Un txakoli, por favor. ¿Cuánto es?

Asuminen, liikkuminen ja syöminen Bilbaossa

Liikkuminen Bilbaon keskustassa ja lähialueilla on helppoa ja kätevää metrolla, bussilla, ratikalla, junilla ja kävellen. Lisäksi mäkisissä kaupungeissa on liikkumista helpottavia hissejä, rullaportaita ja funicular junia, jotka vievät korkeampien (näköala)nyppylöiden laelle.

Metroasemien automaateista voi ostaa Barik -kortin, johon ladataan matkoja. Kortti maksaa muutaman euron ja lyhyin matka maksaa 90 senttiä (zone1), mikäli metrolla ajaa vaikka kauimmalle asemalle Plentziaan, rannalle (zone3), matka maksaa silti alle 2 euroa. Kortti leimataan metroon mennessä sekä ulos tullessa ja ulostuloasema määrittää veloitetun summan. Kätevää! Bilbaon metro on uudehko ja listattu yhtenä Bilbaon nähtävyytenä ja, kun Bilbaossa ollaan, arkkitehtuuri ja taide ovat näkyvillä myös metrossa.

Sama kortti käy ja toimii samalla tavalla myös ratikassa, punaisissa Bilbobusseissa ja vihreissä Bizkaibusseissa. Ratikkaa en ole käyttänyt, mutta busseissa matkan voi maksaa myös kuljettajalle. Mikäli mielii kauemmas kuten Laredoon tai San Sebastiaaniin, matka ostetaan etukäteen Termibus -asemalta San Mamesista tai netistä. Suosittuihin kohteisiin kuten edellä mainittuihin, kannattaa lippu ostaa jo vaikka edellisenä päivänä. Vaikka busseja kulkee lähes tunneittain tai useammin, suosituimmat vuorot täyttyvät nopeasti. Myös paluu kannattaa varmistaa, ettei jää väärään kaupunkiin yöksi, kuten allekirjoittaneelle melkein kävi. Lippu Laredoon (n. 60 km Bilbaosta) maksaa 3-7 euroa ja San Sebastiaaniin (100 km) vuorosta riippuen +/- 12 euroa.

Autoa Bilbaossa ei varsinaisesti tarvitse ja sen säilyttäminen on enemmänkin riesa, koska parkkipaikan löytäminen on haaste. Moni pitää autoaan kaukanakin kotoa parkkihallissa, jotka arvatenkin maksavat paljon. Autolla olisi kuitenkin kiva tutustua lähiympäristöön. Bilbao on jylhien vuorten ja mäkien ympäröimä, läheltä löytyy useita kauniita rantakohteita ja kuuluisalla Riojan viinialueelle on noin 150 km.

Bilbaon ottaa haltuun kätevästi myös kävellen ja sitä kannattaakin harrastaa Bilaossa ja lähikaupungeissa. Kaupungit ovat pullollaan ihania, kapeita kujia, joilta löytyy kirkkoja, puistoja, aukioita, kahviloita ja baareja, kauppoja ja paikallisia ihmisiä. Elämä on ulkona kaduilla, aukioilla ja puistoissa sekä lähirannoilla. Ulkona tavataan ystäviä ja perhettä; lapset ja koirat leikkivät, kun aikuiset istuvat lasin tai kahvin ääressä. Arkena viimeiset metrot kulkevat n. klo. 23 ja viimeistään silloin kaupunki hiljenee ja tyhjenee. Viikonloppuisin bileväki jatkaa kulkuaan baareihin ja klubeille, jotka ovat auki aamuseitsemään. Yhtä aluetta lukuunottamatta kaupunkin on myös turvallinen kulkea, ainakin niin kauan kuin elämää ja ihmisiä riittää kaduilla. Maalaisjärkeä käyttämällä pärjää pitkälle ja väentungoksissa pitää tietenkin katsoa omaisuutensa perään. 350 000:een mahtuu monenlaista kulkijaa ja asukasta.

