Aloitin opiskelun Samiedussa maaliskuussa 2024
Matkailualan perustutkinnossa. Jo koulutuksen haastatteluvaiheessa kävi ilmi,
että opintojen aikana on mahdollista lähteä suorittamaan työharjoittelua
ulkomaille ja mikä parasta, harjoitteluun on mahdollista saada Erasmus
-rahoitusta kuluja kattamaan.
Tässä vaiheessa olin jo hyvän matkaa keski-iän
rajapyykin ylittänyt nainen, enkä olisi koulutukseen hakeutuessani voinut
uskoa, että vielä 48 -vuotiaana matkustan ulkomaille työharjoitteluun alalle,
josta minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta kuin ainoastaan asiakkaan
roolissa! Toki aikaisempaa kokemusta itselläni oli muiden opintojen yhteydessä
tapahtuneista opintojaksoista ulkomailla, mutta olin tuolloin ollut
parikymppinen opiskelija.
Päädyin jotenkin luontevasti hakemaan
harjoittelijaksi Italiaan, koska opintovapaata edeltävän 6 kk olin viettänyt
eteläisessä Italiassa Ischian saarella Napolinlahdella vuorotteluvapaasta
nauttien. Tässä vaiheessa ymmärsin jo,
että saadakseen täyden hyödyn harjoittelusta tulisi olla todella hyvä Italian
kielen puhetaito, mutta siitä huolimatta lähdin rohkeasti matkaan aloittelijan
kielitaidollani. Italiassa hyvin harva puhuu muita kieliä, ja olin lähtiessä
tietoinen, että lähes kaikki asiakaskommunikaatio tulisi tapahtumaan italiaksi,
vaikka toki hotelleissa puhutaan muitakin kieliä erityisesti vastaanotossa.
Kesäkuussa 2024 sain tiedon Samiedusta, että
minulle on löytynyt harjoittelupaikaksi hotelli Pohjois-Italiassa Ligurian
alueella sijaitsevasta Pietra Liguren merenrantakaupungista ja hotellin nimi on
Villa Paulina Hotel Resort. Tässä vaiheessa minua mietitytti, että miten
asumiseni järjestyy alueella, sillä kuumimpana sesonkina turistikeskuksista on
vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää kohtuuhintaista, tai ylipäänsä minkäänlaista
asuntoa. Hotelli lupasi kuitenkin järjestää majoituksen tiloissaan ja sen jälkeen
lähtöni olikin aivan selvä. Sovimme kv -tiimin kanssa, että harjoitteluni
kestää 8 viikkoa elokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.
Lähdön hetki lähestyi elokuussa ja tarkistin
loppumetreillä, että kaikki paperityöt vaihtoa varten oli tehty. Oppilaitos
toimi hienosti vaihdon järjestämisen suhteen ja voin lämpimästi suositella
vaihtokokemusta myös nuoremmille ja ensikertalaisille. Tukea vaihtoa ennen ja
sen aikana on saatavissa ja Italian päästä sain myös hyvät ohjeet mm.
paikkakunnalle saapumiseen ja työpukeutumiseen.
Ensimmäinen työpäivä koitti ja ensikertalaisella
oli perhosia vatsassa. Paikan yhteyshenkilön kanssa oli sovittu tapaaminen
vastaanotossa aamulla kello 9.00. Teimme pikaisen kierroksen hotellin sisä- ja
ulkotiloissa ja pikaisen aamiaisen jälkeen menin hotellin vastaanottoon
tapaamaan uusia kollegoja.
Villa Paolinan vastaanotossa tehtiin töitä
pääsääntöisesti kolmessa vuorossa. Aamuvuoro kello 8.00-15.00, iltapäivävuoro
15.00-22.00 ja yövuoro 22.00-08.00. Vuorot vaihtelivat päivästä toiseen, tosin
yövuoroa teki 7 päivää viikossa vain yksi ryhmän ulkopuolinen henkilö eli
käytännössä vain päivä- ja iltapäivävuorot vaihtelivat meidän muiden osalta.
Minulle oli harjoittelusopimukseen merkitty 37,5 h, mutta tein muista
poikkeavasti töitä 6 h/pv, viisi päivää viikossa ja minulla oli kaksi
vapaapäivää viikossa muiden sinnitellessä yhdellä vapaapäivällä viikossa.
Harjoitteluun sisältyivät ateriat kolmesti päivässä, mutta yleensä nautin
aterian ainoastaan työvuoron aikana. Ateriaksi oli tarjolla aamiaista
lukuunottamatta aina pastaa mitä oli jäänyt asiakkaiden edelliseltä
illalliselta tai lounaalta ja jo muutavan viikon kuluttua alkoi tuntumaan, että
harjoittelun jälkeen on loppuelämäni pastakiintiö täynnä!
Aamuvuoro kului päänsääntöisesti lähtivien
asiakkaiden kanssa, mutta yllättävän paljon asiakkaita saapui jo aamupäivällä
nauttimaan Pietran rannoista ja huoneita luovutettiin sitä mukaa, kun ne oli
ehditty siivota.
Saavuin parhainpaan sesonkiin elokuussa ja kävi
ilmi, että kyseinen ajanjakso oli vastaanotossa high season -sesonkia eli
todella kiireistä. Kävi myös ilmi, ettei tulooni ollut millään tavalla
valmistauduttu töiden osalta. Vastaanoton henkilökunnalla ei ollut oikein
minkäänlaista käsitystä, mitä minulle pitäisi opettaa ja ylipäänsä tieto
harjoittelijan saapumisesta saavutti vastaanoton vasta sinä samana aamuna, kun
harjoitteluni alkoi. Tutustuinkin siinä hiljalleen uusiin työkavereihini ja
seurailin taustalla heidän työtään. Pikkuhiljaa vastaanoton arki ja eri
vuorojen toisistaan erovat työprosessit alkoivat kuitenkin selviämään.
Alun kangertelujen jälkeen sain vastaanottaa
asiakkaiden avaimia sekä luovuttaa niitä. Tein myös erilaisia pieniä
arkistointihommia eli arkistoin uusia varauksia, peruutuksia sekä pidin
ajantasalla “a casa” -kansiota, jossa säilytettiin sillä hetkellä talossa
olevien asiakkaiden varauksia sekä varaukseen liittyviä asioita. Vastaanotolle
kuului myös baarin pitäminen ja autoin myymällä asiakkaille juomia. Tämän
lisäksi vein asiakastietojärjestelmään hotellin ravintolasta ja baarista
saapuneita huonelaskutukseen meneviä juomia ja muita artikkeleita. Pikku hiljaa
sain autella myös saapuvien asiakkaiden henkilötietojen rekisteröinnissä
Passepartout -järjestelmään. Kävin tarkistamassa myös huoneiden
valmiustilannetta esimerkiksi asiakkaiden saapuessa keskellä iltaa ilman
varausta ja näyttämässä huoneiden sijaintia hotellista erikseen olevassa
rakennuksessa. Iltavuorossa kävin etsimässä sokkeloisen hotellin käytäviltä
puhtaita pyyhkeitä, tyynyjä ja muuta tarvittavaa. Iltavuorossa tarkistin
vapaana olevien huoneiden tilanteen ja päivän hinnan, nämä tiedot vietiin
odottamaan yövuoroa, jolla ei ollut lainkaan myyntijärjestelmää avoinna.
Vapaa-aikaa vietin Pietran rannoilla auringosta
nauttien ja vanhan keskustan kauniilla kujilla käyskennellen.