Avignon, Ranska

 

Työssä oppimassa Etelä-Ranskalaisessa pienessä konditoriakahvilassa osa 2.

Neljä viikkoa Avignonin kauniissa kaupungissa vierähti nopeasti. Työssäoppimisesta jäi taskuun täydennystä kädentaitoihin leipurin ammattiin. Ranskalainen satojen vuosien perinne croissantien ja leivoksien valmistuksessa on todella vahvaa ja leipurit pitävät kiinni osaamisestaan ja laadusta työssään. Ohjaaminen leipomossa oli kannustavaa ja tiukkaa ja työn psyykkistä ja fyysistä kuormittavuutta tuotiin esille. Kaksi neljästä työntekijästä puhui vain muutaman sanan englantia, mutta leipomon työrytmin ja käytänteiden ja muutaman ranskankielisen käsitteen tultua tutuksi oli kommunikointi helpompaa. 

 

Kiire ja tehokkuus oli tuttua, mutta ystävällisyys näkyi ilmapiirissä. Selvästi myös suuri asiakaskunta arvostivat maukkaiden croissantien lisäksi iloista tunnelmaa. Avignonin nähtävyyksien lisäksi loppuhuipennuksena ehti vielä vierailla Pariisissa ja Eiffeltorni, Disneyland ja Pariisin hurja metroliikenne oli kyllä kirsikkana kakun päällä kokemisen arvoinen kohde. 

 

Kaiken kaikkiaan unohtumaton kokemus. 

 

Terkuin, Elisa

 

Eupen, Belgia

 

Eupen, Belgia 

 5.11 – 9.11.2024 

Tiistain päivälennolla Savonlinnasta Helsinki-Vantaalle ja sieltä kohti Brysseliä. EU:n pääkaupunkia ei ehtinyt muutamaa juna-asemaa enempää ihailla, koska matka jatkui suoraan lentokentän alapuolen juna-asemalta Eupeniin, jonne saavuin illalla kymmenen maissa. 

Paikallinen kv-vastaava Elysee oli juna-asemalla vastassa ja yhdessä etsimme kaupungista majoitukseni. Hän huolehti vielä hienosti, että minulla oli kaikki tarvittava ja antoi ohjelman vierailupäiville. 

Keskiviikko alkoi Irishin työpaikkaan Ofenfrisch- leipomo/myymälään tutustuen. Oli erittäin mielenkiintoista keskustella paikallisista tuotteista sekä leivontamenetelmistä omistajan kanssa. Samalla saimme tehtyä arvioinnin ja pääsinpä vilkaisemaan leipomonkin puolelle. Opiskelijan kanssa saimme aikaan hyvä keskustelun myös belgialaisen ja suomalaisen työlainsäädännön eroavaisuuksista, sekä yleisistä sosiaalisista etuuksista. Oppia tuli siis paljon muuhunkin kuin vain leipomiseen liittyen. Upeaa oli huomata, kuinka pidetty Irish oli harjoittelupaikassaan, hänelle oli iltapäivällä järjestetty jopa läksiäiset lahjojen kera. Minäkin sain mukaani maisteltavaksi herkullista paikallista leivonnaista, makeaa riisipiirakkaa. Tästä tuntui olevan jokaisella leipomolla oma versionsa, jokaisen mielestä heillä tietenkin parhaan ja perinteisimmän version mukaan leivottu. 

Seuraava tutustumiskohde oli Viktoriian työpaikoista toinen, eli Kokartz-kahvila. Tänne sain seurakseni toisen paikallisista kv-vastaavista, Giselan. Syykin selvisi pian: kahvilan henkilökunta ei puhunut englantia. Joten Gisela käänsi saksasta minulle englanniksi kahvilan johtajattaren arvioinnit siitä kuinka meidän opiskelijallamme oli mennyt. Ja loistavastihan hän oli pärjännyt: palvellut asiakkaita saksaksi, vaikkei aiemmin puhunut sitä kieltä sanaakaan. 

