Zaragoza, Espanja

 

Lähdettiin kolmen lähihoitajan porukalla syyskuun lopulla Zaragozaan, Espanjan viidenneksi suurimpaan kaupunkiin. Vaihto kesti kuukauden ja oltiin kaikki päiväkodeissa töissä. Päiväkodeissa lapset on iältään neljästä kuukaudesta kolmeen vuoteen ennen kuin siirtyvät jo kouluun, mikä oli yllättävä kuulla. Ryhmissä on yksi opettaja, jonka vastuulla on kaikki lapset, parhaimmillaan yli 15 pari vuotiasta. Hyvin erilainen siis suomalaisiin päiväkoteihin verrattuna.

Vaihdon aikana oltiin epäonnisia ja paljon sairaina. Ensimmäisellä viikolla käytiin tutustumassa yhteyshenkilön kanssa kaupungin keskustaan ja oltiin päivä töissä ja loppuviikko meni sairastaessa. Seuraava viikko oli muutenkin vajaa ja oltiin maanantaista keskiviikkoon töissä. Sairastettiin ja tämän johdosta päästiin myös tutustumaan espanjalaiseen sairaalaan. Saatiin diagnoosit ja määrättiin lääkkeet, mutta oli silti kulttuurishokki näin hoitajaksi opiskelevien näkökulmasta, koska aseptiikka oli täysi vastakohta Suomeen verrattuna ja sen eteen ei kyllä juurikaan tehty mitään. Hoitajilla saattoi olla myös tekokynnet ja rannekorut. Apteekkiinkin mentiin pelkän lääkelistan kanssa, ilman henkilöllisyydentarkistusta.

 

Lokakuun alussa alkoi viikon kestävä festivaali Fiestas del Pilar, joka järjestetään vuosittain Zaragozan suojelupyhimyksen kunniaksi. Viikon aikana ympäri kaupunkia oli erilaisia tapahtumia ja aluksi ja lopuksi oli näyttävä ilotulitus, joka nähtiin meidän asunnolta. Valitettavasti ei juurikaan päästy nauttimaan festivaalista sairastelujen takia. Kerettiin kuitenkin käymään yhtenä päivänä keskustassa, milloin oli soittokulkue, joka myös kiersi ympäri kaupunkia. Päästiin myös katsomaan suihkulähde esitys Disney musiikeilla. Monet ovat sanoneet, että olemme onnekkaita ollessamme täällä juuri nyt, mutta siltä ei paljoa tuntunut vietettyämme päivät asunnolla katsoessa Muumeja ja Disney-elokuvia.

 

Loppu reissu meni kuitenkin hyvin ja jaksoimme tehdä jo enemmän. Käytiin mm. patikoimassa vuoristossa lenkkipoluilla ja Euroopan suurimmassa makean veden akvaariossa. Paljon tuli myös pyörittyä kaupoilla ja otettua takaisin menetettyjä mahdollisuuksia. Viimeisen perjantain vietimme Barcelonassa ja kävimme tutustumassa keskustaan, joka lisäsi hyviä muistoja reissulle, vaikka välillä olikin epätoivoista. Oli mukavaa nähdä vielä enemmän muitakin paikkoja Zaragozan ulkopuolella, mutta ei olisi kaupunki voinut osua enempää nappiin. Turistit olivat vähässä ja siksi pääsi paremmin sisään kulttuuriin ja kieleen asukkaiden vähäisen englannin taidon takia. Todennäköisesti menemme vielä joskus uudestaan vierailemaan.

Aada

Minulla ei ollut päiväkodissa yhtä tiettyä ryhmää, koska ohjaajani oli päiväkodin johtaja ja vaihtelin eri tekemisten ja ryhmien välillä. Pääsin olemaan eri ikäisten lasten parissa, alle vuotiaista aina kolme vuotiaisiin. Suomessa olen työskennellyt päiväkodissa yhteensä kahdeksan kuukauden ajan, joten on ollut mielenkiintoista verrata arkia keskenään. Aukioloajat oli säännölliset 8.30-16.30 ja syömiset ja päivälepo tapahtuivat myöhään, aikalailla iltapäivällä. Ruoka oli hyvin pelkistettyä ja vaihtoehtoisella aamupalalla ruoka oli hyvin vähäinen yhteisesti jaettava ja syöminen saattoi tapahtua lattialla. Tästä päästäänkin hygieniaan. Lapsilla oli yhdet vaatteet ja ne päällä oltiin sisällä, ulkona ja nukkumassa sekä ulkokengät jalassa oltiin myös sisällä. Aikamoinen kulttuurishokki tosiaan. Lounastauko oli aikaisintaan 13.15 ja siinä sain pitää tunnin tauon ja käydä ulkona kävelemässä nauttimassa Espanjan säästä, koska pääasiassa oli hellelukemia ja aurinkoa. Kieltä osasin vain joitain yksittäisiä sanoja, joten kommunikointi tapahtui englanniksi ja eleillä, mutta lapsille tuli puhuttua suomea. Pienimmät tykkäsivät, kun syöttäessä lauloi suomeksi lastenlauluja. Lapset kaikissa ryhmissä ottivat hyvin vastaan ja opettajat yrittivät innoissaan jutella kanssani englanniksi.

