Scusi, non parla italiano!?

Ensimmäinen viikko melkein taputeltu Rietissä. Vieläkään ei oikein jaksa uskoa, että myö ollaan nyt täällä!? Kuin siistiä!

Saavuttiin Rietiin siis viime tiistaina myöhään illalla. Koko tiistai meni reissatessa, ensin junalla Savonlinnasta (ja no, mie Simpeleeltä) Helsinkiin, sieltä lentäen Roomaan ja lopuksi autolla Rietiin. Aamulla oli pientä jännitystä junien myöhästelyn kanssa, mutta onneks VR ryhdistäytyi ja ehdittiin loistavasti Helsinki-Vantaalle ja lennolle. Ehdittiin jopa Nooran kanssa syödä lentokentällä!

Lento kesti kolme tuntia, ja saavuttiin Roomaan noin seitsemän aikaan illalla paikallista aikaa (eli noin kahdeksalta Suomen aikaa.). Eka metsästettiin laukkuja ihan oma aikamme, ja sitten lähdettiin etsimään meidän kuskia, jonka piti odottaa meitä terminaalin aulassa. MUTTA, eipä odottanutkaan! Pyörittiin terminaalin porttien edessä ihan jonkun aikaa, soiteltiin Patrizialle ja kuskille, kunnes lopulta löydettiin kuski ja päästiin matkaan kohti Rietiä.

Anne-mari oli ennustanut, että matka kestäisi noin pari tuntia, koska liikennettä Roomassa on pikkuisen enemmän kuin Suomessa. Mutta niin. Italialaiset on myös paljon hullumpia kuskeja kuin suomalaiset, joten matka taittui noin tunnissa. Rietissä meitä vastassa olivat Patrizia, Massimo ja Lauren (joka oli Patrizian ja Massimon tulkkina varmuuden vuoksi, koska Italialaisten englannin kielentaito ei tunnu olevan sieltä parhaimmasta päästä...). Heiltä saimme avaimet asuntoomme ja esittely kierroksen ja tietoja seuraavan parin päivän kulusta.

Kotikatu!

Meidän asunto on miun mielestä aika kiva, symppis. Kaksi kerroksinen, korkeat ja kapeat huoneet. Alakerrassa meillä on tupakeittiö henkinen systeemi, eli keittiö ja ruokapöytä + telkkaria ja sellaista, sekä toinen kylppäreistä. Keskeltä huonetta nousee portaat yläkertaan, jossa on kolma makuuhuonetta ja toinen kylpyhuone. Italialaiset olivat tehneet meille valmiiksi huonejakoa, ja sillä ollaan menty ainakin tähän asti: yläkerrassan on kaksi pienempää makuuhuonetta, joihin oli pedattu yhdet sängyt ja yksi isompi makuuhuone, jossa oli kolme sänkyä pedattu. Eli pojat majoittuivat samaan huoneeseen ja miulle ja Nooralle jäi omat huoneet (mistä ei jännästi olla valitettu yhtään...). Täältä löytyi meille tosiaan valmiiksi pedatut sängyt, ihan ok varusteltu keittiö jne. Ainakin että päästiin vähän alkuun elämisessä täällä. Plus meidän asunnossa on wifi, mikä on ollu aika tosi kiva kaikkien kannalta. Jännä nähdä mitä tästä kämppis elämästä taas tulee... Tunnen jo nyt luissani, että tuun olemaan niin ämmä jossain aiheessa, mutta muiden jälkien siivoaminen kotona ei tosiaankaan kuulu miun lemppareihin.

Alakertaa ovelta, keittiöstä näkyy vaan cool sininen jääkaappi!

Alakertaa, huoneen perällä oli kylppäriin

Miun huone yläkerrassa ihan käytävän perällä.

Portaiden yläpäästä, perällä miun huone, jonka vieressä kylppäri ja oikealla Nooran huone.

Portaiden yläpäästä ja poikien huoneen ovelta.

Keskiviikkona Massimo tuli hakemaan meitä "noin 10 aikaan" eli mitä 11 aikaan, ja kävelimme ympäri kaupunkia ja kävimme kaikkien työpaikoilla. Nopeasti oltiin todella sekaisin siitä, että missä me oikein ollaan. Nyt kun kaunpungilla on kävellyt muutaman päivän, niin alkaa jo hahmottaa kaupunkia paremmin. Kaikkien työpaikat ovat kävelymatkojen päässä, joten bussilla kulkemiselle ei varsinaisesti ole tarvetta. Työpaikat ovat lähinnä lounasta ja a lá cartea ja vastaavaa, plus mie työskentelen pasticceriassa eli konditoriassa. Kaikki työskennellään aika eri aikoihin, esim. mie oon heränny nyt töihin joka aamu kuudelta töihin eli tehnyt aamuvuoroa ja esim Theo on tehny lähinnä iltavuoroa. Eli mennään välillä vähän ristiin toisin sanoen!

Kaupungin kartta

Muiden työkokemuksista en nyt osaa tähän sen kummemmin kirjotella, saavat tehdä sen itse, niin tulee faktat kohdilleen. Mutta mie oon tosiaan nyt muutaman päivän työskennelly Pasticceria f.lli Napoleonissa, joka on leipomo-konditoria-kahvila Rietin keskustassa!

Napoleone ulkoa.

Kun menin ekan kerran työvuoroon tuonne torstaina, niin jännitin aivan kamalasti. Patrizia lohdutteli että ota vaan rauhassa, tänään saat vain katsella ja tuolla on ollut ennenkin ulkomaalaisia työssäoppimassa. Nope. Miut laitettiin heti töihin, laitoin erilaisia pieniä leivoksi vadeille (vassoio), täytin tuulihattuja (bignola di crema) ja tiskasin (lavore i piatti). Muunmuassa. Kaikkea sellaista teen nyt joka päivä, semmosia helppoja juttuja.
Suomalaiselle italialainen keittiö on tosi hämmentävä. Suomessa kaikki on tosi hygieenistä, kierrätetään tosi tarkkaan ja mietitään allergioita. Ei täällä. Italialaiset ei mieti allergioita ja asioita tehdään vähän sinne päin. Jännä nähä miltä tuntuu palata suomalaiseen keittiöön muutaman italia viikon jälkeen....

Kielimuuri tuottaa pientä jännitystä, vaikka olen lukenut ennen tänne tuloa paljon sanoja ja muuta, niin täällä ne tuntuvat katoavan päästä aina tarvittaessa! Onneksi Bruno ja muut leipomon työntekijät ovat olleet kärsivällisiä ja lähinnä naureskelleet miun nolostukselle ja tuskailulle. Joka päivä opin uusia sanoja ja alan muistaa enemmän niitä jo aiemmin opiskelemiani sanoja. Eräs ystäväni sanoi, että oli tosi rohkeaa lähteä Italiaan töihin osaamatta kieltä, mutta itsekseni mietin että kylläpä oli tyhmää... mutta tehdessä oppii parhaiten, eli luotan siihen että viiden viikon päästä osaan muodostaa järkeviä lauseita Italiaksi!

Huomenna mennään tapaamaan Patriziaa koululle, saadaan tavata koulun rehtori ja niin pois päin. Napoleone on ainakin suljettu, joten huomenna on vapaapäivä, ei tarvii herätä kuudelta!! Ja pääsee shoppailemaan, jännityksellä odotan paljon laukku tulee painamaan kun lähdetään takaisin Suomeen...

Ciao ciao!!

T. Salla