Viktoriia itse oli tuona päivänä Kokartzin leipomolla, jonne harjoittelijoita ei yleensä päästetty. Mutta koska hän oli pärjännyt niin hienosti oikealla asenteella kahvilalla, oli kahvilan vastaava puhunut hänet myös leipomolle harjoittelemaan muutamaksi päiväksi. Minä en ikävä kyllä päässyt tutustumaan itse leipomoon. Mutta tuotteisiin kylläkin, kun kävimme kahvilassa perjantaina herkuttelemassa tyttöjen kanssa leivoksilla. Tuolloin myös Viktoriian työtoverit kävivät hänet hyvästelemässä ja lahjoja vaihdettiin uusien ystävien kesken. 

Torstaiksi minulle oli järjestetty tutustumista lähikyliin. Matkustin bussilla puolen tunnin päähän Giselan kotikylään, josta pääsin hänen kyydissään tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin ja belgialaiseen elämäntapaan. Herkullisen lounaan nautimme luontopolun varrella olevassa ravintolassa ja pääsin maistelemaan perinteistä paikallista ruokaa. Syödessämme minua myös sivistettiin, kuinka ranskanperunat ovatkin oikeasti belgialainen keksintö. Ja että ranskalaiset tekevät ne väärin, oikea tapa on kypsentää ne kaksi kertaa erilämpöisissä rasvoissa, jotta niistä tulee kunnolla rapeita! 

Iltapäivällä hyppäsin paikallisen bussin kyytiin ja hurautin tutustumaan lähikaupunki Aacheniin Saksan puolelle. Se oli kaunis kaupunki valloittavine vanhoine rakennuksineen, mutta jalkani johdattivat minut opiskelijoideni suosituksesta kohti Lindt-tehtaanmyymälää, joka näytti kaikkien suklaanrakastajien pyhiinvaelluskohteelta pitkine hyllyineen, jotka olivat täynnä jos jonkinlaisia suklaaherkkuja. 

Eupen sijaitsee lähellä monen eri maan rajoja, joten siitä on helppo tehdä matkoja eri paikkoihin. Brysselin ja Saksan Aachenin lisäksi tytöt olivat vaihdon aikana ehtineet vierailla myös Luxemburgin ja Alankomaidenkin puolella. 

Vierailuni viimeisenä päivänä pääsin opiskelijoideni mukana tutustumaan Robert Schuman Instituten ravintolapuolen koulupäivään. Täällä tytöt opiskelivat aina torstait ja perjantait leipoen opetuskeittiössä. Herra Schmack opetti saksalaisella jämäkkyydellä ruoanlaiton hienouksia ja kertoili minulle englanniksi koulutuksesta. Herra Petrovcic ohjeisti tarjoilupuolen opiskelijoita ranskalaisella charmikkuudella ja pahoitteli minulle ettei puhu englantia. Kaikki opiskelijatkin olivat erittäin kohteliaita ja kyselivät mm. että maistuuko kahvi. 

Koulupäivä alkoi meillekin tutulla tavalla taululle päivän työtehtäviä jakaen. Sitten oppilaat siirtyivät keittiöön valmistamaan ruokia ravintolalle. Joka päivä heistä valittiin ”chef”-joka oli vastuussa päivän toiminnoista. Hän myös sai vyölleen roikkumaan arvokkaan näköisesti kokin veitset. Mielenkiintoinen yksityiskohta koulussa oli, että kaikki oppilaat pyydettiin yhdessä syömään ennen kuin ravintola avattiin. Ensin he söivät keiton leivän kanssa, menivät jatkamaan töitään ja sitten kutsuttiin uudestaan pääruualle.  

Ravintolan puolella suomalaista ihastutti valtava puheensorina ja iloinen naureskelu, kun asiakkaat nauttivat lounastaan opetusravintolassa, desibelit olivat huomattavasti korkeammat kuin meille tutussa Suomessa yleensä lounasravintoloissa. Toinen erilaisuus jonka panin merkille oli se, että opiskelijat harjoittelevat myös viinin tekoa koulussa. Ja toki myös se, että lounaan jälkiruokana nautittiin monia erilaisia juustoja. 

