihanneskaupat ja elintarvikekioskit myös sunnuntaisin ja jopa 23 asti. Siestan aikaan myös monien ravintoloiden keittiöt ovat kiinni ja aukeavat yleensä vasta klo. 20:00 tai 20:30. Monet kaupat ja ostoskeskukset ovat auki perjantaina ja lauantaina iltakymmeneen asti ja esim. Portugaleten ostoskeskus oli lauantai-iltana käydessäni tupaten täynnä ja melu huumaava.
Ruokailu ulkona oli välillä mukavakin haaste ja seikkailu. Aina en tiennyt mitä tilasin tai mitä söin. Yhteistä kieltä ei usein ollut ja aina ei edes kirjoitettua ruokalistaa, jota olisi voinut kääntää rauhassa... Mutta pääsääntöisesti kaikki ovat avuliaita ja ystävällisiä ja usein paljastui, että englanninkielen taitoakin löytyy vähän, mutta paikalliset ovat hyvin ujoja käyttämään sitä. Mikä oli ihan ok, sillä me halusimme oppia espanjaa! Ruokapettymyksiä ei minun kohdalle sattunut, muutama "ihan ok", mutta useimmiten ruoka, etenkin pintxot, tapakset olivat taivaallisen hyviä ja kauniita taideteoksia, nam! Mikäli ruokailee ulkona paikalliseen tapaan napostellen ja normaaliravintoloissa, kiertäen Guggenheimin turistilisällä varustetut ravintolat ja Michelin paikat, ulkona syöminen ja juominen on edullista.
 |
| Mustekalaa illalliseksi, jäätelöä lounaalla ja tuliaisostoksia paikallisesta lihakaupasta. |
Riippuen mitä ruokavalioon kuuluu myös kaupassakäynti on meille suomalaisille edullista. Hyvää viiniä saa alle 5 eurolla, 1,5 litran limpparin alle eurolla ja myös mm. leipä on halpaa. Maito- ja lihatuotteista en osaa sanoa, mutta esim. luomumunat ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Hedelmät ja kasvikset ovat hieman halvempia kuin Suomessa, mutta maku on aivan eri, kun niitä ei ole kuljetettu Euroopan halki. Asiointi kaupassa on helppoa, etenkin, kun kassamyyjän puheesta ja kysymyksistä alkaa erottaa sanoja ja osaa vastata myöntävästi kysymykseen haluaisinko kassin ja kieltävästi; minulla ei ole Eroskin kanta-asiakaskorttia. Joissakin kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, joiden käyttö on samanlaista kuin Suomessa ja huomasin olevani tottuneempi ja rohkeampi käyttämään niitä kuin moni paikallinen.
Ehkä haasteellisinta reissuarkea minulle oli yrittää shoppailla pikku putiikeissa, joissa jotain ostaakseen on myyjän kanssa pakko asioida muutenkin kuin kassalla, jossa voi selvitä vilauttamalla korttia ja hymyilemällä nätisti; "Gracias, Agur!" Kenkäkaupoissa on yleensä esillä vain toinen pari kengästä ja sekin kokoa 37. Pari kertaa käännyin arkaillen kaupasta pois, mutta kun tarpeeksi haluaa niitä kauniita kenkiä näyteikkunassa...
Pankkikortti käy lähes kaikkialla, mutta yleinen (turvallisuus)suositus taitaa edelleen olla, että pienemmissä liikeissä kannattaa maksaa käteisellä. Laskun summa kannattaa aina tarkistaa, virheitä voi sattua ketjuliikkeissäkin ja niitä voi olla hankala setviä jälkikäteen Suomesta käsin, mutta senkin takia, että ravintolalaskuun saattaa ilmestyä joku hassu pyöristys ylöspäin tai jotain, mitä ei ole tilannut. Kuulemma. Meille ei kyllä käynyt niin.
Rahaa saa nostettua melkein joka kulmasta, mutta harkintaan mistä ja mihin aikaan vuorokaudesta rahaa nostaa. Usein nostoautomaattien yhteydessä on eteinen, jonne pääsee pankkikortilla tai sitten eteisessä asioidaan yksi kerrallaan ja oven saa sisäpuolelta lukkoon. Suurkaupungeissa, vilkkaissa paikoissa ja illalla kannattaa huomioida ympäristö automaatilta poistuessa vaikka kaupunki olisikin turvallisen oloinen.
Toivottavasti käytännön vinkeistä on pientä iloa ja hyötyä Bilbaoon matkaaville!
Aivan huippuhyvää tietoa seuraaville Bilbaoon matkaaville!👍☺
VastaaPoista