La Rochelle, viimeinen jakso.

 Minun viimeisellä viikolla työskentelin jahtialusten keittiöiden parissa.

                                            Keitiön osa. Piirustus ja minun valmistama.

Se oli ehdottomasti paras osasto koko firmassa: työkaverit olivat kivoja ja erityisesti hyvin hauskoja. Työt olivat mielenkiintoisia ja haastavia ja tutustuin mestari Sebiin,

                                                                                Mestari Seb

joka oli yksi niistä oikeista puuammattilaisista, jotka olivat vähemmistössä firmassa. Hänen kanssaan sain loppujen lopuksi tehdä eniten töitä ja ottaa työnalle vähän vastuullisempia hommia. Tällä viimeisellä viikolla tuli mukaan kaksi muuta vaihto-opiskelijaa, he olivat kotoisin Saksasta. Toimin heille mentorina, auttaen heitä tutustumaan kaupunkiin sekä työpaikkaan ja autoin heitä myös muissa tarvittavissa jutuissa, kuten kielimuuriongelmissa, kun he eivät osanneet ranskaa. 

Sain töistä neljä vapaapäivää, jotka käytin matkustaakseni etelään Baskimaahan tapaamaan paria kaveriani, jotka asuvat siellä ja samalla tutustuakseni vähän enemmän Baskimaahan Ranskan puolella.

                                                                        Bayonne, Baskimaa

Kun menin takaisin La Rochelleen, minulla oli jäljellä vain yksi työpäivä, jonka käytin isoksi osaksi (pomon luvalla) tarjoamaan suklaakonvehteja kaikille puupuolen työntekijöille, samalla keskustellen heidän kanssaan ja jättäen heille hyvästejä. He olivat kiitollisia siitä ja monia harmitti, etten enää jatkaisi tai palaisi takaisin töihin. Minuakin harmitti. Kyllä oli hyvä firma, jossa oli hyvä ilmapiiri ja porukka oli kivaa. Minun pitää käydä siellä joskus uudestaan, kun sinne jäi paljon kavereita.

                                Minä, pomoni ja jotkut työkaverit viimeisena päivänä

En voi kirjoittaa tätä blogia La Rochellesta kertomatta hieman rugbysta. Rugby on kaupungin “kansallisurheilulaji”. Stade Rochelais -joukkueella on eniten seuraajia verrattuna siihen kuinka paljon asukkaita kaupungissa on. Sillä on paras fanikunta ranskalaisen rugbyn sarjassa ja siellä oleva rugbykenttä (noin 16000 paikkaa) myy täytteen kaikki paikat jokaisessa liigasarjassa. Tietenkin, kun tiesin, että se on niin iso juttu ja koska minä itse kymmenen vuotta sitten harrastin sitä vähän aikaa, yritin saada paikan katsomaan viimeistä liigapeliä, mutta kun viikoa ennen peliä kävin lippukaupassa ostamassa lippua, myyjä sanoi, ettei niitä enää ole jäljellä katsoen minua semmoisella ilmeellä, joka kertoo: “voi kulta pieni, oletpas sinä optimistinen, tämä on ollut loppuunmyyty jo monta viikkoa”.

La Rochellessa ei ole ollenkaan outoa, että puheenaihe töissä on rugby tai että se tulee esille useissa konteksteissa. Siellä ollessani Stade Rochelais voitti Euroopan mestaruuden ensimmäistä kertaa sen historiassa, juuri pari päivää ennen minun lähtöäni. Koko kaupunki tuli hulluksi. Tuhansia ihmisiä juhli kadulla koko päivän ja tervehti joukkuetta, kun se palasi kaupunkiin esittelemään voittamaansa pokaalia yleisölle.

                        Keskusta täynnä ihmisiä juhlimassa Euroopan mestaruus.

Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelureissuni oli supermielenkiintoinen seikkailu ja nyt odotan innoissani mahdollisuutta päästä sinne vielä joskus uudestaan.