Espanjaa kyllä tarttui jonkin verran töissä ja kaupassa asioidessa. Päällimmäisenä mieleen onkin jäänyt bolsa eli muovikassi ja tämä jäi mieleen humoristisen ensimmäisen kauppareissun ansiosta, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Myyjä antoikin meille lempinimen ”bolsa chicas” eli suoraan suomennettuna ”muovikassi tytöt”. Ainakin hän muisti meidät.

Kaiken kaikkiaan erittäin ikimuistoinen reissu, vaikka tulikin koettua niveltulehdus ja Barcelonassa seikkailu mahataudin kera, joka iski päälle ennen viimeistä työpäivää. Toisaalta harmitti jättää Espanja taakse, mutta on kiva olla takaisin kotona ja nyt vain totuttelua yli 10 asteen lämpötilan laskuun.

Miia 

Ti 1.10 kokoonnuimme yhteisen ohjaajamme, omien tulevien päiväkotiemme ohjaajien ja päiväkotien yhteisen rehtorin kanssa lähimpään päiväkotiin keskustelemaan käytännön asioista. He esittelivät päiväkotia ja sen jälkeen hajaannuimme omiin työpaikkoihimme innokkain mielin. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja mukavia vaikka ei täysin yhteistä kieltä olekaan. 

Päiväkotini on ihanan pieni, kodikas ja vanhimpia tällä alueella. Minulle kerrottiin että täällä ollaan kuin pieni tiivis perhe ja siltä se on tuntunutkin. Työskentelen 1-2 vuotiaiden kanssa ja ryhmässä on vajaa 15 lasta, mutta yleensä lapsia on paikalla alle 10. Olemme lapsien kanssa ns. samalla viivalla opettelemassa kieltä ja se on ihanaa miten molemmilla on intoa ja halua oppia toiselta. Kyllä työn touhussa tulee puhuttua englantia ja suomeakin. Lapset ovat siinä iässä että ovat hyvin uteliaita ja iloisia. Tuomani muumi- nuppipalapeli on ollut kovassa käytössä. Tämä aika on lomien loppumista ja arjen totuttelemista. Tästä syystä lapset ovat hiukan itkuisempia. Olen saanut monta lasta silitellä ja lohdutella että kyllä se äiti tai isä vielä tulee. Onneksi itkutkin siitä iloksi muuttuu kun huomaa miten kivaa vaikka sen pallonkin pomputtelu voikin olla! 

 

Aloitamme aamut 8.30 ovien avaamisella ja toivottamalla ensimmäiset lapsoset tervetulleiksi. Leikimme sisällä omassa luokkahuoneessamme. Kello 10.00 aloitamme syömällä aamupalan joka on yleensä leipäpala tai hedelmäpaloja. Pullotettu vesi on joka ruokailussa juomana. Jokaisella lapsella on oma muki joka ojennetaan ennen ruokailuja hörpittäväksi tai sen jälkeen. Ruokailujen aikana ei ole juomaa tarjolla. Se on suloista miten lapsilauma alkaa hoilaamaan yhteen ääneen "agua!" kun juomisen aika on. Aamupalan jälkeen puhdistamme kasvot, vaihdamme vaipat ja leikimme sisällä. 

 

Tämän ikäisillä ei ole vielä niin tavoitteellisia leikkejä joten se on enemmänkin tutkimista, järjestelyä ja yhdessäoloa. Ja tottakai opettelua. Olen saanut oppia hiukan Espanjan ääntämistä koska kirjojen lukeminen on monelle iso ilon aihe. 