Erasmus asuntomme sijaitsi Basarraten metropysäkin vieressä, parin kilometrin (ylämäki)kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Casco Viejo:sta. Kadun toiselta puolen lötyi lähin kantabaari, nurkan takaa Eroski -ruokakauppa, leipomoita, hedelmä- ja kasviskauppoja, apteekki, pankki, kenkäkauppa jne. Parin korttelin päässä sijaitsi Santutxu, eläväinen kaupunginosa, jonne ihmiset suuntaavat töiden jälkeen syömään, seurustelemaan, shoppailemaan. Asumisen kalleudesta en osaa sanoa, myyntihinnat ovat Helsingin luokkaa keskustassa ja merenrannalla. Asuntokanta on aika vanhaa ja esim. meidän asunto sijaitsi kapealla kadulla ensimmäisessä kerroksessa, johon päivänvaloa muiden talon varjossa ei juuri yltänyt. Kostealla säällä asunto tuntui nihkeän viileälle ja talvella voin kuvitella asunnon olevan toisenlaiseen asumiseen tottuneelle suomalaiselle hieman kolkko. Asunto lämpeää irtopattereilla, joten asunnon lämmittäminen on myös kallista. Säät onneksi suosivat meitä ja minä kävinkin asunnossa oikeastaan vain nukkumassa :)

Sunnuntaisin lähes kaikki muu paitsi ravintolat on kiinni. Muina päivinä kaupat ovat auki, kaupasta riippuen 10-22. Pienet liikkeet viettävät siestaa iltapäivällä pari tuntia kahden ja viiden välillä. Ruokakaupat ovat yleensä auki koko päivän ja pienet vihanneskaupat ja elintarvikekioskit myös sunnuntaisin ja jopa 23 asti. Siestan aikaan myös monien ravintoloiden keittiöt ovat kiinni ja aukeavat yleensä vasta klo. 20:00 tai 20:30. Monet kaupat ja ostoskeskukset ovat auki perjantaina ja lauantaina iltakymmeneen asti ja esim. Portugaleten ostoskeskus oli lauantai-iltana käydessäni tupaten täynnä ja melu huumaava.

Ruokailu ulkona oli välillä mukavakin haaste ja seikkailu. Aina en tiennyt mitä tilasin tai mitä söin. Yhteistä kieltä ei usein ollut ja aina ei edes kirjoitettua ruokalistaa, jota olisi voinut kääntää rauhassa... Mutta pääsääntöisesti kaikki ovat avuliaita ja ystävällisiä ja usein paljastui, että englanninkielen taitoakin löytyy vähän, mutta paikalliset ovat hyvin ujoja käyttämään sitä. Mikä oli ihan ok, sillä me halusimme oppia espanjaa! Ruokapettymyksiä ei minun kohdalle sattunut, muutama "ihan ok", mutta useimmiten ruoka, etenkin pintxot, tapakset olivat taivaallisen hyviä ja kauniita taideteoksia, nam! Mikäli ruokailee ulkona paikalliseen tapaan napostellen ja normaaliravintoloissa, kiertäen Guggenheimin turistilisällä varustetut ravintolat ja Michelin paikat, ulkona syöminen ja juominen on edullista.

Mustekalaa illalliseksi, jäätelöä lounaalla ja tuliaisostoksia paikallisesta lihakaupasta.

Riippuen mitä ruokavalioon kuuluu myös kaupassakäynti on meille suomalaisille edullista. Hyvää viiniä saa alle 5 eurolla, 1,5 litran limpparin alle eurolla ja myös mm. leipä on halpaa. Maito- ja lihatuotteista en osaa sanoa, mutta esim. luomumunat ovat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Hedelmät ja kasvikset ovat hieman halvempia kuin Suomessa, mutta maku on aivan eri, kun niitä ei ole kuljetettu Euroopan halki. Asiointi kaupassa on helppoa, etenkin, kun kassamyyjän puheesta ja kysymyksistä alkaa erottaa sanoja ja osaa vastata myöntävästi kysymykseen haluaisinko kassin ja kieltävästi; minulla ei ole Eroskin kanta-asiakaskorttia. Joissakin kaupoissa on myös itsepalvelukassoja, joiden käyttö on samanlaista kuin Suomessa ja huomasin olevani tottuneempi ja rohkeampi käyttämään niitä kuin moni paikallinen.

