Lähdettiin kolmen lähihoitajan porukalla syyskuun lopulla
Zaragozaan, Espanjan viidenneksi suurimpaan kaupunkiin. Vaihto kesti kuukauden
ja oltiin kaikki päiväkodeissa töissä. Päiväkodeissa lapset on iältään neljästä
kuukaudesta kolmeen vuoteen ennen kuin siirtyvät jo kouluun, mikä oli yllättävä
kuulla. Ryhmissä on yksi opettaja, jonka vastuulla on kaikki lapset,
parhaimmillaan yli 15 pari vuotiasta. Hyvin erilainen siis suomalaisiin
päiväkoteihin verrattuna.
Vaihdon aikana oltiin epäonnisia ja paljon sairaina. Ensimmäisellä
viikolla käytiin tutustumassa yhteyshenkilön kanssa kaupungin keskustaan ja
oltiin päivä töissä ja loppuviikko meni sairastaessa. Seuraava viikko oli
muutenkin vajaa ja oltiin maanantaista keskiviikkoon töissä. Sairastettiin ja tämän
johdosta päästiin myös tutustumaan espanjalaiseen sairaalaan. Saatiin
diagnoosit ja määrättiin lääkkeet, mutta oli silti kulttuurishokki näin
hoitajaksi opiskelevien näkökulmasta, koska aseptiikka oli täysi vastakohta
Suomeen verrattuna ja sen eteen ei kyllä juurikaan tehty mitään. Hoitajilla
saattoi olla myös tekokynnet ja rannekorut. Apteekkiinkin mentiin pelkän
lääkelistan kanssa, ilman henkilöllisyydentarkistusta.
Lokakuun alussa alkoi viikon kestävä festivaali Fiestas
del Pilar, joka järjestetään vuosittain Zaragozan suojelupyhimyksen kunniaksi.
Viikon aikana ympäri kaupunkia oli erilaisia tapahtumia ja aluksi ja lopuksi
oli näyttävä ilotulitus, joka nähtiin meidän asunnolta. Valitettavasti ei
juurikaan päästy nauttimaan festivaalista sairastelujen takia. Kerettiin
kuitenkin käymään yhtenä päivänä keskustassa, milloin oli soittokulkue, joka
myös kiersi ympäri kaupunkia. Päästiin myös katsomaan suihkulähde esitys Disney
musiikeilla. Monet ovat sanoneet, että olemme onnekkaita ollessamme täällä
juuri nyt, mutta siltä ei paljoa tuntunut vietettyämme päivät asunnolla
katsoessa Muumeja ja Disney-elokuvia.
Loppu reissu meni kuitenkin hyvin ja
jaksoimme tehdä jo enemmän. Käytiin mm. patikoimassa vuoristossa lenkkipoluilla
ja Euroopan suurimmassa makean veden akvaariossa. Paljon tuli myös pyörittyä
kaupoilla ja otettua takaisin menetettyjä mahdollisuuksia. Viimeisen perjantain
vietimme Barcelonassa ja kävimme tutustumassa keskustaan, joka lisäsi hyviä
muistoja reissulle, vaikka välillä olikin epätoivoista. Oli mukavaa nähdä vielä
enemmän muitakin paikkoja Zaragozan ulkopuolella, mutta ei olisi kaupunki
voinut osua enempää nappiin. Turistit olivat vähässä ja siksi pääsi paremmin sisään
kulttuuriin ja kieleen asukkaiden vähäisen englannin taidon takia.
Todennäköisesti menemme vielä joskus uudestaan vierailemaan.
Aada
Minulla ei ollut päiväkodissa yhtä tiettyä ryhmää,
koska ohjaajani oli päiväkodin johtaja ja vaihtelin eri tekemisten ja ryhmien
välillä. Pääsin olemaan eri ikäisten lasten parissa, alle vuotiaista aina kolme
vuotiaisiin. Suomessa olen työskennellyt päiväkodissa yhteensä kahdeksan
kuukauden ajan, joten on ollut mielenkiintoista verrata arkia keskenään. Aukioloajat
oli säännölliset 8.30-16.30 ja syömiset ja päivälepo tapahtuivat myöhään,
aikalailla iltapäivällä. Ruoka oli hyvin pelkistettyä ja vaihtoehtoisella
aamupalalla ruoka oli hyvin vähäinen yhteisesti jaettava ja syöminen saattoi
tapahtua lattialla. Tästä päästäänkin hygieniaan. Lapsilla oli yhdet vaatteet
ja ne päällä oltiin sisällä, ulkona ja nukkumassa sekä ulkokengät jalassa oltiin
myös sisällä. Aikamoinen kulttuurishokki tosiaan. Lounastauko oli aikaisintaan 13.15
ja siinä sain pitää tunnin tauon ja käydä ulkona kävelemässä nauttimassa
Espanjan säästä, koska pääasiassa oli hellelukemia ja aurinkoa. Kieltä osasin
vain joitain yksittäisiä sanoja, joten kommunikointi tapahtui englanniksi ja
eleillä, mutta lapsille tuli puhuttua suomea. Pienimmät tykkäsivät, kun
syöttäessä lauloi suomeksi lastenlauluja. Lapset kaikissa ryhmissä ottivat
hyvin vastaan ja opettajat yrittivät innoissaan jutella kanssani englanniksi.