Jos yöllä on ollut sadetta ja maa kosteana, emme mene ulos. Ja samaan syssyyn jos ulkona sataa, emme mene ulos. Ihmettelin tätä kovin ja aloin miettimään, ulkoilevatkohan he kuinka paljon syksyllä tai talvella täällä. Nytkin vaikka oli 17 asteisia aamupäiviä, lapsilla oli kevyttoppatakkeja päällä. Ulkohousuja en tosin nähnyt kellään. Piha tai niin kuin me sanoimme "patio" oli pieni mutta sopiva. Pari puuta, laatoitusta, leikkimökkejä, tekonurmea ja hiekkalaatikko, siitä oli piha tehty. Kello 12.00 siirrymme sisälle vaipanvaihtoon ja käsien pesusta syömään. Pottailuja ei tässä ryhmässä vielä opetella. Syöminen tapahtuu omassa luokassa johon järjestellään pöydät ja tuolit. Ruuaksi syödään ihan tavallista ruokaa, perunaa ja kastiketta yms. Salaattia tosin ei ole ja jälkiruuaksi aika usein jogurttia. 

 

Siivoilujen jälkeen suuntaamme nukkariin jossa koko talon lapset nukkuvat. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä on kotiin lähtenyt muutama lapsonen. Sängyt ovat yksittäisiä seinästä laskettavia, joten nukkaria käytetään myös liikuntasalina. Lapset silitellään nukkumaan ja heidän täytyy pysyä salissa 13.00-15.00. Vaikka lapset heräisivät aikaisemmin, heillä ei ole kuulemma henkilökuntaa olla heränneiden lasten kanssa luokissa. Joten jos joku herää aikaisemmin hänet silitellään uneen. Jos uni ei maistu niin lepäillään hiljaa sängyssä. Tämä on välillä hankalampi tehtävä taaperoiden kanssa. Kello 15.00 palaamme luokkaan, vaipanvaihto, hörpyt vettä ja leikkimistä. Ulos menemme jos sää sallii noin 15.30 aikaan. Lapsia tullaan tasaiseen tahtiin hakemaan ja ennen kello 16.30 kun päiväkoti sulkee ovensa ovat lapset lähteneet koteihinsa.

 

Minulla on vajaa 4 km matka työpaikalle johon kuljen aamuisin linja-autolla mutta yleensä töiden jälkeen kuljen jalan. Kotimatkalla kävelin keskustan poikki joen viertä pitkin. Näin sain tutustua rauhassa kauniiseen kaupunkiin. Kuukausi meni hyvin nopeasti, juuri kun tuntui että Espanja alkoi tarttumaan päähän! Tuliaisiksi toin kotiin ihania muistoja, herkkuja ja tulee fraaseja "qué?" ja "vamos!".

 

Leea

Minun ryhmässäni oli 18 lasta, kaikki 2–3 vuotta ja ryhmä olikin päiväkodin isoin. Ryhmässä oli 1 opettaja ja useampi apulainen, joiden tehtävä oli auttaa eri ryhmissä. Aadan tekstistä näkyy hyvin eroja suomen päiväkoteihin verrattuna, mutta erot mitä itse huomasin, olivat: 

Lasten oli pakko nukkua päiväunet ja heidät käytiin aina viemässä takaisin sänkyyn tai istuttiin vieressä vahtimassa. Työntekijät puhuivat kovaan ääneen, katsoivat videoita puhelimista äänillä ja samalla hyssyteltiin lapsia.  

Hygienia oli myös välillä erikoista. Lapsilla ei oikein käsihygieniaa ollut ja pesussa käytettiin rättejä, joita liuotettiin vesi ämpärissä aina käytön jälkeen. Myös samat vaatteet olivat koko ajan päällä, ja ulkokengät sisällä jalassa.  

Ryhmäni oli todella mukava ja ohjaajani erittäin ammattitaitoinen, lapset pitivät hänestä kovasti ja aina oli sitten laulamalla tai tanssimalla löytyi kontakti lapsiin. Lapset opettivat minulle espanjaa ja erilaisia leikkejä ja lauluja, joten kieltä oppi hyvin. 

Meillä soi musiikki melkein koko ajan, lapset tykkäsivät tanssia ja laulaa ja ulkona olikin hyvin yleistä tanssiesitykset lasten toimesta. 

Puhuin lapsille yksittäisiä sanoja Espanjaa, käytin elekieltä ja vähän englantia sillä ryhmässä oli englantia ymmärtäviä lapsia. Koen tämän olleen erittäin hyvä kokemus varsinkin sen huomioon ottaen, että minulla ei ole työkokemusta näin pienistä lapsista