Belgian reissu oli mahtava kokemus ja suosittelen kaikkia lähtemään tutustumaan muiden maiden koulutukseen, jos suinkin mahdollista. Reissussa oli jännittäviäkin hetkiä, mutta kotimatka kolmistaan oli matkan helpoin osuus, olihan minulla mukanani upeat, reippaat oppilaani, jotka toivat open turvallisesti kotiin! 

 

Jaana  

Catania, Italia

Ciao, enää muutama päivä vaihtoa jäljellä Italiassa ja sitten matka kohti suomea käy. Lähteminen täältä tuntuu hyvin haikealta mutta myös ihan mukavaa palata kotiin. Työ päiväkodissa on sujunut hyvin, olemme askarelleet hyvin paljon erilaisia juttuja viime aikoina lähinnä jouluun liittyen. Olen oppinut uusia sanoja italiaksi sekä koen, että englannin kielentaito on kasvanut reissun myötä jonkun verran. Italian kielestä olisi ollut töissä hyvin paljon hyötyä, sentään  google kääntäjä toimii. Ohjaajani töissä puhuu jonkin verran englantia mutta jos jokin asia jää epäselväksi, pyydän kääntäjällä tarkentamaan asiaa. Sää täällä on ollut lähinnä aurinkoinen ja noin 15-20 astetta, ja se, että kohta pitäisi lähteä takaisin lumiseen suomeen ei hirveästi houkuttele.

 

Vapaa-ajalla olemme käyneet muiden vaihtareiden kanssa Catanian keskustassa, syömässä, kauppakeskuksessa, shoppailemassa sekä olimme viimeisen viikonlopun air bnb asunnossa Syracusassa, jossa kävimme välimeressä uimassa sekä katselemassa historillisia nähtävyyksiä. 

 

 

Italiaa jään kyllä kaipaamaan ja toivottavasti pääsen täällä käymään vielä joskus. Kokemuksena itse erasmus+ vaihto on ollut todella mielenkiintoinen, hauska, sekä hyvin opettavainen, ja minusta todella kiva, että tälläisiä mahdollisuuksia tarjotaan koulun puolelta.

 

Suosittelen 5/5👍

Ciao Ciao!

 

Catania, Sisilia, Italia

 S = Sisilia on tunnettu, useiden matkailijoiden suosima saari Italian eteläosassa. Sisilialla on värikäs historia, myös saaren tavat ja kieli poikkeavat itse Italiasta. Sisilian pääkaupunki on Palermo, mutta vaihdoissa opiskelijamme asuvat ja työskentelevät usein Catanian alueella.

I = italian kielikylpy: englantia puhutaan vähemmän, joten muutama sana italiaa on hyvä ennakkoon opetella. Rohkeudella, elekielellä ja tarvittaessa google kääntäjän avulla pärjää kyllä 😊

S = sää voi olla syksyisin välissä sateinen, mutta lämmin. Asunnot voivat kosteuden myötä tuntua syksyisin ja keväisin viileiltä. Lämmitysjärjestelmät eivät ole samaa luokkaa mitä meillä niin villasukat on hyvä pakata mukaan, mahdollisia viileämpiä iltoja ja kylmiä lattioita vastaan.

I = illalliset ja hyvä ruoka ❤ Italiassa syödään illallinen Suomea myöhempään ja ravintoloiden ovet avautuvatkin usein vasta kello seitsemän jälkeen iltaisin. Liian aikaisin ei siis kannata mennä ovelle kolkuttelemaan, ellei odotellessa nauti perinteistä aperativoa, joka yhdistää juoman ja pienen ruokatarjoilun ennen itse pääruokailua.

L = niin kuin laava, josta tulee mieleen tulivuori Etna. Etna on Euroopan suurin toimiva tulivuori ja yksi Sisilian päänähtävyyksistä. Tulivuoren vaikuttava siluetti näkyy selkeällä kelillä kauas ja on inspiroinut myös monia taiteilijoita.