Espanjaa kyllä tarttui jonkin verran töissä ja kaupassa
asioidessa. Päällimmäisenä mieleen onkin jäänyt bolsa eli muovikassi ja tämä
jäi mieleen humoristisen ensimmäisen kauppareissun ansiosta, koska yhteistä
kieltä ei löytynyt. Myyjä antoikin meille lempinimen ”bolsa chicas” eli suoraan
suomennettuna ”muovikassi tytöt”. Ainakin hän muisti meidät.
Kaiken kaikkiaan erittäin ikimuistoinen reissu, vaikka
tulikin koettua niveltulehdus ja Barcelonassa seikkailu mahataudin kera, joka
iski päälle ennen viimeistä työpäivää. Toisaalta harmitti jättää Espanja taakse,
mutta on kiva olla takaisin kotona ja nyt vain totuttelua yli 10 asteen lämpötilan
laskuun.
Miia
Ti 1.10 kokoonnuimme yhteisen ohjaajamme, omien tulevien
päiväkotiemme ohjaajien ja päiväkotien yhteisen rehtorin kanssa lähimpään
päiväkotiin keskustelemaan käytännön asioista. He esittelivät päiväkotia ja sen
jälkeen hajaannuimme omiin työpaikkoihimme innokkain mielin. Ihmiset ovat niin
ystävällisiä ja mukavia vaikka ei täysin yhteistä kieltä olekaan.
Päiväkotini on ihanan pieni, kodikas ja vanhimpia tällä alueella.
Minulle kerrottiin että täällä ollaan kuin pieni tiivis perhe ja siltä se on
tuntunutkin. Työskentelen 1-2 vuotiaiden kanssa ja ryhmässä on vajaa 15 lasta,
mutta yleensä lapsia on paikalla alle 10. Olemme lapsien kanssa ns. samalla
viivalla opettelemassa kieltä ja se on ihanaa miten molemmilla on intoa ja
halua oppia toiselta. Kyllä työn touhussa tulee puhuttua englantia ja
suomeakin. Lapset ovat siinä iässä että ovat hyvin uteliaita ja iloisia.
Tuomani muumi- nuppipalapeli on ollut kovassa käytössä. Tämä aika on lomien
loppumista ja arjen totuttelemista. Tästä syystä lapset ovat hiukan
itkuisempia. Olen saanut monta lasta silitellä ja lohdutella että kyllä se äiti
tai isä vielä tulee. Onneksi itkutkin siitä iloksi muuttuu kun huomaa miten
kivaa vaikka sen pallonkin pomputtelu voikin olla!
Aloitamme aamut 8.30 ovien avaamisella ja toivottamalla
ensimmäiset lapsoset tervetulleiksi. Leikimme sisällä omassa
luokkahuoneessamme. Kello 10.00 aloitamme syömällä aamupalan joka on yleensä
leipäpala tai hedelmäpaloja. Pullotettu vesi on joka ruokailussa juomana.
Jokaisella lapsella on oma muki joka ojennetaan ennen ruokailuja hörpittäväksi
tai sen jälkeen. Ruokailujen aikana ei ole juomaa tarjolla. Se on suloista
miten lapsilauma alkaa hoilaamaan yhteen ääneen "agua!" kun juomisen
aika on. Aamupalan jälkeen puhdistamme kasvot, vaihdamme vaipat ja leikimme
sisällä.
Tämän ikäisillä ei ole vielä niin tavoitteellisia leikkejä joten
se on enemmänkin tutkimista, järjestelyä ja yhdessäoloa. Ja tottakai opettelua.
Olen saanut oppia hiukan Espanjan ääntämistä koska kirjojen lukeminen on
monelle iso ilon aihe.