Ehkä haasteellisinta reissuarkea minulle oli yrittää shoppailla pikku putiikeissa, joissa jotain ostaakseen on myyjän kanssa pakko asioida muutenkin kuin kassalla, jossa voi selvitä vilauttamalla korttia ja hymyilemällä nätisti; "Gracias, Agur!" Kenkäkaupoissa on yleensä esillä vain toinen pari kengästä ja sekin kokoa 37. Pari kertaa käännyin arkaillen kaupasta pois, mutta kun tarpeeksi haluaa niitä kauniita kenkiä näyteikkunassa...

Pankkikortti käy lähes kaikkialla, mutta yleinen (turvallisuus)suositus taitaa edelleen olla, että pienemmissä liikeissä kannattaa maksaa käteisellä. Laskun summa kannattaa aina tarkistaa, virheitä voi sattua ketjuliikkeissäkin ja niitä voi olla hankala setviä jälkikäteen Suomesta käsin, mutta senkin takia, että ravintolalaskuun saattaa ilmestyä joku hassu pyöristys ylöspäin tai jotain, mitä ei ole tilannut. Kuulemma. Meille ei kyllä käynyt niin.

Rahaa saa nostettua melkein joka kulmasta, mutta harkintaan mistä ja mihin aikaan vuorokaudesta rahaa nostaa. Usein nostoautomaattien yhteydessä on eteinen, jonne pääsee pankkikortilla tai sitten eteisessä asioidaan yksi kerrallaan ja oven saa sisäpuolelta lukkoon. Suurkaupungeissa, vilkkaissa paikoissa ja illalla kannattaa huomioida ympäristö automaatilta poistuessa vaikka kaupunki olisikin turvallisen oloinen.

Toivottavasti käytännön vinkeistä on pientä iloa ja hyötyä Bilbaoon matkaaville!

¿Vale? ¡Vale!

Monikäyttöinen sana,  joka toistuu kaikkialla, kaikkien puheessa, lähes kaikissa tilanteissa, mutta sana, jonka kuulin vasta täällä ensimmäistä kertaa ja, jonka tarkoitus piti googlettaa.  Yksinkertaisimmillaan “vale”  tarkoittaa samaa kuin ok.  Työnantajani hihkaisi riemusta, kun “vale” lipsahti minun suusta viime viikolla :)

Toinen työviikko alkoi vähän erilaisissa tunnelmissa. Liikkeeseen oli murtauduttu sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Saalis oli olematon, n. 10 euroa eikä varkaita onneksi ollut kiinnostanut arvokkaat laitteet tai hoidoissa käytettävät kalliit seerumit. Mukaan ei ollut kelvannut edes näkyvillä ollut läppäri, mutta olivat kuitenkin käyneet infrapunasaunassa ja pötkötelleet meidän thai-hierontakurssin jäljiltä jääneillä futon patjoilla o_O. Espanjan kansallisen poliisin ja Espanjan kansalliskaartin lisäksi Baskimaassa toimii oma poliisi Ertzaintza ja pääsinkin seuraamaan heidän ja rikospaikkatutkijoiden työskentelyä; rikospaikan valokuvausta ja sormenjälkien ottamista!

Espanjan kieltä tarttuu päivä päivältä enemmän, mutta ei niin nopeasti kuin tahtoisin. Välillä turhauttaa ihan koko rahan edestä, kun ei ymmärrä eikä tule ymmärretyksi. Työnantajan kanssa meillä sujuu aika hyvin, hänen englanti on vähän parempi kuin minun espanja..., mutta olisi kiva vaihtaa vähän enemmän kuulumisia muidenkin työntekijöiden kanssa. Asiakkaiden kanssa menee ihan hyvin, heitä ei tunnu häiritsevän, että otan heidät vastaan tervehdyksellä ¡Hola! Hablo muy poco español”

Olen päässyt kertaamaan sekä työkaverin että asiakkaiden kanssa ensimmäisellä viikolla oppimiani hoitoja sekä oppinut taas uutta ja yleensä päässyt saman tien tekemään hoidon myös asiakkaalle. Erikoisin on varmaan ollut musiikin rytmissä tehtävä tiibetiläinen rentouttava hieronta, johon kuului loppurituuali tiibetiläisen äänimaljan kanssa. Olin jo sanonut, että “joo, kyllä minä sen hieronnan handlaan”, kun minua valaistiin tästä rituaalista. “Että minun pitää tehdä mitä?” :D