I = ihanteelliset mahdollisuudet niin shoppailuun kuin myös kulttuurikierroksiin. Catanian vanhakaupunki on lumoava ja siellä on helppo liikkua jalan. Nähtävää riittää museoista, katedraaleihin ja pieniin kirkkoihin. Ursinon linna oli mielenkiintoinen ja Chiesa della Badia di Sant’ Agata -kirkon näköalatasanteelta avautuivat upeat näköalat kaupungin ylle. 

A = arancini on tunnettu sisilialainen ruoka, joka kannattaa testata. Kyseessä uppopaistetut riisipallot, joiden sisällä voi olla muun muassa vihanneksia, sieniä, juustoa ja kinkkua.

 

Virpi

 

 

 

Avignon, Ranska

Työssäoppimassa pienessä ranskalaisessa konditoriakahvilassa 

 

 

Työharjoittelua Avignonissa, hra Crepinin idyllisessä konditoriakahvilassa on nyt takana pari viikkoa ja tunnelmat ovat vähintäänkin iloiset ja kaikkien järjestelyjen ja jännityksen jälkeen helpottuneet. Matkasta erityistä on tehnyt se, että koululaiset lapseni pääsivät mukaan matkaan seikkailumielisen opiskelukaverini lähdettyä mukaan matkaan matkaseuraksi ja pitämään huolta lapsista työpäivien aikana.

Valoisa ja viihtyisä asuntomme on kivenheiton päässä leipomosta ja keskustaan on vartin kävelymatka, joten puitteet arkeen ovat oikein hyvät. 

Leipomossa vastaanotto oli lämmin ja iloinen ja työhän croissantin valmistuksen ja leivosten parissa on päässyt alusta alkaen, ohjaus on ollut napakkaa ja kannustavaa ja oppia on kertynyt. 

 

 

Työaikana töitä tehdään tauotta, mutta työpäivä on 6h ja työajasta pidetään kiinni. Englannin kielellä pärjää hyvin, vaikka ranskankielen taito olisi kyllä eduksi, tottakai. 

 

Avignon on vanha kaupunki, jossa riittää ihmettelemistä vapaa-ajalle, jos historian havina sattuu kiinnostamaan, muurien sisään rakentunut keskusta-alue on kyllä kaunis ja tunnelmallinen. Ravintoloita, kauppoja ja tottakai aivan ihanan idyllisiä kahviloita on moneen makuun. 

 

 

 

Terveisin, Elisa 

Fuerteventura, Espanja

 

Koska olen itse asunut suurimman osan elämästäni Etelä-Suomessa, olen tottunut varsin hyviin julkisiin kulkuyhteyksiin. Fuerteventuralla julkinen liikenne ei ole aivan samalla tasolla aikataulujen puitteissa, vaan kyllä ehdottomasti helpompi tapa nähdä saarta mahdollisimman paljon on liikkua autolla. Omalla kohdallani tämä ei ollut mahdollista, sillä minulla ei ole ajokorttia. Auton vuokraaminen ei myöskään onnistu nuorilta opiskelijoilta, sillä ikäraja on käsittääkseni 21 vuotta. Corralejosta pääsee kuitenkin melko helposti esimerkiksi Fuerteventuran pääkaupunkiin Puerto del Rosarioon, jossa on kelvolliset ostosmahdollisuudet, jos on esimerkiksi uusia vaatteita vailla. En kuitenkaan suosittele suuntaamaan Puerto del Rosarioon sunnuntaisin. Toisin kuin Corralejossa, Puerto del Rosariossa sunnuntaisin on auki lähinnä ravintoloita. Kaupungin ostoskeskus Centro Comercial Las Rotondas, jossa on esimerkiksi ruokakauppa sekä useita Suomessakin tunnettuja vaatteita myyvien ketjujen kauppoja, ei ole sunnuntaisin lainkaan auki. Fuereventuralla kannattaa olla vähän käteistä mukana, sillä bussilippua ei voi maksaa kortilla. Muuten käytännössä yleisimmät pankkikortit hyväksytään lähes kaikkialla.

