Työskentelin 1.-31.7.2024 Saarenmaalla Asvan viikinkikylässä
kv-vaihdossa. Paikan sain hankittua Samiedun kontaktien kautta mutta olin itse
jo marras-jouluun vaihteessa puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä paikan
toimitusjohtajaan Kajar Lemberiin. Olin siis hyvissä ajoin liikkeellä. Halusin
kv-jaksolle melko lähelle kotiani Helsinkiä, enkä siksi etsinyt paikkaa
esimerkiksi Etelä-Euroopasta. Viron kieli oli myös ennestään jollain tasolla
tuttua - olin opiskellut sitä jonkin verran ja minulla on myös virolaisia
ystäviä. Kävin kevättalven aikana myös verkossa Porvoon kansalaisopiston
matkailuviron 27 tunnin mittaisen kurssin. Virossa olen käynyt lukuisia kertoja
mutten aiemmin Saarenmaalla. Perehdyin etukäteen kuitenkin sekä Visit Saarenmaa
-sivujen kautta että sosiaalisen median ryhmien kautta Viron ja erityisesti
Saarenmaan matkailuun.
Paikka on koko perheen seikkailu- ja elämyskeskus. Lähistöllä (noin 1.5 km päässä) on oikean parituhatta vuotta vanhan viikinkikylän arkeologiset kaivaukset ja sieltä on löydetty mm. keihäänkärkiä, koruja ja niiden palasia ja keramiikkaa. Viikinkikylän teema oli siis "oikeilla huudeilla". Asunnon halusin kuitenkin Kuressaaresta, se oli siisti airbnb-asunto minä hommasin myös itse, samoin kuin laiva- ja lauttaliput. Koska asuntoni oli saaren keskuksessa en tullut iltaisin ja vapaapäivinä (maanantait, jolloin kylä oli suljettu) ihan mökkihöperöksi. Työmatka yhteen suuntaan eli 38 km ja se kesti henkilöautollani noin 40 minuuttia. Vapaalla ajelin saarta ympäri ja tutustuin sen luontoon nähtävyyksiin. Sää suosi, vain muutamina työpäivinä tihuutti hieman vettä, muutoin oli kuumaa ja aurinkoista. Asiakkaita myös riitti, vilkkaimpana päivänä heitä kävi yli 700, keskimäärin noin 140-200.
Sain hyvän perehdytyksen alkuun ja työpaikkaohjaajani Mare Kallas valmisti minulle päivässä työasun, samoin hän esitteli paikan toiminnat ja antoi tuhdin vironkielisen paketin alueen historiasta luettavaksi. Asvan viikinkikylässä on historiallinen näyttely, kauppa, ravintola, eläinpuisto, kiipeilyalue (16 m korkea), kirveenheittopaikka, jousiammunta, hevos- ja poniratsastusta ja -talutusta, yrttipuutarha, lasten leikkipaikkoja ja alue missä työskentelee seppä, leivän paistaja ja toiminnallisten tehtävien ja pelien ohjaaja. Itse työskentelin juuri tällä alueella. Työpäivä alkoi alueen avautuessa klo 11.00 ja työpäivä päättyi klo 18.00. Söin pikaisesti aina silloin lounaan kun/jos oli hiljaisempaa. Työvaatteet pidin kotona ja pesin ne muutaman päivän välein.
Työpisteitäni piha-alueella olivat viikinkivarusteiden ja -aseiden sovitus valokuvausta varten, Birka-leivän eli viikinkileivän "leipominen" ja paistaminen, pihapeleinä oli tarjolla jyväpussien tarkkuusheittoa, tarkkuusheittoa lautamaaleihin, hevosenkengänheitto, katapultti, puusepän verstas, kangaspuut, domino, mölkky, risti-nolla eli trips-traps-trull, puujaloilla kävely, letittäminen, puzzle, savityöt, kankaisen sorminuken askartelu, viikinkilaivojen askartelu ja asiakkaiden yleinen opastus ja apu alueella. Usein työparinani oli Eha, eläkkeellä oleva entisen lastentarhanopettaja ja seppä Kristjan. Työkielenä olivat viro ja englantia. Suomea eivät muut työntekijät puhuneet. Kaiken kaikkiaan työntekijäkavereita oli noin 15, aika monen ikäistä porukkaa. Nuorimmat yläasteen 9.luokkalaisia (eläintenhoidossa ja hevosalueella), vanhimmat ikäisiäni. Minua autettiin todella hienosti ja kyseltiin miten pärjään. Oli tervetullut olo. Viikoittain tapasin myös Kajaria ja hänen isäänsä ja puhuin yleensä matkailusta ja bisneksestä heidän kanssaan.
Asiakkaat olivat pääasiassa kansainvälisiä lapsiperheitä: eniten heitä oli virolaisten lisäksi Latviasta, Liettuasta, Suomesta ja Saksasta. Kauimmaiset tapaamani vieraat olivat Uudesta Seelannista ja Australiasta, toki osin ulkovirolaisia. Työssäni puhuin päivittäin ainakin viroa, suomea ja englantia mutta sain testata myös saksan, puolan, ruotsin ja espanjan kielen osaamistanikin.
Plussat:
+ käytännön asiakaspalveluviron oppiminen
+ asiakaspalvelutaidot
+ muutamat uudet toiminnalliset tehtävät
+ kuukausi on sopivan mittainen aika
Miinukset:
- ei mitään
Suosittelen kohdetta kv-vaihtoon jos tykkäät touhuta lapsiperheiden kanssa ja olla ulkona sekä haluat oppia ja käyttää viron kieltä. Se on edellytys koska pääosin vieraat ovat lapsiperheitä ja lapset harvoin osaavat edes englantia. Suomalaisena myös oli kätevää jos tuli tilanteita missä suomalaiset perheet tarvitsivat opastusta ja ohjausta suomeksi, kukaan muu työntekijä ei puhunut suomea, ymmärsivät toki jonkin verran.
Helsingissä 6.8.2024 Jouni Uhlgren