Yhteyshenkilömme Ikerin kanssa tuli puheeksi, että minua kiinnostaa myöskin akupunktio hieronnan apuna ja hän järjesti minulle akupunktion fysioterapeutin kanssa. Fysioterapeutin koulutus täällä kestää 4 vuotta yliopistossa ja esim. Bilbaossa (asukkaita n. 350 000 ja 10. suurin Espanjan kaupunki), ei voi lainkaan opiskella. Tapaamani fyssari on opiskellut kiinalaista lääketiedettä ja akupunktiota useamman vuoden ja hänellä on jonkinlainen pätevyys käyttää nimenomaan akupunktiota hoidoissaan, mutta sen enempää en osaa nimikkeistä tai koulutuksesta sanoa. Oman hoitoni jälkeen sain jäädä seuraamaan työskentelyä kahden muun asiakkaan kanssa. Heille molemmille laitettiin neulojen kautta kulkemaan myös sähköä. Minä sain pelkät neulat ja trapeziuksen naputtelun vasaralla, jonka pää on täynnä neuloja... Mielenkiintoista ja sain muutamia käyttökelpoisia vinkkejä omaan työhöni; asiakkaan tutkimiseen ja hierontaan.   

Tällä viikolla työpaikkaani kohtasi uusi murhe, maanantai-iltana välikatto romahti alas yhden hoitohuoneen kohdalla. Onneksi kukaan ei loukkaantunut, viereisissä huoneissa oli hoitoja menossa! Nyt olemme evakossa yhdessä kaupungin hienoimmista hotelleista. Työpaikkani ihana aasialaisvaikutteinen tunnelma puuttuu, mutta en pistä pahakseni luksushotellin spaosastolla työskentelyä :)

Suomalaista muotoilua esillä vastaanotossa ;)

      

Työpäivien jälkeen tai siestan aikaan, mikäli olen mennyt illaksi takaisin töihin, olen jatkanut Bilbaoon ja lähialueisiin tutustumista.  Reidet ja pohkeet kiittää portaita ja jalkapohjat huutavat välillä apua; jalassa kun ei tietenkään ole lenkkarit vaan flip flopit. “Life is better in shorts and flip flops.” Sää on hellinyt, ihania päiviä! Parina päivänä olen ajellut metrolla Sopelaan, josta löytyi uskomattoman kaunis ranta jylhine kallioineen. Toivottavasti säitä riittää ja ehdin sinne uudelleen patikoimaan ja nauttimaan rantaelämästä. Viime viikon perjantaina minulla oli vapaapäivä ja otin bussin San Sebastianiin. Rakastuin kaupunkiin samantien. Meri, rannat, ruoka…<3 Hassua kyllä, San Sebastian on paljon pienempi kaupunki kuin Bilbao ja etäisyyttä vain n. 100 km, mutta San Sebastian oli täynnä turisteja, etenkin amerikkalaisia. Jopa suomea kuulin puhuttavan. Bilbaossa en ole edes englantia juurikaan kuullut ihmisten puhuvan edes Guggenheimin läheisyydessä. Turisteja on todella vähän. Muutamia reppureissaajia ja pyhiinvaeltajia näkee katukuvassa päivittäin. Bilbao on El Camino de Santiagon pohjoisen reitin varrella.

San Sebastian

Läheiset ja tuttavat ovat meiltä kyselleet, miten menee ja onko täällä rauhatonta viime sunnuntain Katalonian äänestyksen takia. Baskimaassa seurataan Katalonian itsenäistymisyritystä mielenkiinnolla, mutta rauhallisesti. Kuulemamme mukaan Baskimaan itsenäistymishalu elää, mutta on laantunut ja ihmiset ovat hyvin leppoisia ja rauhallisia, Tosin Espanjan tai Real Madridin värejä ei kuulemma kannata kantaa yllään eikä aloittaa kovin poliittista keskustelua... Viime sunnuntain tapahtumat Barcelonassa lisäsivät kuitenkin selkeästi poliisin näkyvyyttä kaupunkikuvassa ja molemmat kohtasimme kaupungilla ja naapurustossa mielenosoituskulkueet, jotka päätimme kiertää kaukaa.