 

 

Corralejosta pääsee todella kätevästi vierailemaan Lanzarotella, jonne lauttamatka kestää vain noin puolisen tuntia ja maksaa halvimmillaan yhteen suuntaan vajaat 20 euroa. Koen, että Lanzarotella julkiset yhteydet ovat vähän paremmat kuin Fuerteventuralla. Käytännössä matka taittuu niin nopeasti ja edullisesti, että sinne voi tehdä vaikka päiväreissunkin, mutta majoitusta on saatavilla kohtuu edullisesti, ja kyllä saarella vierailusta saa enemmän irti, jos päättää yöpyä siellä. Paatit Corralejosta saapuvat Lanzaroten eteläiseen kaupunkiin Playa Blancaan. Se on etenkin rannalla viihtyville ihmisille sopiva kohde. Mitä tulee ostosmahdollisuuksiin, niin rantakatu on hyvä paikka ostaa esimerkiksi matkamuistoja. Play Blancassa on monen hintatason ravintoloita, mutta siellä pystyy nauttimaan hyvästä ruuasta pienelläkin budjetilla.

Jos Lanzarotella haluaa olla yötä, voi Play Blancan lisäksi suunnata toiseen miellyttävään rantakaupunkiin, Puerto del Carmeniin. Puerto del Carmenin pääkatu on erittäin pitkä ja myös sieltä löytyy suuri määrä erilaisia ravintoloita ja putiikkeja, joista hankkia vaikkapa vaatteita tai laukkuja. Sanoisin, että Puerto del Carmenissa vaatteet ovat ehkä ihan hitusen edullisempia. Lanzaroten pääkaupunki Arrecife on myös kelvollinen vierailukohde, mutta edellä mainittuja paikkoja kaupunkimaisempi ja ehkä nimenomaan se sopivampi kohde silloin, jos ei halua suunnata turistirysään. Myös Arrecifessä on hyvät uintimahdollisuudet, mutta se ei ole samanlainen turistikohde. Ravintolat eivät ole samalla tavalla keskittyneet tiettyyn paikkaan, ja matkamuistoputiikkeja ei ole samassa mittakaavassa. Kaikista edullisimmat majoitusvaihtoehdot ovat pitkälti juuri Arracifessa, koska siellä on enemmän Air BNB tyyppistä toimintaa, kun Puerto del Carmenissa ja Play Blancassa majoitus on enemmän hotelli- ja huoneistohotellityyppistä. Bussit kulkevat melko säännöllisesti kuitenkin näiden kaupunkien välillä ja Lanzarotella bussissa voi maksaa lipun myös kortilla.

Lanzaroten hienoimpiin kohteisiin kuuluu Timanfayan kansallispuisto. Sinne julkisia yhteyksiä ei ole lainkaan. Vierailin Timanfayanissa pari vuotta sitten, jolloin kuljin sinne taksilla Yaizasta. Matka oli noin 9 kilometriä, mutta taksin hinnoista minulla ei ole enää mitään muistikuvia. Tällä kertaa kuljin matkan kävellen. Matka taittuisi jälleen tietenkin paljon helpommin autolla, jos sellainen on vain mahdollista vuokrata. Timanfayniin kulkee reitti Yaizasta tai Mancha Blancasta. Matkallisesti ei ole suurtakaan eroa, kumman reitin valitsee patikkaretkelleen, mutta Yaizan suunnasta kansallispuistoon matkatessa on aika paljon loivahkoa ylämäkeä. Tämän reitin varrella on mahdollisuus käydä ratsastamassa kamelilla. Tien reunassa pystyy kyllä kävelemään, mutta reittiä ei missään nimessä ole lähtökohtaisesti suunnattu tähän tarkoitukseen. Kannattaakin siis olla varovainen ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Jos päättää vierailla Timanfaynin luonnonpuistossa, kannattaa myös olla tarkka reittioppaan suhteen. Google Maps saattaa heittää esimerkiksi Parque Natural de Los Volcanoesiin, mikä näyttää useita kilometrejä väärään paikkaan, vaikkakin sijaitsee saman päätien varrella. Oikean määränpään löytäminen kartalta onkin melko hankalaa. Lippu Timanfayn kansallispuistoon maksaa 20 euroa, ja alueen lipunmyyntipisteeltä on vielä parisen kilometriä matkaa oikeaan määränpäähän. En muista parin vuoden takaa minkäänlaista ryysistä tällä reitillä, mutta tällä kertaa autoja oli valtava letka. Oletettavasti autoilijat joutuvat odottelemaan liian vähäisen parkkipaikkatilan vuoksi. Olinkin kävellen perillä nopeammin kuinautot, jotka olivat kanssani samaan aikaan lipunmyyntipisteellä. 