Jos yöllä on ollut sadetta ja maa kosteana, emme mene ulos. Ja
samaan syssyyn jos ulkona sataa, emme mene ulos. Ihmettelin tätä kovin ja aloin
miettimään, ulkoilevatkohan he kuinka paljon syksyllä tai talvella täällä.
Nytkin vaikka oli 17 asteisia aamupäiviä, lapsilla oli kevyttoppatakkeja
päällä. Ulkohousuja en tosin nähnyt kellään. Piha tai niin kuin me sanoimme
"patio" oli pieni mutta sopiva. Pari puuta, laatoitusta,
leikkimökkejä, tekonurmea ja hiekkalaatikko, siitä oli piha tehty. Kello 12.00
siirrymme sisälle vaipanvaihtoon ja käsien pesusta syömään. Pottailuja ei tässä
ryhmässä vielä opetella. Syöminen tapahtuu omassa luokassa johon järjestellään
pöydät ja tuolit. Ruuaksi syödään ihan tavallista ruokaa, perunaa ja kastiketta
yms. Salaattia tosin ei ole ja jälkiruuaksi aika usein jogurttia.
Siivoilujen jälkeen suuntaamme nukkariin jossa koko talon lapset
nukkuvat. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä on kotiin lähtenyt muutama lapsonen.
Sängyt ovat yksittäisiä seinästä laskettavia, joten nukkaria käytetään myös
liikuntasalina. Lapset silitellään nukkumaan ja heidän täytyy pysyä salissa
13.00-15.00. Vaikka lapset heräisivät aikaisemmin, heillä ei ole kuulemma
henkilökuntaa olla heränneiden lasten kanssa luokissa. Joten jos joku herää
aikaisemmin hänet silitellään uneen. Jos uni ei maistu niin lepäillään hiljaa
sängyssä. Tämä on välillä hankalampi tehtävä taaperoiden kanssa. Kello 15.00
palaamme luokkaan, vaipanvaihto, hörpyt vettä ja leikkimistä. Ulos menemme jos
sää sallii noin 15.30 aikaan. Lapsia tullaan tasaiseen tahtiin hakemaan ja
ennen kello 16.30 kun päiväkoti sulkee ovensa ovat lapset lähteneet koteihinsa.
Minulla on vajaa 4 km matka työpaikalle johon kuljen
aamuisin linja-autolla mutta yleensä töiden jälkeen kuljen jalan. Kotimatkalla
kävelin keskustan poikki joen viertä pitkin. Näin sain tutustua rauhassa
kauniiseen kaupunkiin. Kuukausi meni hyvin nopeasti, juuri kun tuntui että
Espanja alkoi tarttumaan päähän! Tuliaisiksi toin kotiin ihania muistoja,
herkkuja ja tulee fraaseja "qué?" ja "vamos!".
Minun ryhmässäni oli 18 lasta, kaikki 2–3 vuotta ja ryhmä olikin päiväkodin isoin. Ryhmässä oli 1 opettaja ja useampi apulainen, joiden tehtävä oli auttaa eri ryhmissä. Aadan tekstistä näkyy hyvin eroja suomen päiväkoteihin verrattuna, mutta erot mitä itse huomasin, olivat:
Lasten oli pakko nukkua päiväunet ja heidät käytiin aina viemässä takaisin sänkyyn tai istuttiin vieressä vahtimassa. Työntekijät puhuivat kovaan ääneen, katsoivat videoita puhelimista äänillä ja samalla hyssyteltiin lapsia.
Hygienia oli myös välillä erikoista. Lapsilla ei oikein käsihygieniaa ollut ja pesussa käytettiin rättejä, joita liuotettiin vesi ämpärissä aina käytön jälkeen. Myös samat vaatteet olivat koko ajan päällä, ja ulkokengät sisällä jalassa.
Ryhmäni oli todella mukava ja ohjaajani erittäin ammattitaitoinen, lapset pitivät hänestä kovasti ja aina oli sitten laulamalla tai tanssimalla löytyi kontakti lapsiin. Lapset opettivat minulle espanjaa ja erilaisia leikkejä ja lauluja, joten kieltä oppi hyvin.
Meillä soi musiikki melkein koko ajan, lapset tykkäsivät tanssia ja laulaa ja ulkona olikin hyvin yleistä tanssiesitykset lasten toimesta.
Puhuin lapsille yksittäisiä sanoja Espanjaa, käytin elekieltä ja vähän englantia sillä ryhmässä oli englantia ymmärtäviä lapsia. Koen tämän olleen erittäin hyvä kokemus varsinkin sen huomioon ottaen, että minulla ei ole työkokemusta näin pienistä lapsista