Timanfayn lisäksi mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde on aivan saaren pohjoisosissa sijaitseva Cueva de los Verdes. Bussiaikataulut kannattaa kuitenkin tarkistaa etukäteen, sillä tiettyyn aikaan päivästä voi olla useankin tunnin tauko seuraavaan bussiin. Cueva de Los Verdes on tuhansia vuosia vanha laavatunneli. Osa tunnelista on avoinna yleisölle. Lippu täytyy ostaa etukäteen ja aikuiselta se maksaa 15 euroa.

Työpaikkanani oli Hotel Play Park Zensation, joka on neljän tähden hotelli. Minä työskentelin ravintolan puolella check-inissä, sekä housekeepingin puolella, johon kuului niin hotellihuoneiden kuin yleisten tilojen siistimistäkin. Ravintolan check-in järjestelmä oli espanjankielinen, mutta se oli kuitenkin varsin simppeli järjestelmä, joten suuria ongelmia tämän järjestelmän käyttöön ei se tuonut, etten minä osaa espanjaa. Sen sijaan suuri osa työntekijöistä ei puhunut käytännössä lainkaan englantia, joten kommunikointi oli paikoitellen hyvin haastavaa kielimuurin vuoksi. Playa Park Zensationissa harjoittelijoita oli monilla osastoilla; myös vastaanotossa ja viihdepuolella. Jos haluat lähteä Kanarialle harjoitteluun, niin antaisin kyllä erittäin vahvan suosituksen käydä edes espanjan alkeiskurssin, ja koittaa opetella omaan alaan liittyvää relevanteimmalta vaikuttavaa sanastoa edes vähän etukäteen, riippumatta siitä, minkä tyyppisiin tehtäviin olet menossa.

Oma harjoitteluni kesti vain kuukauden, ja etenkin ensimmäiset pari viikkoa olivat varsin haasteelliset juuri tämän kielimuurin vuoksi. Aloin kuitenkin lopussa huomata kommunikoinnin käyvän jo hiukan helpommaksi. En niinkään koe, että kielitaitoni olisi ehtinyt sinänsä suoranaisesti kehittyä, mutta kun tunsin pääseväni paremmin mukaan työyhteisöön, niin aloin uskaltaa enemmän yrittää kommunikoida espanjaksi. Suomalaisten suuri ongelma on omasta mielestäni se, että me pelkäämme aivan liikaa tekevämme virheitä puhuessamme vierasta kieltä. Missään nimessä kuukaudessa en ehtinyt oppia puhumaan hyvää espanjaa, mutta jo yksittäisten sanojen kautta voi saada itsensä jotenkuten ymmärretyksi. Työssäoppimisjakso oli kyllä erittäin hyvä keino opetella myös sanatonta viestintää.

Kannattaa myös varautua siihen, että ilman hyvää kielitaitoa työtehtävät eivät todennäköisesti tule olemaan erityisen monipuolisia tai haastavia. Nuoremmalle opiskelijalle, jolla ei vielä ole kauheasti työkokemusta, tämä voikin sopia hyvin. Itse koin ajoittain tietynlaista turhautumista, koska minulla on jo niin paljon työkokemusta, että voisin kaivata jotain haastavampaa. En myöskään oikein kokenut, että olisin päässyt hyödyntämään omaa osaamistani ja omia vahvuuksiani työtehtävissäni, mutta se on hyvä tiedostaa, että kielitaidon puute tuo väkisinkin omat rajoitteensa. Toisaalta en omaa ennestään kovinkaan paljon kokemusta juuri samanlaisista tehtävistä, joita nyt Fuerteventuralla tein. Oma mielenkiintoni on tällä hetkellä kuitenkin vahvasti hotellimaailmassa. Vaikka se keskittyy nimenomaan vastaanoton puolelle, niin pidän sitä kuitenkin hyvänä asiana, että pääsin näkemään, mitä kaikkea muuta hotellin toimintaan liittyy kuin pelkkä vastaanoton työ. Jonkin verran kuitenkin työtä tehdään yli osastorajojen, joten on hyvä tietää, mitä kaikkea oman osaston ulkopuolella tapahtuu. Vaikka Suomessa ei tällaista All-Inclusive hotellikulttuuria erityisen vahvasti esiinny, niin minusta oli kiinnostavaa nähdä, miten tällainen hotelli saadaan toimimaan.

Kestävä kehitys on eräs nykypäivän trendi myös matkailualalla. Tämä oli Playa Parkissa huomioitu muun muassa siinä, että pyyhkeitä ei vaihdettu päivittäin, ellei asiakas sitä nimenomaisesti toivonut. Kestävän kehityksen osalta havaitsin kyllä ehdottomasti parannettavia osa-alueita. Hotellihuoneissa ja yleisissä tiloissa oli esimerkiksi jäteastioita, joiden ideana oli lajittelu. Silti housekeeping lappasi kaikki roskat samoihin säkkeihin. Siten tämä näyttäytyi asiakkaalle niin, että hotellissa lajiteltaisiin jätteitä, vaikka tätä ei todellisuudessa tehty. En ymmärrä oikein, miksi tällaista toimintatapaa käytettiin. Ravintolan puolella ruokahävikkiä ei seurattu lainkaan, mutta siihen nähden hävikki oli mielestäni yllättävän vähäistä. Tämä kyllä näkyi siinä, että buffetin lopulla buffetlinjastoa ei enää alettu väkisin täydentämään, vaan jos joku ruoka sitten oli loppunut kesken, niin sen kanssa elettiin. En itse käsitellyt asiakaspalautteita, joten en tiedä kuinka paljon tästä kritiikkiä todellisuudessa sitten mahdollisesti tuli, mutta ainakaan minulle asiakkaat eivät juuri lainkaan asiasta tulleet valittamaan. Koen, että jonkinlainen hävikin seuranta voitaisiin ottaa kyllä ehdottomasti käyttöön, mutta olen todella yllättynyt siitä, kuinka hyvin homma toimi ilmankin.

Eräs todella suuri etu työpaikassani oli se, että työntekijät saivat syödä töissä. Ruokaan ei siis itse tarvinnut käyttää paljoa rahaa, sillä ensin sai syödä ruokatunnilla, ja sitten vielä työvuoron pääteeksi sai jäädä syömään toisen kerran. En itse odottanut tätä ulkomailla suoritettavan työssäoppimisjakson suhteen, joten se oli todella iloinen yllätys.

Kiitoksena tekemästäni työstä sain vielä all-inclusive yöpymisen hotellissa. Tämä oli kyllä ehdottomasti sellainen asia, joka sai minut tuntemaan, että tekemääni työtä oli arvostettu enemmän, kuin ehkä miten itse olin sitä arvottanut. 

Ulkomaantyössäoppimisjaksolle kannattaa ehdottomasti lähteä, jos se vain on mahdollista ja elämäntilanteeseen suinkin sopii. Se on varsinkin nuorelle ihmiselle todellakin helpoin keino nähdä vierasta kulttuuria ja kokeilla ulkomailla asumista ja työskentelyä. Kun koulu hoitaa vakuutukset kuntoon, etsii verkostojensa avulla työpaikan ja myös huolehtii katon opiskelijan pään päälle, niin toista yhtä helppoa mahdollisuutta ei todennäköisesti tällaiseen kokemukseen tule. Asiat ovat itselle todella helppoja, kun joku muu hoitaa käytännön järjestelyt. Ainakin itse koen, että kynnys lähteä ulkomaille töihin on todella paljon pienempi, kun ei joudu yksin huolehtimaan kaikesta ilman mitään tukiverkostoja. 

Meeri